Odottaminen ja kärsivällisyys...

Voi himputin himputti!!! Raskaus on kyllä yhtä odottamista! :) 

Koko ajan odotetaan jotakin;

Ensin odotetaan, kuin kuuta nousevaa, niitä kahta punaista viivaa siihen raskaustestiin. Päivittäin pelätään menkkojen alkua ja toivotaan päivien kuluvan nopeammin, jotta saisi jo tehdä sen raskaustestin! Sitten tulee se hartaasti odotettu päivä, jolloin ne viivat piirtyvät siihen testiin ja alkaa todellinen odotus! 

Odotetaan, että ensimmäiset 12, kriittistä viikkoa, olisivat ohi, jotta voisi (mukamas) vapaammin hengittää ja iloita raskaudesta! Aika matelee... Sitä odottaa jo innolla aikaa, jolloin ei ole kokoajan niin väsynyt ja huonovointinen.  Lopulta, kaiken odottamisen, toivomisen ja epäilyn jälkeen ollaan sen maagisen 3 kuukauden rajapyykin paremmalla puolella! Nyt voi kertoa ystäville ja sukulaisillekin jo vähitellen, että meillä odotetaan! Ah, sitä hetkellistä onnen tunnetta, tuntuu kuin suuri odottaminen päättyisi... Mutta sehän on kaikki vain harhakuvitelmaa!... :)

...Sillä pelon ja ilon sekainen odottaminen jatkuu... Odotetaan seuraavaa neuvola ja lääkärikäyntiä, jotta saataisiin kuulla kaiken olevan hyvin. Odotetaan ultraa, jotta nähtäisiin pikkuinen ja kuultaisiin sydämen sykkeet. Odotetaan, että lääkäri mahdollisesti osaisi sanoa odotetaanko tässä poika- vai tyttövauvaa... Odotetaan, että todellin raskausmaha alkaisi jo näkyä, eikä näyttäisi vain lihonneelta... Odotetaan sitä, että tuntee lapsen liikkeet ensimmäistä kertaa! Jokainen päivä on odottamista. 

Minun kohdallani noilla viikoilla 10-16, mä vain odotin, että päivä olisi jo ohi. Toivoin vain päivien etenevän ja lapsen pysyvän sisällä. En ikinä tule unohtamaan sitä pelon ja epätoivon tunnetta, joka mulla oli näillä viikoilla. Odottaminen tuntui niin vaikealta. Aamulla odotin iltaa, jotta päivä olisi taas ohi ja illalla aloin odottamaan aamun koittoa, jotta yöstä olisi taas kunnialla selvitty. Kaiken sen normaalin raskausodottamisen lisäksi, tuhlasin voimiani tuollaiseenkin odottamiseen! Näin jälkikäteen ajateltuna, en yhtään ihmettele, miksi olin niin poikki ja epätoivoinen. Ihminen ei voi elää vain odottaen!!! 

Mutta odottaa piti ja sitä odottamista oli tiedossa vielä pidempään. Edelleen odotettiin lääkärintarkastuksia, vauvan päivittäisiä liikkeitä ja niiden puuttuminen aiheutti paniikkia. Alettiin odottamaan rajapyykin, viikko 20, saapumista ja sitä, että voi hyvällä omallatunnolla alkaa ostamaan lapselle jo tarvikkeita. Kaikki se tuli aikanaan, näin myöhemmin ajateltuna kaikki tapahtui kuitenkin suhteellisen nopeasti.

Viimeinkin koittaa päivä, jolloin alkaa äitiysloma. Mulla, käyttämättömien lomien takia, jo yli yhdeksän viikkoa ennen laskettua-aikaa. Nyt tuntuu siltä, että oikeastaan vasta siitä päivästä alkaa se todellinen odottaminen!!! Mutta mitä nämä edeltävät 8 kuukautta sitten ovat olleet??? Äitiysloma on levon ja kodinrakentamisen aikaa, mutta pääasiassa sitä vain odottaa, että se pikkuinen antaisi kuulua itsestään. 

Näin pitkän odottamisen jälkeen sitä alkaa käymään jo suhteellisen malttamattomaksi, mutta miksi oikeastaan! Näin paljon aikaa itselleni mulla ei tule olemaan varmastikaan seuraavien vuosien aikana! Miksi siis en nauttisi tästä kaikesta; pitkään nukutuista aamuista, rentouttavista kylvyistä hyvä kirja seurana, rauhassa syödyistä ruuista, hiljaisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä! ... Mutta ei se vain mene ihan niin... Totta kai teen tuota kaikkea ja nautin siitä, mutta takaraivossa jumputtaa koko ajan se pieni toive (ja odotus), että jotain tapahtuisi jo...Himputin odottaminen ja malttamattomuus!

