lauantai 30. maaliskuuta 2013

Peitto isoäidinneliöistä

Ensimmäinen omatekemä peitto pikkuiselle valmistui, vihdoinkin! :) Kauon sitä on nyt tahkottukin. Ei siinä, että itsessään se virkkaaminen kestäisi kauan, mutta jossain vaiheessa se aina jää ja kunnes sitten taas saa sen draivin päälle, niin on vierähtänyt tovi. Tämän peiton kohdalla kävi vielä sillä tavalla, että kyllästyin ja totesin sen väärän väriseksi jo ennen kuin se oli edes valmistunut... mikä tietysti omalta osaltaan vielä vähentää motivaatiota peiton tekemiseen. Niin ja todettuani, että peitto ei ole ihan mieleiseni, aloitin uuden peiton tekemisen, vähän eri tavalla. 

Tänne halusin kuvitetusti tulla esittelemään peiton teon erivaiheet! :) 

1. Vaihe:
Ensin oli tehtävä tilkkuja. Mulle ehdottomasti mieleisin vaihe. Noita tilkkuja syntyy suhteellisen nopeasti telkkaria katsoessa tai muuten vain sohvalla kököttäessä. Värit valitsin sen perusteella, mitä sattui sillä hetkellä olemaan kotona, kun päätin tätä peittoa alkaa virkkaamaan.  



 
48 tilkkua (15cmx15 cm)


2. Vaihe:
Kun sitten lopulta kaikki tilkut olivat kasassa höyrytin niitä vähän, jottei joka kulma kipristele eri suuntaan. Mielestäni se helpottaa palojen yhteen virkkaamista. Höyrytetyt palat virkataan yhteen niin, että peiton kooksi tulee 8 tilkkua x 6 tilkkua. 

En virkannut tilkkuja järjestelmällisesti yhteen, vaan sen mukaan missä lanka milloinkin oli.

3. Vaihe:
Mielestäni ehdottomasti kakkamaisin vaihe on tilkkujen lankojen päätteleminen. Varsinkin noin monen eri värisen langan kanssa oli niitä pääteltäviä lankoja tautisen paljon. Ainainen neulan silmään pujottaminen ja päätteleminen kesti ikuisuuden ja oli ärstyttävää. Erityisesti tässä vaiheessa peiton tekeminen seisoi kauan, ennen kuin sain otettua itseäni niskasta kiinni!
Peitto nurjalta puolelta, jotta näkee paremmin pääteltävien lankojen määrän.
4. Vaihe: 
Viimeinen vaihe on peiton reunojen viimeistely. Mä viimeistelin ensin reunat virkkaamalla yhden normaalinen kierroksen ja sitten vielä nirkkoreunan. Tässä vaiheessa peitto on jo niin valmis, että motivaatio alkaa taas olemaan suuri. :) Ja sen jälkeen edessä onkin enää koko peiton kevyt höyrytys ja peitto on valmis. :)

Lähikuva vielä siitä miltä se nilkkoreunus näyttää!





Vaikka värit jossain vaiheessa eivät enää niin mun silmää miellyttäneetkään, niin lopputulokseen olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen. Tämä peitto varmaankin pääsee sellaiseksi matkustuspeitoksi. Se on hyvä heittää esimerkiksi lattialle, jos ollaan kylässä tai vaunuihin tai autoon tai mihin vain. :D

Toinen aloittamani peitto on nyt siinä vaiheessa, että palat pitäisi yhdistellä... Toisen peiton kohdalla tein huomattavasti isompia ja yksivärisiä tilkkuja, joten pääteltävää ja yhdisteltävää on huomattavasti vähemmän. Katsotaan koska saan sen projektin valmiiksi. Pistän sitten kyllä kuvan myös siitä toisesta valmiista peitosta! :)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Vaunut...

Tiistaina käytiin ostamassa meille vaunut! Jee! :) Meidän lähellä on eräs todella iso "outlet- kaupunki". Se on suhteellisen  pieni kaupunki ja se koko kaupunki on oikeastaan rakentunut niiden outlet-shoppien ympärille. Siellä on kaikkin mahdolliset merkit (Hugo Boss, Puma, Adidas, Ralph Lauren, Vero Moda, Jack & Jones ym...). Todellakin hirmuisesti liikkeitä. Ja meidän onneksemme sieltä löytyy myös eräs todella iso lastentarvikemyymälä. Tiedän nyt jo, että "eksyn" siihen liikkeeseen vielä tulevien kuukausien aikana useampaan kertaan! Hypläilin siellä jos jonkinnäköistä tavaraa, lelua ja kalustetta. Meidän "tarvitsemme" lista piteni huomattavasti tuolla reissulla! ;) 

Ei voi mitenkään hihkua, että sieltä saa kaiken todella edullisesti, sillä mun mielestä lastentarvikkeet ovat joka tapauksessa kalliita, joten siihen nähden hinta-laatu-suhde on siellä erittäin kohdallaan. Hinnat siellä ovat vänhintään sitä luokkaa, kuin internetistä voi halvimmillaan löytää. Erittäin isona plussana siellä on erittäin, erittäin laaja valikoima. Joten mielummin ajan sinne testailemaan ja näkemään tarvikkeet luonnossa kuin tilaan ne internetistä. En siis sano, että tilaaminen on huono juttu, itsekin hyödynnän sitä paljon, mutta erityisesti vaunujen kohdalla mielestäni oli erittäin hyödyllistä käydä liikkeessä työntelemässä monia vaunuja ja kuulemassa ammattitaitoista neuvontaa.

Liikkeeseen mentäessä meillä oli selvä visio siitä, mitkä vaunut haluamme ostaa. Suunnittellut vaunut olivat myös juoksuun tarkoitetut, mutta eivät olleen varsinaiset juoksuvaunut. (Quinny Speedi-merkkiset, jos tuo jollekin jotain sanoo. En meinaan tiedä, onko tuota merkkiä Suomessa.) Kuljettuamme siellä liikkeessä yli tunnin ja valehtelematta väh. 70 erit vaunut työntäneenä, olin aivan sekaisin! En tiennyt enää ollenkaan mitä haluan. Vaunut, jotka alunperin halusimme ostaa, olivat ehdottomasti halvimmat ja työnnettävyys oli hyvä, mutta jotain puuttui. Ja varmasti siihen on jokin syykin, miksi ne vaunut olivat ainoina vaunuina niin paljon edullisemmat kuin ne kaikki muut. Ilman myyjän apua mä olisin varmaan vieläkin epätoivoisena siellä liikkeessä ja itkisin päätöksentekovaikeutta! :) Mutta onneksi erittäin osaava myyjä osasi antaa meille niin hyviä vinkkejä, että lopulta ostospäätös syntyi erittäin helposti. 

Ensin käytiin perinpohjaisesti läpi, millaisia tarpeita meillä on vaunuille, millaisen säilytyssysteemin olemme ajatelleet (koottuna vai kokoontaitettuna), onko paljon tarvetta kuljetella autolla sinne- tänne, minkä kokoisia olemme, millaisessa maastossa liikumme, kuinka pitkäaikaista käyttöä olemme miettineet jne... Lista oli todella pitkä ja välillä  piti myöntää, että tuota emme ole vielä ollenkaan ajatelleet... Mutta tärkeimpiin kysymyksiin osasimme vastata ja sen perusteella myyjä suositteli meille... 

Baby Jogger 2013 Mini GT 






Valitettavasti en löydä mistään tähän hätään kuvaa, jossa olisi tuo "kaukalo" koottuna noihin vaunuihin, mutta siis tältä näyttää irtonaisena sen kaukalo...

 


Mun toiveena oli vaunut, joilla pystyn juoksemaan, edellyttäen siis ehdottomasti kevyen, helposti ohjattavan rungon, mielellään 3-pyöräinen, kääntyvällä etupyörällä. Lapselle tietysti hyvä istuvuus ja turvallinen kaukalo. Vaunuissa on Maxi Cosi- adapteri autoistuimelle (myös muille istuinmerkeille!). Väri vaihtoehtoja olisi ollut vaikka millaisilla yhdistelmillä, mutta mä halusin tuollaisen mustan. Ajattelin jo sitä, että jos sen haluan myydä eteenpäin, niin värimieltymyksiä on niin monia ja musta on aina varma. Ja tuo vaunu miellytti myös M:n miehistä silmää. 
Tietysti niitä vaunuja siellä katsellessa ajattelin moneen otteeseen, että tuollainen normaalimpi yhdistelmävaunu näyttää niin paljon naisellisemmalta, pehmeältä ja huokuttelevan mukavalta... Mielellään olisin halunnut sellaiset suloiset, "pyöreän pehmeät" vaunut, mutta asiaa täysin järjellä ajatellen, palvelevat nämä vaunut meidän käyttötarkoitusta parhaiten. 
Nämä vaunut ovat maailman yksinkertaisimmat koota ja kasata. Yhdellä kädellä, käden käänteessä vaunut ovat kasassa ja menevät ERITTÄIN pieneen tilaan! Meillä kun ei farmariautoa ole, niin täytyy myös ajatella vaunujen kuskaamista!
Nyt vaunut odottavat, vielä pahvilaatikoissa kellarissa sitä päivää, kun ne kootaan käyttöön... (varmaankin kyllä kootaan jo aikaisemmin ihasteltavaksi ja testattavaksi, mutta se päivä ei ole vielä ajankohtainen! Pääasia on, että ne vaunut on nyt hankittu!) Ostettiin vielä sadesuojukset molempiin, sekä kaukalovaunuihin, että rattaisiin. Kallista lystiä, mutta toivon ja luulen, että noiden vaunujen kanssa olemme pitkään erittäin tyytyväisiä. (Näillä vaunuilla on hieman pidempi käyttöikä, kuin normaalivaunuilla, sillä niiden painoraja on suurempi.)
Nyt on sitten mielestäni se vaikein hankinta takanapäin ja tyytyväisiä ollaan! :D Näin se vain etenee... Tänään voisi tilata sen sängyn! (Sängyn ostossa uskallan tyytyä nettishoppailuun!) :) 
Erittäin rauhallista pitkäperjantaita kaikille! Voikaa hyvin!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Maha....