Eilistä lääkäriaikaa olin taas odottanut kuin kuuta nousevaa edelliset 2 viikkoa ja mitä mulle jäi siitä käteen... ODOTUS JATKUU!!!... Otettiin taas puolituntia sydänkäyrää, kaikki hyvin, lääkäri vilkaisi pikaisesti alakertaan ja totesi; siellä se pää odottelee "lähtötelineessään" ja ultrattiin nopeaa. Ultrauksen tulos oli sama kuin edellisellä kerralla; ei ole tulossa pientä lasta, vaan isopäinen, pitkäjalkainen ja vielä suhteellisen painavakin! Tällä hetkellä pikkuisella oli painoa 2800g eli nyt jo oltaisiin normaalin vastasyntyneen painorajojen sisäpuolella!

Ja lopuksi, kuin sokerina pohjalla lääkäri totesi, että ei tällä lapsella taidakaan olla mikään kiire ulkoilmaan!! Jee, tuonhan minä juurikin halusin kuulla!

Jatketaan siis odottamista! Jos mun oikeesti pitää vielä mahdollisesti yli 3 viikkoa odottaa, niin millä ihmeellä mä täytän päiväni... M kirjoittaa sen maisterintyötä kaiken aikaa tai sitten se on töissä. Pikkuisen huone on valmis, vaatteet silitetty ja järjestetty paikoilleen ja muutenkin kaikki valmiina. Siivotakkaan ei voi joka päivä ja kaiken hyvän lisäksi mä saan siitä hirmuisia issiasvaivoja... Ilmat ovat täällä olleet tosi huonot; sataa, sataa ja sataa...joten ei voi, eikä halua edes mennä ulos. Kaikki mahdolliset kotona olevat tuotantokaudet on kahlattu läpi ja lukeminen puuduttaa... Vali, vali.. :) Mutta odottaa pitäis siltikin! Kunpa aika menisi nopeaa! (Voi hyvin olla, että kadun vielä joskus sitä, että en osannut nauttia tästä ajasta tarpeeksi, mutta minkäs teet, kun tunne on tämä!) 

Etten ihan täällä mädäntyisi, niin ensi viikolla olen päättänyt mennä mun työpaikalle vierailemaan! :D Mä tahdon nähdä mun pikkuiset lapsoset taas ja kaikki ihanat työkaverit! :)  Odotan jo innolla!! 

Mutta siis pääasia on, että lapsella ja mulla on kaikki hyvin! Positiivisiakin asioita löytyy paljon; saan isosta mahasta huolimatta nukuttua erittäin hyvin (10 tuntia yössä, 2-3 vessakäyntiä lukuunottamatta), pystyn kävelemään ja liikkumaan suhteellisen ongelmattomasti, eikä mulla muutenkaan ole suuremmin mitään kipuja. Pitää siis sanoa, että tämä odottaminen on loppujen lopuksi suhteellisen vaivatonta, joten mitä tässä turhia valittamaan! Jokainen päivä lapsi kasvaa ja kehittyy... Vielä tulee sekin päivä, kun se vihdoin ja viimein tahtoo ulos ja siitä iloitaan sitten entistäkin enemmän! :)

Jos ei mulla tällä päivälle muuta tekemistä ole, niin nyt otan tehtäväkseni iloita näistä kuukausista, jotka olen saanut tätä pikkuista jo kantaa sisälläni. Jokaisena odotettuna päivänä sisälläni on kasvanut ihme, joka pian on valmis tulemaan ulos. Takana on melkein 37. viikkoa ja edessä on vielä muutama viikko, niistäkin selvitään! :) Mukavaa päivää kaikille, käyttäkää vähemmän aikaa odottamiseen ja enemmän hetkessä elämiseen! :)

Viimeinkin 37. viikko...

Mä niin toivon, että viimeistä täyttä viikkoa viedään! :D En enää malta odottaa, että saisimme pikkuisen syliimme ja mahan koko alkaa myös vähän häiritsemään arkea. Erittäin iloisin mielin ottaisin pikkuisen jo syliin ja näkisin se, mitä sisälläni olen tässä jo yhdeksän kuukauden ajan kantanut! Mutta valitettavasti sitä ei tiedä, millaisella aikataululla pikkuinen on päättänyt ulos tulla! 