Uuden viikon kunniaksi muutama uudempi massukuva... Kyllä se maha siellä kasvaa, mutta valitettavasti myös muut ruumiinosat levenevät samanaikaisesti! :) 

25+3 (aamulla ennen aamupalaa)




27+1 (aamulla ennen aamupalaa)

27+0

Uusi raskausviikko alkakoon! :) Muistan niin elävästi, kuinka silloin joulukuussa sohvan pohjalle vajotessani ajattelin, että jos joskus päästään sinne 28. viikolle niin ollaan todellisia voittajia! Luin silloin, että niiltä viikoilta eteenpäin lapsella on hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä, jos päättäisi tulla ulos! Silloin se tuntui loputtomalta taivaalta... En olisi mitenkään jaksanut uskoa, että kaikki menee niin hyvin, että pääsen tämän tekstin tänne kirjoittamaan! Mutta nyt erittäin onnellisena ja kiitollisena kirjoittelen täällä ja muistelen sitä vaikeaa ja opettavaista aikaa, jolloin kaikki oli niin epävarmaa. Kaikesta ollaan selvitty ja eteenpäin mennään. Ei voi kuin olla erittäin kiitollinen! Kiitos kaikille mukana elämisestä, tukemista ja uskomisesta! Jatketaanhan samalla tavalla eteenpäinkin, nyt olisi vielä muutamia viikkoja edessä! :) 

Tämä viikonloppu on mennyt pääasiallisesti kotosalla paikkoja järjestellen. M oli eilen koko päivän muuttoapuna, musta ei tällä hetkellä ole paljoakaan apua muutossa, joten oli varmasti parempi pysyä poissa tieltä. Mä päätin käydä todella pitkästä aikaa kuntosalilla vähän crossailemassa. (Alkaa todella huolestuttamaan tämä painonnousu!...mutta ei voi mitään, sitten kun lapsi on turvallisesti ulkona niin aletaan työstämään oman painon saralla!) Oli oikeastaan ihan rentouttavaa tunnin verran crossailla, mutta huomaan edelleen, että ne vuodot siellä alkuraskaudessa (kenties liiallisesta kehon rasituksesta johtuneet) ovat jättäneet unohtumattomat jäljet... Kyllä sitä huomaa jännittävänsä vähän turhankin paljon ja miettivänsä, mitä kaikkea voi taas tapahtua. Onneksi mitään ei ole tapahtunut ja olo crossailun jälkeen oli erittäin hyvä. 

Tänään onkin sitten taas se pieni pesänrakentaja nostanut päätään. :) Aamusta asti olen touhunnut kuin hullu tämän asunnon parissa... Normaalin siivouksen ohella ollaan jo vähän muuteltu huonekalujen paikkoja siihen suuntaan, mitä ne tulevat olemaan, kun saadaan vauvan huonetta enemmän laitettua. M joutui luopumaan omasta työhuoneestaan ja istuskelee nykyisellään koneensa kanssa meidän olohuoneessa! :) Verhoja on tänään pesty ja lyhennetty sekä pari ikkunaakin on kokeneet taas pesuaineen pehmeän kosketuksen! :) Talvivaatteita on raahattu kellariin ja muutenkin ollaan tehty todella tilaa pikkuiselle! 

Ihana huomata, että viimeistään edes tässä vaiheessa raskautta mulle tulee se tunne, että on energiaa tehdä jotain. Olen ollut suhteellisen väsynyt koko raskauden ajan, mutta nyt on päivisin suhteellisen energinen olo. Arkipäivinä olen kyllä töitten jälkeen niin poikki, että jopa tiskikoneen tyhjennys on lähes tulkoon mahdoton tehtvä...Mutta täytyy nyt sitten ottaa koko hyöty irti niistä päivistä, kun energiaa tuntuu riittävän.. koskaan ei tiedä, kuinka kauan tätä energistä oloa jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään!

Alkavalla viikolla olisi tarkoitus tilata vauvan sänky ja käydä katsomassa (ostamassa) vaunut... Katsotaan kuinka paljon me todellisuudessa ehditään ja saadaan aikaiseksi! :) 

Nyt pyhitän tämän loppu illan vielä hyvällä omalla tunnolla telkkarille ja löhöilylle! Mukavaa iltaa ja uuden viikon alkua kaikille! :)


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lääkärillä...

Tiistaina oli taas paljon odotettu lääkäriaika! Aikaisemmin en olisi uskonut, että odotan ja iloitsen vielä joku päivä siitä, että pääsen joka kuukausi käymään lääkärillä ja vielä kaikista inhottavimmalla, gynekologilla! Mutta niin ne tilanteet ja ajatukset vain muuttuvat! :)
Tällä kertaa edessä oli sokerirasitustesti. Sain siis makeaa mehua juodakseni ja sitten odotettiin... Siinä välissä lääkäri tutki tilanteen nopeast. Noin nopeaa toimintaa ei ole ollut vielä koskaan, mutta täytyy olla vain tyytyväinen, sillä tässä tapauksessa se tarkoitti, että kaikki on paremmin kuin hyvin! :) 

Lääkäri tarkisti tilanteen alakerrassa ja totesi kohdun kaulan olevan vielä tarpeeksi pitkän ja kohdunsuun kiinni!! Kaikki juuri niin kuin toiveena on. Masua painellessa ja vauvan asentoa tunnusteltaessa, pieni potki aktiivisesti vastaan, joten lääkäri totesi, että vahvasti elossa ollaan!! :) Tällä hetkellä se pikkuinen nyrkkeilijä oli suhteellisen poikittain, enemmän pää ylös, kuin pää alaspäin... Ei kuitenkaan vielä mitään syytä huoleen, sillä on siellä vielä tarpeeksi aikaa ja tilaa temmeltää miten päin vain! :) Toivottavaa on, että sitten ehkä ensi kerralla hän olisi jo ottanut suunnakseen kääntyä parempaan synnytysasentoon! No se nähdään sitten 18.4, kun mennään suureen ultaan, johon M tulee sitten taas mukaan!

Paino oli taas noussut, vähän turhankin reilusti, mutta siitä ei lääkäri sanonut mitään... Sitten tuli se uutinen, jota olen jo vähän odotellut ja "pelännyt"... Negatiivisen veriryhmäni takia saan niitä pirun piikkejä...Ekan sain niiden vuotojen takia silloin joulukuussa ja täytyy sanoa, että ei se miltään maailman mukavimmalta tuntunut. Nyt lääkäri ilmoitti, että 10-12 viikkoa ennen synnytystä on pistettävä uusi piikki ja sitten ilmeisemmin synnytyksessä vielä yksi. Sitten heti, kun mahdollista he testaavat napanuorasta lapsen veriryhmän, että jos jotain sattuu niin he tietävät sitten heti, että mitä verta pienellä voidaan antaa! En oo ikinä aikaisemmin ajatellutkaan, että mun veriryhmä (o-)on näin "tyhmä" ja "harvinainen"... No mutta näillä mennään ja kuitenkin se on pieni vaiva, olla siellä piikitettävänä, jos sillä pystytään estämään vaarallisia tilanteita vauvan kannalta! Teen sen siis hammasta purren, mutta mielellään!

Nyt mennään jo viimeisiä viikkoja töissä. Edessä olisi vielä 16 päivää töitä, joista varmasti viimeisellä viikolla on paljon lyhennettyjä päiviä, että saan kulutettua kaikki ylityötuntini! Jotenkin en ole vielä ihan kuitenkaan tajunnut sitä, että paljon ei ole enää jäljellä, kun kuitenkin siihen laskettuunaikaan on vielä jonkin verran matkaa! Saa nähdä tylsistynkö niiden 9 viikon aikana, jotka mulla on sitten "omaa" aikaa ennen lapsen syntymää (ajatellen, että lapsi tulee oikeaan aikaan, ei ennen eikä paljon sen jälkeen). Mutta onneksi mulla on vielä paljon tekemistä ennen kuin me ollaan valmiita lapsen tuloon. Meillähän on lastenhuoneen valmistelut vielä nollatilassa, eli paljon shoppailua ja järjestelyä tiedossa! :) Niin ja pieni hemmottelulomakin on vielä tiedossa, mutta siitä kerron sitten myöhemmin lisää! :D 

Täällä on siis kaikki hyvin! Maha kasvaa, lapsi venyttää mun vatsanahkaa erittäin aktiivisesti jokaiseen ilmansuuntaan ja mulla ei mitään valittamisen aiheita! :) Toivottelen siis kaikille erittäin mukavaa viikonloppua! :D

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kirpputoreilua

Oltiin eilen lastenvaatekirppiksellä ja sieltä tarttui taas mukaan pari suloista vauvanvaatetta! :D On ne vaan niin pieniä ja herttaisia. M sanoikin eilen, kun niitä vaatteita täällä vielä hypisteltiin, hänen odottavan jo niin innolla sitä, että pääsee sovittamaan näitä suloisia vaatteita pikkuisemme päälle! :) Ihana huomata, että hänelläkin alkaa todella kuumottelemaan jo pikkuisen syntymä...Vaikka onhan meillä tässä vielä aikaa ja matkaa sinne!