Huomenna meillä on vihdoin taas lääkäriaika ja päästään ottamaan taas sydänkäyrää ja ultraa! Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla, että mitä sillä lääkärillä on meille kerrottavana. Mä niin toivon, että synnytyskanava olisi huomattavasti lyhentynyt ja, että toiminta tuolla mahan sisällä alkaisi jo näyttämään siltä, että kauaa tässä ei enää tarvitsisi odotella! :) Niin ja tietysti lapsen koko kiinnostaa. Edellisellä kerralla lääkärin arvio oli, että yli neljä kiloista pikkuista oltaisi ulos odottamassa, suurella päänympäryksellä... Saa nähdä millaiset arviot tällä kerralla saadaan! Eniten mua jännittää se, että päättääkö lääkäri synnytyksen käynnistämisestä vai jäädäänkö odottamaan luonnollista ulostuloa. Mutta tästä kaikesta kerron sitten huomenna enemmän, kun olen taas sillä saralla vähän viisaampi! :) 

Nyt alkaa kaikki olla täällä suunnalla valmista lapsen tuloon. Se hoitopöytä/kaapisto saapui myös viime viikolla ja saatiin se vihdoinkin koottua huoneeseen. Nyt olenkin sitten viime viikon pessyt ja silittänyt erittäin monta koneellista pikkuisen vaatteita ja muita tekstiilejä. Silläkin saralla saatiin viimeiset rievut tänään laatikoihin, joten valmista tuli! :D Se, mitä vielä mahdollisesti puuttuu, on sellaista jota en nyt vielä etukäteen osaa sanoa tarvitsevani, joten katsellaan niitä sitten kun pikkuinen on ensin tullut maailmaan! :D

Tuon hoitopöydän päälle, vihreän raidan yläpuolelle tulee vielä valokuvalista..

Tuon kehdon paikka on meidän makuuhuoneessa, mutta on nyt säilytyksessä pikkuisen huoneessa hänen syntymäänsä asti! :D

Ovelta otettu kuva huoneesta...

Tässä tämä kauan odotettu hoitopöytä.. :D Olen kyllä edelleen erittäin tyytyväinen hankintaamme!:)

Nyt pääsinkin sitten vihdoin ja viimein pistämään kokonaisuudessaan lapsen huoneen kuvia. Tosin tähän samaan hengenvetoon pitää todeta, että hoitopöydän päälle tulee vielä sellainen valokuva-lista, johon tulee sitten (toivottavasti) kauniita raskaus- ja parikuvia. Lista on jo ostettuna, mutta odottelee porausta!:) 

M:n paras kaveri, lapsen tuleva kummisetä on erittäin hyvä valokuvauksessa ja hän oli viime viikonloppuna meillä ottamassa meistä ja mahasta kuvia. Hän lupasi vielä käsitellä niitä ja muuttaa myös musta-valkoisiksi.. Odotan tosi innolla, että näen lopputulokset! :D Me ei kumpikaan olla kovinkaan valokuvauksellisia, mutta toivottavasti F on saanut rajattua ja muokattua jopa meidän kuvista julkaisukelpoisia! ;)  

Tänään olen sitten vielä leiponut hyvän määrän pullia, joista tällä kertaa pistän varmasti osan pakasteeseen pahan päivän ja vieraiden varalle. :) Eli se valitus saamattomuudesta viime viikolla on nyt kuitattu! :) Nyt voinkin sitten hyvällä omallatunnolla lysähtää sohvalle katselemaan telkkaria ja syömään pullia! :) 

Vetämättömyys, saamattomuus ja innottomuus...

Mä painin täällä, mulle ihan uudenlaisien ja epämiellyttävien tuntemusten parissa. Se, vielä hetki sitten valloilla ollut pesänrakennusvietti ja ylitsepursuava energisyys, ovat tipo tiessään ja tilalle on tullut saamattomuus ja haluttomuus tehdä yhtikäs mitään. Mä en todellakaan ole sellainen ihminen, joka makaa laakereillaan ja sylkee kattoon, mutta tällä hetkellä se olisi mulle kaikkein mieluisinta. Normaalisti mä en osaa vain olla, jos jotain voisi tehdäkin. Mähän olen sellainen siivoushirviö ettei mitään määrää ja nyt en saa aikaiseksi mitään!!! Tämä siis tarkoittaa, että en yhtikäs mitään. 

9 viikon pitkän odottelun jälkeen eilen tuli meidän hoitopöytä/-laatikosto ja nyt oisi taas jotain tekemistä. Voisin pyykätä noita lapsen vaatteita ja silittää jo paikoilleen, mutta ei. Ei vain jaksa! Ja pari viikkoa sitten mä oli täällä ihan kuumilla hiilillä, kun vain pääsis pesemään noita pieniä vaatteita ja silittelemään. Kuvittelin kuinka silittelen telkkarin ääressä onnellisesti niitä pieniä bodeja ja nyt kun sitä vois tehä niin ei vain saa aikaiseksi eikä huvita! Plaah!