Tottahan toki otin myös kuvia meidän hankinnoistamme, joille kaikille yhteensä hintaa kertyi 9,50 € ... 

68 cm

68 cm

Nämä ovat pienintä kokoa 56cm
68 cm

68cm




Laskeskelin vähän päiviä ja tässä tuloksia:

Jäljellä olevia työpäiviä: 21
Päiviä laskettuunaikaan: 98

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pesänrakennusvietti

Kauan sitä on odotettu ja kaivattu, mutta nyt se pesänrakennusvietti-kausi on myös mun kohdalla alkanut! Vähän jo ehdin huolestua, että mitä jos sitä ei tule mulle ollenkaan...Tuskin sekään ihan normaalia olisi?! Ilmeisesti kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen mä vain tarvitsin vähän aikaa saada omat ajatukset ja luottamuksen kasaan. 

Viime viikonloppuna me käytiin kalustetalossa katselemassa vauvanhuoneeseen kalusteita ja löydettiinkin mun "unelmien hoitopöytä". Noin isoa ja kallista härpäkettä en ollut ajatellut meille tulevan, mutta jotenkin se sai mut vain rakastumaan itseensä, joten se oli saatava! Kauan sitä hankintaa mietittiin ja pyöriteltiin erilaisia vaihtoehtoja päässä ja paperilla. Nukuttiin parin yön ylikin ja lopulta päädyttiin ostamaan se hoitopöytä. 

Tosta kuvasta puuttuu se päälle tuleva lisäosa vaipanvaihtoon!






Pähkäilyjen jälkeen todettiin tuon olevan sen verran tilava, että ei tarvita erillistä vaatekaappia lapsen huoneeseen. Erittäin hyvä, sillä niin iso huone ei ole kyseessä, että sinne kaikki mahdollinen ja mahdoton mahtuisikaan. Ja tuota pystyy hyvin käyttämään muutenkin lipastona, sillä minun mielestäni se ei ole niin perinteisen vaipanvaihtopöydän näköinen. Ja tulevaisuutta ajatellen lapsen vaatteet tulevat olemaan "lapsiystävällisellä" korkeudella, toisin kuin vaatekaapissa, joten lapsi pääsee itse valitsemaan päälle pantaviaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti tuosta voi tehdä lelukaapiston!

Mä olen edelleen vakuuttunut siitä, että teimme oikean ratkaisun kaapiston suhteen! :D Nyt pitää vain odotella, että koska tämä kapistus meille asti tulee, sillä siinä oli 9 viikon toimitusaika! :) Eli kärsivällisyyttäni koetellaan! :D

Kaapiston oston jälkeen mä olin ihan "tulessa" ja halusin suunnitella kaikkiea mahdollista. Tein meille hankitalistaa ja surffailin tuntikaupalla netissä etsien kaikkea mahdollista. Nyt meillä on myös kaikki muut kalusteet ja tarvikkeet valittuina, mutta ei kyllä vielä hankittuina. Niistä kerron sitten lisää, kun ne on tilattu, jolloin päätös on pysyvä.

M:lle nousi jo tuskan hiki pintaan, mun listaa lukiessaa, mutta yritin puolustella listan pituutta sillä, että olen kirjoittanut ylös joka ikisen pienenkin tavaran, jonka tarvitsemme ja siitä syystä lista tuntuu loputtoman pitkätä! :D Mutta kyllä mä havaitsin innostusta myös M:n puolelta, joten ei syytä huoleen! 

Tästä se sitten lähtee... Todellinen, konkreettinen valmistautuminen pikkuisen tuloon! :) Olen onnellinen! <3

Potkuja ja liikkeitä...

Taas on viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä... Ei kuitenkaan syytä huoleen, hiljaisuus johtuu töiden paljoudesta, ajan puutteesta ja saamattomuudesta! 

Meillä oli viime viikolla töissä vanhempainiltaa ja koulutuksia, olin jopa koko lauantaipäivänkin töissä. Oli suhteellisen rankka viikko, varsinkin heti loman jälkeen. Ei siis tietoakaan mistään pehmeästä laskusta! Mutta nyt sekin on sitten takanapäin ja seuraavat koulutuspäivät erittäin kaukana tulevaisuudessa! *Sisäistä ja ulkoista hymyä!* 

Viime viikko meni siis täysin arkeen totutellessa. Lasten ja työkavereiden näkeminen oli todella mukavaa, mutta nyt alkaa jo pikku hiljaa huomaamaan, kuinka päivä päivältä työnteko tämän mahan kanssa alkaa käydä raskaammaksi. Liikkuminen koko päivän tuolla lattia tasolla ei olekaan enää ihan niin onglematonta ja mukavaa. Huomaan, että hetkittäin on tosiaan läsähdettävä sohvalle ja haukattava rauhassa happea. Lapset ovat ihan innoissaan kasvavasta mahasta ja kyselevät aktiivisesti vauvan vointeja... Jotenkin niin suloista. Pienet kädet yrittävät tunnustella lapsen liikkeitä mahan päältä ja innostuvat jokaisesta nykähdyksestä, useimmiten en viitsi heidän intoaan pilata kertomalla, että tosi asiassa heidän havainnoimat "nykähdykset" ovat useimmiten mun sydämen lyöntejä tai vatsan kurnintaa! :D

Tällä viikolla ovat monet vanhemmatkin vihdoin uskaltautuneet kyselemään raskaudesta ja onnittelemaan. Suhteellisen kauan he ovatkin jo odotelleet, kuitenkin ollaan jo 7. kuukaudella ja viimeinen työpäivänikin on jo ihan kulman takana (17.4)! Tosin yksi äiti sai mut jopa tällä viikolla sanattomaksi ihmettelemällä, että mihin mä oikein olen lähdössä, kun on kuullut mun lähtevän. Kerroin sitten, että äitiyslomallehan sitä olen menossa ja hän kummasteli, että olenko mä raskaana... Hei anteeksi vain...Hieman kommentti loukkasikin, kun en kuitenkaan koe normaalisti olevani näin mahakas, kuin tällä hetkellä! Mutta huumorilla otin kommentin! 

Mahan asukki on erittäin aktiivista sorttia. Ne huolet niistä liikkeiden puuttumisista ovat tällä hetkellä historiaa. Pikkuinen liikkuu ja potkii niin paljon tällä hetkellä, että välillä pelkään mahanahkani repeävän! :) Potkuja tulee sinne sun tänne ja välillä sellaisella voimalla, että oksat pois! :) Mutta jokainen liike on mulle vain merkki siitä, että elossa ollaan ja voimia löytyy, joten toistaiseksi ainakin iloitsen vielä jokaisesta potkusta! Taitaa lääkärin jutuissa olla tosiaankin perää, sillä hän on sanonut jo ihan alusta asti, että täällä on aktiivinen kaveri tulossa...ja siltä se tällä hetkellä todella tuntuu! :) 

Olikohan se viime viikon maanantai iltana, kun maattiin sändyssä ennen nukkumaan menoa ja M sai kokea ensimmäiset kunnolliset potkut! Se oli erittäin liikuttava hetki. M:n silmissä kiilteli kyyneleet, kun pikkuinen pisti parastaan ja tuikkaili erittäin kovia potkuja M:n kättä vasten. M totesi, että tässä oli hänen ensimmäinen konkreettinen kommunikointi meidän pienen kanssa. Nyt viime ja tän viikon aikana M onkin saanut kokea näitä potkuja jo useamman kerran ja on todella innoissaan. 

Varmasti miehille koko raskauden käsittäminen on vaikeaa, kun itsellä ei ole mitään sellaisia konkreettisia todisteita siitä, mitä siellä vatsassa oikein tapahtuu.Itse ei voi tuntea mitään, eikä oikein käsittääkkään. M kuvaili alkuraskautta näin: "erikoisia, hämyisiä kuvia paperilla, paljon tunteita, joita ei voi selittää, eikä ymmärtää ja kiukutteleva, väsynyt tyttöystävä!"... Ja kun sitten vihdoin tulee jotain käsin kosketeltavia todisteita siitä, mitä oikeasti siellä mahan sisällä tapahtuukin, niin se hetki on M:n mukaan sanoin kuvaamattoman liikuttavaa ja hämmentävää...tuohon kommenttiin yhdyn täysin!

Siltä osin täällä on siis kaikki erittäin hyvin. Maha kasvaa ja mun vauhti hidastuu, kaikki vaikuttaa siis erittäin normaalilta!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

24+4

Vielä uusi masukuva... Kyllä sitä on taas parissa viikossa huomattavaa kasvua tapahtunut.. (ainakin omasta mielestä ja painon suhteen! :) )

Pikkuhiljaa alan jopa pitämään mahastani. Tähän asti mulla on ollut suhteellisen eriävät mielipiteet mun vatsan koosta, muodosta ja kasvusta, mutta nyt se alkaa vähitellen muistuttamaan sellaista raskausvatsaa, josta pidän! 

24+4 (aamulla ennen aamupalaa otettu kuva)

Loma ohi, kotona jälleen!

Nyt on sitten lomat lusittu ja juhlat juhlittu! :) Oli kyllä mukava käydä Suomessa. Viikko täyttyi juhlista, perheestä, ystävistä, herkuttelusta, shoppailusta ja sairastelusta! :) Aika tuntui lentvän siivillä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, kyllähän sitä suhteellisen paljon tuli taas tehtyä ja nähtyä. Kaikin puolin siis oikein onnistunut loma! :D 

Loman alku ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä jo torstai aamulla herätessäni ajattelin, että onpa mulla ihmeellinen olo..Siinä vaiheessa pistin sen kuitenkin erittäin aikaisen aamuherätyksen (04.00) piikkiin. Meillä oli lento Helsinkiin välilaskun kanssa ja jo ensimmäisen lennon aikana ajattelin, että onpa mulla jotenkin huono olo. Yritin syödä ja nukkua koneessa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Jossain vaiheessa alkoi ripulikin sitten ilmoittaa itsestään ja Helsinkiin päästessä oli olo jo erittäin ikävä.Päästiin meidän äidin luo ja mä heittäydyin samantien sohvalle, jossa vietinkin sitten 2 päivää...Tosin erittäin aktiivisesti vessan ja sohvan väliä ravaten... Tavaraa tuli ulos molemmista päistä semmoisella vauhdilla, tuntu etten perässä pysy. Mikään ei pysynyt sisällä, vatsaa kouristeli ja olo oli erittäin hirveä. 