Samoin mä kuvittelin, että kokkailen vähän ruokia valmiiksi pakasteeseen, että sitten kun pikkuinen on täällä, niin pääsee helpommalla ja saa välillä jotain kunnon ruokaakin... Mutta ei! Haluaisin tietysti joka päivä tehdä M:lle jotain hyvää ruokaa, mutta en vain saa aikaiseksi, eikä huvita! Se, että saan kokattua jotain vaatii oikeesti äärimmästä ponnistelua, saatikka sitten että jotain olisi päätynyt pakasteeseen asti! No ei todellakaan ole! Viime viikolla yhtenä päivänä leivoin pullia (pakasteeseen), mutta katin kontit! ... Ei ne sinne asti päätyneet, vaan mehän vedeltiin ne jo aikoja sitten kiduksiin! :) Pitäis siis leipoa uudelleen, että päätyis pakasteeseen asti! 

Tänne blogiinkaan en saa aikaiseksi kirjoittaa, kun istuessa vauveli antaa tulla oikein tuutin täydeltä potkuja molempiin kylkiin ja rintojen alle... Että mielummin sitä vain heittäytyy takaisin sohvalle vaakatasoon. Sielläkään tosin se aika ei kulu niin nopeasti kuin toivoisi. Mulla alkaa olemaan kaikki mahdolliset dvd:eet ja sarjat jo katottuina, eikä oikein enää tiedä miten siellä sohvalla sitä aikaa kuluttaisi. Lukeakin tietysti voisi, mutta sekin vaatii niin paljon niitä voimia, jota tällä hetkellä ei tunnu ollenkaan olevan!

Ajattelin myös, että nyt mulla olisi vielä aikaa käydä tapaamassa tuttuja ja "kahvitella", mutta valitettavasti en vain saa itseäni liikenteeseen täältä kotoa. Se, että meikkaisi ja laittaisi itsensä ihmistenilma kuntoon, ei vain innosta. Vaikka toisaalta se olisi juuri se, mitä tällä hetkellä kaipaisin! Onpas kaikki taas muka niin huonosti... :)

Tää on siis varmaan nyt sitä loppuraskausajan väsymystä! Onneksi se tuli vasta näin myöhään. :) 

Mutta ei kyllä saa valittaa. Mä tiedän, että tämä on elimistön tapa kerätä voimia siihen, mitä edessä on tuleman. Viime viikolla kätilön käydessä täällä hänkin totesi moneen otteeseen, että "LEPÄÄ" ja "KERÄÄ VOIMIA"... Sitä tässä on nyt tehty! Meillä olikin tässä viimeset viikot niin paljon vieraita Suomesta ja kaikkea muuta tekemistä, että varmasti se on verottanut paljon voimia. Ja olenhan mä paljon kaikkea tässä jo menneiden viikkojen aikana tehnytkin, ei sitäkään pidä unohtaa! Tarkemmin kuin asiaa miettii, niin eihän tässä enää paljon mitään juttuja olekaan tehtävänä, pitäisi siis antaa itselle lupa vain olla ja tehdä sitä, mikä hyvältä tuntuu! (siis syödä! :) ) Mutta mä olen sellainen kuin olen ja tuntuu vain todella vaikealta antaa asioiden olla ja kerätä itse voimia.

Puolustuksekseni täytyy kyllä vielä mainita, että olen aktiivisesti hankkinut tietoa siitä, mitä ensimmäinen vuosi lapsen kanssa tuo tullessaan. Kerroin jo aikoja sitten saaneeni töistä erään lapsen äidiltä erittäin hyviä kirjoja, joissa on koottuna koko se ensimmäisen vuoden kirjo, synnytyksestä lähtien. Sitä olen tässä kahlannut mielenkiinnolla läpi. :) Eli kyllä täällä aletaan olemaan valmiita pikkuisen syntymään. 

Synnytyksen lähestyessä en koe, että pelkäisin itse synnytystä, mutta olen huomannut pelkääväni tautisesti sitä, että lapsi ei olekaan terve! Noilla ajatuksilla olen vähitellen tekemässä itsestäni hullua, joten sitäkin parempi olisi jos vauveli vähitellen päättäisikin tulla ulos! :) Ensi viikolla pikkuinen onkin jo täysiaikainen! :D Toivottavasti lääkäri ensi viikolla kertoo hyviä uutisia kohdunkaulan tilanteesta! ;)

* 6 päivää lääkärin tarkastukseen ja koon uudelleen arviointiin

* 11 päivää pikkuisen täysiaikaisuuteen

* 32 päivää laskettuun aikaan

Vauvan huone valmistuu..hitaasti, mutta varmasti!

Hankinnoista en ole tähän asti kirjoitellut vielä hirmuisen paljoa.. Vähän olen ostettuja vaatteita kuvannut ja sen lisäksi vaunut sekä vaipanvaihtolaatikosto ovat päässeet mukaan juttuihin.. Mutta nyt niitä hankintoja on jo tehty huomattavasti enemmän, oikeastaan nyt alkaa kaikki tärkeimmät löytymään jo! :) (On se jo syytäkin...viikolla 35. mennään! :))

Ihan alkuun on kyllä sanottava, että yli 8 viikkoa sitten tilaamamme hoitopöytä ei ole vielä tullut! Edelleen odottelen kuumeisesti viestin saapumista, että voitaisiin noutaa se kaapisto. Sen hoitopöytäkaapiston puuttuminen aiheuttaa ongelmia siinä, että en voi vielä pestä ja silittää mitään vauvan vaatteita valmiiksi, kun ei mulla ole paikkaa, jonne pistää ne pois pölyttymästä. Siitä syystä ne makoilevat vielä ei-pestyinä vauvelin sängyllä ja odottelevat pesua... Muutenkin kaikkia hoitoon liittyviä tavaroita ei ole päässyt vielä järjestelemään ja se ärsyttää vimmatusti! Toivon kovasti, että kaapisto ilmestyisi vielä tän viikon aikana tai edes viimeistään sitten ensi viikolla! Pitäkäähän siis peukkuja pystyssä! 

Sitten niihin muihin hankintoihin.... Olin pitkään sitä mieltä, että en tarvitse lapselle kuin yhden sängyn (ei siis mitään kehtoa tai lisävuodetta vanhempien sänkyyn) ja siltä pohjalta lähdettiin sänkyä etsimään. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin sellaiseen pinnasänkyyn, joka on muutettavissa juniorsängyksi lapsen kasvaessa...eli siis periaatteessa lapselle pitäisi olla ainakin 5-vuotiaaksi sänky valmiina. 

Nämä kuvat sängystä olen kyllä saattanut jo aikaisemmin julkasta... mutta pistänpä nyt kuitenkin! 

(vanhat verhot!)

Sitten olen jutellut sen mun kätilön kanssa ja tietysti myös siellä synnytysvalmennuksessa siitä, miten niitä vastasyntyneitä tulisi nukuttaa.. Tai missä niiden on ylipäätänsä mahdollista nukahtaa ja nukkua yhtäjaksoisia pätkiä... Tähän vastaus on aina ollut, että mahdollisimman lähellä vanhempia ja tiivisti. Täysin ymmärrettävää, kun on viettänyt yli 9 kuukautta 24/7 lähellä äitiä, tuttujen hajujen, äänien ympäröimänä ja vielä todella ahtaasti niin tuollainen oma sänky (70x 140 cm) on shokki! Mietin sitten eri vaihtoehtoja, miten saisi lapsen nukutetuksi niin, että hänelle ei tulisi tyhjä olo. Meidän välissä nukkumista suositeltiin, mutta meidän sänky on niin kapea, että siinä ei nuku sitten enää kukaan kunnolla. Tietysti hetkittäin se tulee varmasti niin menemäänkin, että vauveli nukkuu meidän välissä, mutta en halua, että se on meidän koko suunnitelma. Sitten kaiken pähkäilyn ja äitini avustuksesta johtuen päätimme ostaa erillisen kehdon! Mun haave toteutui ja sain sittenkin kehdon! :D Hehto on tarkoitus laittaa makuuhuoneeseen meidän sängyn viereen, josta vauva on sitten helppo ottaa viereen syöttääkseen tai muuten vain rauhoitellakseen ja meillä on vielä silti tilaa nukkuakin! :D Ja onhan tollainen kehto vain niin suloinen! :) 

Pyörillä olevaa kehtoa voi sitten tarpeen mukaan siirrellä paikasta toiseen.. Nyt se odottelee nukkujaansa vielä siellä vauvan omassa huoneessa!

Sisälmykseksi valitsimme edelleen vihreää, nalleilla koristettuna! :D (tässä näkyy myös se toinen virkkaamani peitto pikkuiselle!)

Kehdon voi lukita niin, ettei se keinu tai sitten sitä voi keinutella!