Seuraavalle päivälle meidän äiti varasikin sitten mulle lääkäriajan, koska mulla ei pysynyt yhtään mikään sisällä ja äitiä tietysti sitten pelotti lapsen puolesta. Lääkäri totesi mulla olevan vatsataudin ja virtsatien tulehduksen, johon sitten sain antibiootit. Hän suositteli juomista ja syömistä, siitäkin huolimatta, että mikään ei pysyisi sisällä. Näillä ohjeilla jatkoin sitten eteenpäin. Alkuun oli niin turhauttavaa syödä jotain, kun samantien sitä sai sitten juosta vessaan, mutta jossain vaiheessa sitten alkoi vähän jotain pysymään jo sisälläkin ja olo pääsi vähän kohenemaan. Kaksi päivää siinä sitten lomasta meni täysin maatessa, mutta onneksi sitten juuri silloin hääpäivän aamuna olo oli jo huomattavasti parempi. Mutta siis en tuollaista loman alkua ollut kyllä odottanut! 
Jossain vaiheessa aikaisemmin kerroin, että jotain erityistäkin on tiedossa Suomi-lomalle...Meidän äiti meni naimisiin! :) Päästiin siis todistamaan pienimuotoisia juhlaa, jossa kaksi toisilleen täydellisesti sopivaa ihmistä päättivät viettää lopun elämäänsä yhdessä! Juhla oli täysin heidän näköisensä. Meidän äiti oli jo ennakkoon sanonut, että mitään pitkiä huntuja, suuria morsiusmekkoja ja spektaakkeleita on turha odottaa. Heidät vihittiin erittäin tunnelmallisesti kotona. Pappi puhui kauniisti, äidin miehen tytär soitti pianolla Mendelsonin häämarssit ja vieraat (morsiammen ohella) itkivät onnen kyyneleitä. Erittäin kaunis, koskettava ja tunnelmallinen vihkiminen! Ruokailut oli hyvin järjestetty, kakku maistui hyvältä ja hääpari tanssi komeasti häävalssinsa minun säestäessä pianolla! Kaikki meni oikein mallikkaasti. Siinä pääsi M:kin ensimmäistä kertaa kokemaan häitä Suomessa, vaikkakin kyseessä oli nyt hieman tavanomaisuudesta poikkeavat häät, niin tuntuivat häntä miellyttävän! 

Oli tosi kiva nähdä meidän mummoa ja muita sukulaisia, kun ilman näitä häitä en ois heitä nähnytkään, kun ne asuu niin kaukana sieltä missä mun molemmat vanhemmat asuvat! Pääsi sitten näyttämään vatsaa kaikille sukulaisille ja vaihtamaan vähän kuulumisia. Kyllä siinä aika paljon huomiota tämmöisen vatsan kanssa saa. Mulle kyllä tuli ihan täysin sellainen olo, että kaikki iloitsivat aidosti meidän kasvavasta mahasta!

M pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa elämässään. Mä toivoin jo kovasti et se pyllähtelis useammin, mutta sehän suksi menemään kuin Myllylä parhaina päivinään. Taisi se jopa siitä tykätäkin, mutta myönsi kyllä jo puolen tunnin jälkeen, että ei se hiihto ihan niin kevyttä olekaan kuin,miltä se telkkarissa näyttää! :) 



Ai juu, ja toinenkin ainutlaatuinen juttu M:lle oli Sm-liigan jääkiekko-ottelu! Saksassahan jääkiekko jää täysin tuon jalkapallon varjoon, eikä M ole koskaan ollut jääkiekko-ottelussa, joten olihan sitä sitten mentävä. Tosin harmittavaisesti Tps- Blues ei tänä vuonna ole kovinkaan suurinta huutoa, mutta M:lle se kelpasi oikein hyvin. Hän oli otettu ja tykkäsi kovasti! :) 




Muutoin viikko menikin ihania ystäviä tavatessa, juoruillessa ja vauvavinkkejä vaihtaessa! Oli ihana nähdä ystävän 3,5 kk prinsessaa ja kaikkia muita tärkeitä ihmisiä, joita valitettavasti tämän välimatkan vuoksi ei niin usein näe. Totta kai taas jäi paljon ihmisiä näkemättäkin, mutta se viikko vain on niin rajallinen aika ja siitä kun vielä tuhlaa aikaa sairasteluun, niin vähiin käy! :( Mutta toivon niiden todellisten ystävien säilyvän mun elämässä välimatkasta huolimatta! Se on aina mukava huomata, miten oikeiden ystävien kanssa pystyy pitkän tauonkin jälkeen jatkamaan samantien siitä, mihin viime kerralla jäätiin, eikä tunnu ollenkaan siltä,että ei oltaisi pitkään aikaan tavattu! Sillä pystyy erottamaan todelliset ystävät niistä puoli tutuista!