Vaatteita on tietysti tullut tässä hankittua pilvin pimein, mutta ylpeä olen siitä, että suurin osa vaatteista on ostettu käytettyinä kirpputoreilta, basaareilta tai sitten tutuilta. Erityisen paljon hyväkuntoisia vaatteita me ostettiin mun kuorokaverilta, jolla itsellä on kaksi poikaa. Sieltä saatiin jo hyviä talvivaatteita ja tietysti myös nyt pikkuiselle kaikkea tarpeellista... ja vielä hyvin edullisesti! Mun äiti on myös pitänyt huolen siitä, että pikkuisella on hyvä olla ja että hän näyttää hyvältä. Suomen tuliaisina mummilta saatiin oma Suomi-boby! :)

 

Kyllä kelpaa sitten näyttää koko Saksalle, mistä tämä pikku nappula on oikeasti kotoisin ;) 

Mun äiti oli myös ommellut lapsen huoneeseen kivat, väreihimme sopivat verhot! :) 

Näyte kankaan väreistä ja kuvioinneista

, 

Autoistuin, sit sellanen keinuva istuin, jossa voi syöttää pientä lasta, joka ei osaa vielä istua (en tiedä, mikä sen nimi on suomeksi!) ja helistinnauha autonistuimeen (+ paljon muuta pientä esim. pullon kuivausteline ja vaatteita) saatiin M:n isän vaimolta. (niistä ei nyt ole kuvia.) 

Valmiiksi ollaan myös jo ostettu, voi sanoa kaikki, vauvan hoitoon tarvittavat välineet... 

Löytyy...

*vaippoja           * harsoja

*rasvoja            * pyyhkeitä (hupullisia ja ilman huppua)

*harja              * pesurättejä

*kylpyvanne         * pururengas
*helistin           * tutteja
*pulloja +pulloharja 
*nukkumasäkkejä (niistä enemmän myöhemmin)
*vanulappuja ja -puikkoja
*puhdistusliinoja

Sillä saralla ollaan jo suhteellisen valmiita pikkuisen tuloon! 

Viime viikolla ostettiin myös vaipparoskis roskapussikasetteineen, nyt ei pitäisi meillä haista vauvan kakka! :)Kaipa näitä on Suomessakin. Eli siis tuo vaaleamman sininen rinkula on se kasetti, jossa on sisällä erittäin pitkä roskapussi (noin 46 vaipalle tarkoitettu). Vaippa työnnetään sisään ja tuossa roskiksessa on sisällä sellainen läppä joka sulkee vaipat säiliöön niin, ettei siltä pääse hajutkaan enää ulos.. Sitten vain roskiksen läppä kiinni! :D Kun kasetista loppuu pussi niin ulos tulee sellainen "vaippamakkara", jossa vaipat ovat erittäin tiiviisti pakattuina. 

Tuolta se koko hömpötys näyttää...

Rintapumppua täällä ei tarvitse ostaa, sillä sellaisen sähkökäyttöisen saa vuokrattua panttia vastaan apteekista. Mikäli siis näyttää siltä, että pumppua tullaan tarvitsemaan niin käväistään sellainen apteekista meille muutamiksi kuukausiksi hakemassa! :D En tiedä onko Suomessa samanlaista systeemiä, mutta musta toi on erittäin hyvä juttu, niin ei jokaisen sitten tarvitse sellaista kotiinsa erikseen hankkia!

Muutamia asioita vielä puutuu, mutta nekin ovat jo niin sanotusti hankinnan alla... M:n äiti halusi ostaa muutamia juttuja meille, mitä vielä tarvittaisiin ja hänelle on nyt annettu lista, josta saa valita! Listalla on meidän valitsema hoitolaukku, itkuhälytin ja kantoreppu, katsotaan mitä hän sitten päättää ostaa, loput ostetaan sitten itse! Mutta valinnat on jo tehty, että ei se sitten enää ole kuin tilata! :D

Eli siis hoitopöytää vaille oltaisiin valmiita! Mutta ihan hyvä niin, sillä eilen lääkärin tarkastuksessa lääkäri totesi lapsen pään kiinnittyneen jo lantioon, joten voisi enteillä synnytyksen lähemistä. Mun ja lääkärin toiveena olisi, että lapsi nyt sen 2,5 viikkoa vielä pysyisi sisällä ja sitten saisikin jo tulla! :) Jos lapsi ei sitä ennen päätä tulla ulos, niin 28.5 on seuraava tarkastus, jossa sitten ultrataan taas kunnolla ja katsotaan lapsen koko... Siitä sitten varmaan tehdään päätöksiä suuntaan tai toiseen; joko odotellaan tai käynnistellään! :D Mutta siihen asti saisi pikkuinen vielä viihtyä tuolla masun puolella! :)

Kylpyläloma...

Lupasin kertoa meidän kylpyläreissusta paremmin ja tässä sitä nyt sitten olisi...

Synttärini tulivat ja menivät... Ne tulivat vietettyä erittäin rentoutuneena siellä neljän ja puolen tähden kylpylähotellissa! Saksassa harrastetaan erittäin paljon sellaisia Wellness-lomia, jossa matkustetaan luonnon keskelle rentoutumaan ja tekemään ei-mitään! Suomessa sitä pystyy hyvin tekemään mökeillä, mutta täällä ei sellaista mahdollisuutta niin usein valitettavasti ole!

Meidän kylpylähotelli sijaitsi Garmisch-Partenkirchenissä. Asusteltiin sellaisessa erittäin idyllisessä ja pienessä tuppukylässä, joka ihan selkeästi on rakennettu juuri kylpylä- ja luontolomia varten. Täytyy kyllä sanoa, että luonto ja maisemat olivat erittäin kauniit ja tarjosivat paljon vapaa-ajan mahdollisuuksia, kuten vaellusta, pyöräretkiä, juoksua luonnon helmassa ja paljon erittäin kauniita pieniä kahviloita. Valitettavasti tässä vaiheessa raskautta ei ihan niitä kaikkia mahdollisuuksia pääse enää hyödyntämään, mutta oli kyllä erittäin ihanaa! 

Maisema hotellin edestä..

Se  kylä, jossa hotellimme sijaitsi

aah.. vihdoinkin taas järven rannalla. Vesistöjä kaipaan kyllä Suomesta aika tavalla...

 

Yleisiä tiloja... Hotelli oli erittäin bayerilaistyylinen...kunnon etelä-Saksalainen...

Vietettiin vielä ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Käveltiin sitä pientä järveä ympäri, juteltiin ja suunniteltiin tulevaa! Aletaan molemmat olemaan jo suhteellisen kärsimättömiä odottamaan, jotta vihdoin saadaan oma pieni käärömme syliin! :) Oli mukava jutella kunnolla, molemmat pääsi kertomaan, että miltä tuntuu, mitä pelkoa ja odotuksia mahdollisesti on sekä tietysti mietittiin, että miten me tullaan selviämään. Mä olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että jotenkin tullaan varmasti selviämään. Meidän suurin vahvuus on varmasti se, että pystytään kaikesta avoimesti puhumaan!

Ensimmäisenä iltana meillä oli hotellilla vielä 4 ruokalajin kynttiläillallinen. Aaah..hyvää ruokaa, erinomainen tunnelma ja mikä parasta itse ei sen eteen tarvinut tehdä mitään muuta kuin tulla paikalle! :D 

Kynttiläillallisen Menü

Mun syntymäpäivä menikin sitten kokonaisuudessaan rentoutuen. Aamun aloitin mummojen kanssa vesijumpalla, täytyy kyllä todeta, että se oli erittäin seniorimainen! :D Mutta ihan hyvä mulle. Loistavan buffet-aamiaisen jälkeen jatkuikin päivä sitten hartiahieronnalla ja rentoutussaunoissa sekä -huoneissa maatessa. Ihan uskomattoman nopeasti sitä saa aikaa kulumaan ihan vain makaamalla. Salaatti- ja keittolounaan jälkeen jatkui rentoutuminen...  Mulla oli vuorossa kasvonaamiot ja mielikuvistusmatkailua. Olin tosin jo niin rentona, että nukahdin täydellisesti sen "matkailun" aikana, mutta tarkoituksena oli rentoutua, joten tavoite toteutui! :) Sitten vielä meillä oli M:n kanssa yhteinen maitokylpy hedelmätrinkeilläa ja kynttilöillä varustettuna! Oli ihanaa! 

Kaikkien juttujen jälkeen oli kyllä niin lötkö olo ettei tosikaan! Jo se pelkkä hissimatka omalle huoneelle tuntui maratonilta. Otettiinkin siinä pienet torkut ennen 4 ruokalajin illallista ja kyllä taas maistui hyvältä!

Karitsaa, nauhanuudeleita ja parsaa...

Kolmas päivä olikin sitten lyhyt, sillä oli kotimatkan aika. Mutta täytyy myöntää, että kaiken puolin synttärireissu oli menestys! Ihana irtiotto arjesta ja se oli todellakin meidän aikaa, mitä mikään ei päässyt häiritsemään! Suosittelen kaikille!