Käytiin ihanasti meren jäällä kävelemässä...

Tätäkään M ei ollut koskaan kokenut, että koko meri jäätyy talvella kiinni...


Nyt on sitten uusi työviikko jo aloitettu ja huomaa kyllä, että sellainen palava motivaatio työntekoon alkaa pikkuhiljaa kadota. Huomaan selkeästi olevani jo paljon valmiimpi äitiyslomaan, kuin esimerkiksi tammikuussa. Nyt ajatukset pyörivät jo todella paljon tulevaisuudessa ja siinä, mitä pitää ja haluan vielä tehdä ennen kuin lapsi sitten on täällä. Eli tietynlaista työstä-pois-siirtymisen-vaihetta elelen. Nyt alkaa aika olla siis jo kypsä mun kohdalla siihen työvastuun jakamiseen ja poisantamiseen ja suloisten päiväkotilasten ja työkavereiden hyvästelemiseen! Siitäkin huolimatta, vielä pitäisi 1,5 kk jaksaa tehdä töitä! :) Suomalaisella sisulla mennään!!! :)


Ensimmäiset vaateostokset...

Olen erittäin ylpeä itsestäni ja sitäkin innostuneempi ostoksistani... Me siis uskaltauduttiin ostamaan ensimmäiset vaatteet (ylipäätänsä tekemään ensimmäiset hankinnat) meidän pikkuiselle! :) Tähän asti, ja oikeastaan edelleenkin mua pelottaa ja epäilyttää kaikki vielä siinä määrin, etten ole uskaltautunut edes ajattelemaan, että ostaisin jo jotain lapselle. Nyt sitten Suomen reissulla jotain vinksahti mun päässä ja ostaa pässäytin vaatteita pikkuiselle! 

Ystäväni vinkkasi mulle erittäin hyvästä lastenkirppiksestä ja sinnehän me sitten lomapäivän kunniaksi suunnattiin. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon myytävää siellä oli ja kuinka paljon vielä hyväkuntoisia vaatteita oli löydettävissä! Mä en muuten mikään suuri kirpputori-friikki ole, mutta noiden kaikkein pienimpien lastenvaatteiden kanssa olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että niitä voi hyvin ostella käytettyinä. Pienimpien vauvanvaatteiden kantoikä on niin lyhyt, että olisi aivan turhaa haaskausta, jos ne tulisivat vain yhden lapsen käyttöön. Tuosta lyhyestä kantoiästä kertoo myös se, että näin kirppiksellä monia vaatekappaleita, joissa roikkui vielä laputkin. Ystävänikin mainitsi asiasta, että niitä pienimpiä vaatteita voi käyttää vain niin pienen hetken, että helposti jää joku kiva vaatekappale kokonaankin käyttämättä! Jos näin sattuu käymään, niin muutamalla eurolla kirppikseltä ostetun vaatekappaleen kohdalla se ei harmita ihan niin paljoa, kuin taas muutamalla kympillä ostetun uuden vaatteen kanssa. Totta kai sitä haluaa myös ostaa jotain uusia vaatteita sille omalle pienellä käärölle ja varmasti tulee myös saamaan lahjana, mutta mikäli löydän minulle mieleisiä ja suhteellisen hyväkuntoisia vaatteita kirppiksiltä, niin kaikki se säästö on aina kotiinpäin! ;)

Näpsin muutaman kuvankin näytille mun "löydöistäni"... Kaikista näistä vaatteista maksoin yhteensä 12 e, joten ei voi kyllä valittaa kalliiksi! (kaikki vaatteet ovat 56cm-68cm)


tämä oli esimerkiksi vielä täysin käyttämätön...

Meidän äiti oli vähän ruskeiden vaatteiden vastainen, mutta mun silmää ne miellyttivät! :) 
Sivulta kiinnitettävät bodyt ovat erityisen helppokäyttöisiä lapsen ollessa ihan pieni..   sen on saanut jo töissä todeta!



Pitihän meidänkin sitten tietysti ostaa myös jotain uutta... niimpä päädyin katsastamaan Lindexin valikoimaa, sillä sitä meiltä Saksasta ei ainakaan löydy... ja tarttuihan sieltä jotain käteenkin! :)


Tämä oli hyvä alotus, mutta muut jutut saavat odottaa vielä huhtikuulle! :D