Lääkärin terveiset!

Tiistaina oli sitten se lääkäriaika ja otettiin puolen tunnin sydänkäyrä pikkuiselta! Tulokset koko reissusta olivat hyvät! Kaikki hyvin! Vauvan sydän tekee juuri sellaista työtä, kuin sen kuuluukin, synnytyskanava näyttää hyvältä ja muutenkin kaikki loistavasti! Lääkärin mukaan tämä vähän rauhallisemmin ottaminen on tuottanut tulosta ja se synnytyskanava on jopa taas vähän pidentynyt! Eli ei ne harjoitussupistukset ole päässeet tekemään tuhojaan, vaikka niin pelkäsinkin! Verenpaine on sama kuin aina tähän astikin (120/80), pissa on puhdasta ja paino nousee! Eihän siinä sitten lääkärillä ollut mitään valittamisen aihetta! :) Otettiin vielä normaalit verikokeet, joiden tuloksista kuulee sitten taas ensi kerralla eli kahden viikon päästä! 

Turhaan olin siis taas stressannut ja pelännyt! Onneksi! Toivottavasti lääkäri sitten taas ensi kerralla ultrailee ja tarkastelee lapsen kokoa, että tietää sitten vähän, mihin tässä olisi varauduttava! Mutta sen näkee sitten kahden viikon kuluttua! Nyt ohje näille tuleville kahdelle viikolle on sama kuin edellisillekin; ottaa rennosti, välillä vähän lepäillen ja ennen kaikkea kehoa kuunnellen! :) 

Me ollaankin lähdössä "kuuntelemaan kehoa" 3 päiväksi Wellness-kylpylälomalle! M on varannut meille 3 päivää (toivottavasti) ihanasta kylpylähotellista, jossa meillä on muutamia hoitoja ja herkkuja tarjolla. Ostamme reissun ns. molemmat toisillemme syntymäpäivälahjaksi. Viime vuonnakin M järjesti mun synttäreiden aikaan meille pienen lomareissun, jonka maksoimme kyllä yhdessä, mutta hän sai täysin vapaat kädet kohteen valitsemiseen ja muuhunkin suunnitteluun. Täytyy myöntää, että viime vuoden reissumme oli erittäin onnistunut, vaikka vähän jännitinkin, että mitä se M nyt oikein mahtaa varata, kun mä en ole sille järkenä ;)... Mutta hyvinhän mies suoriutui ja siitä syystä sai luvan yllättää mut tänä vuonnakin! 

Vähän tietoja mulle on jo sadellut matkamme kohteesta, sillä hänen piti tietysti varmistaa multa (ja mun piti varmistaa lääkäriltä), että mikä kaikki on vielä tässä vaiheessa raskautta mahdolliseta ja sallittua! Nyt tiedän sen, että meille on varattu 3 päivää lekottelua puolihoidolla, jossain suhteellisen keskellä luontoa! Sen lisäksi mulle pitäisi olla tulossa ainakin selkä-/ ja hartiahieronta sekä kasvohoito!!! aah! En malta enää odottaa! On ihana päästä valmiiden patojen ja pöytien ääreen, nauttimaan luonnosta ja rauhasta sekä tietysti toistemme seurasta! Voihan olla, että tämä on viimeinen loma vähään aikaan aivan kahdestaa (tai niin kahdestaan, kun raskaana ollessa voi olla!). Sunnuntaina siis lähdetään ja tiistaina tullaan takaisin! Ensi viikolla kerron sitten tarkemmin, että millaista oli! :) 

Tänään me mennään tutustumiskäynnille siihen päiväkotiin, josta meidän olisi tarkoitus saada noin 1,5 vuoden päästä paikka tälle pikkuiselle! Saksassa päiväkotipaikat pitää varata ja ilmoittaa lapsi "jonoon" jo erittäin hyvissä ajoin ja siitä syystä meillä on se tutustuminen ja ilmoittautuminen jo tänään! Tuntuu ihan hassulta,kun pikkuinen ei ole vielä edes syntynyt, niin mennä nyt ja ilmoittaa jo päiväkodin paikkavarauksiin, mutta parempi pelata varman päälle, ettei sitten vain tule ei-toivottuja yllätyksiä! Saa nähdä miltä päiväkoti vaikuttaa, ainakin sijainti on kotiimme nähden erittäin hyvä (varmaan noin 300 m). :) 

Nyt taidan noudattaa lääkärin ohjeita ja levähtää kirjan kanssa sohvalle "kuuntelemaan kehoa"! :D Mukavaa loppu viikkoa kaikille! :)