Aloittamisen vaikeus...

Mussa täytyy kyllä olla jotain vikaa, kun blogin kirjoitteminen jännittää :D Täällä istun yksin meidän keittiössä ja käden täristen kirjoitan elämäni ensimmäistä blogipäivitystä!... (eihän se ole sanottu, että kukaan tätä koskaan tulee lukemaan, mutta ainakin itse tiedän sen kirjoittaneeni! ) Ensisijaisestihan tätä blogia itselleni kirjoitankin. Tiedän, että tämänkaltaisia on tarjolla pilvin pimein, mutta minun blogejani on vain yksi! Eli vähintäänkin siinä mielessä ainutlaatuista blogia kirjoitan ;) (täytyyhän sitä itseään jollain motivoida ja kannustaa! )

Tarkemmin mietittynä en olekaan niin varma, että tämä blogin kirjoittaminen tässä jännittää, vaan ehkä ennemminkin blogin aihe: minun elämäni, sen ylä- ja alamäet! Tekstin julkaistuani olen tietyssä mielessä avannut ovet elämääni ja vielä "ääneen" kertonut, että meillä yritetään saada oma pieni ihme, lapsi. Jotenkin tuon ääneen sanominen pelottaa. Ei siitä syystä, ettenkö olisi varma, että nyt lapsen haluan, vaan ennemminkin ehkä siitä syystä, että mitä jos sitä lasta ei tulekaan. Tässä herättelen itselleni toiveita siitä, että joku päivä voisin tänne kirjoittaa:  "Plussaa raskaustestistä...Meille tulee vauva!" ja mitä jos niin ei käykään! Ei tietystikään saa etukäteen murehtia sellaista, mikä ei ole tapahtunut... Ja siitä syystä päätinkin ylittää omat pelkoni ja "julkisesti ääneen lausua", että me toivomme meille lasta! :D 

Ehkä vähän taustoja voisi kertoa: Itse olen 27- vuotias sosionomi, joka työskentelee tällä hetkellä lastentarhanopettajana aivan pienten lasten kanssa. Olen kihloissa ihana miehen kanssa, joka on täysillä mukana meidän "vauva-projektissa" ja muutenkin tukee mua elämän joka käänteessä! Olemme hirmu onnellisia, sitä onnea vielä täydentämään olisi ihana saada oma pieni vauveliini! Me asustellaan Saksassa, joten suomenkielistä juttuseuraa ei hirmuisesti ole tarjolla, joten iloitsen suunnattomasti jokaisesta ajatuksenvaihtajasta, joka blogiani mahdollisesti sattuu lukemaan! 

Meillä ollaan "vauvaprojektin" kanssa vielä aika alkuvaiheessa. Tai siis ajatuksen tasolla, sitä on kypsytelty jo pidemmän aikaa ja nyt koittaa vihdoin se aika, kun päästään tuumasta toimeen ;) Olemme odottaneet, että kihlattuni opinnot olisivat siinä vaiheessa, että hän ehtii saada maisterinpaperinsa ulos ennen lapsen syntymää. Jätin e-pillerit pois viime kuukautisista, joten ensimmäiset ovulaatiot ja yritykset ovat nyt takana. Jotenkin tämä vain on kaikki niin jännää. 

Viime viikonloppuna oli mun ovulaatio ja ne tärppipäivät..Yritystä tulla raskaaksi oli, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen ihmeeseen, että ensimmäisellä kerralla olisi jo tärpännyt. Samanaikaisesti sitä yrittää selittää itselleen, että eihän se mitään vaikka ei tärppää, se on aivan normaalia, elimistö tarvitsee aikaa e-pillereiden poisjättämisen jälkeen palautumiseen jne. Mutta toisaalta olen niin malttamaton luonne, että ei vain malta odottaa. Nyt jo jännitän sitä pettymysen tunnetta, kun todennäköisesti ensi viikon sunnuntaina ( tai siinämain) mun menkat taas alkavat... No se nähdään ensi viikolla! 

Siinä varmaan ensimmäiseksi kerraksi oleellisimmat! Vihdoin blogini on aloittettu, se ensimmäinen tyhjän paperin- painostus on voitettu ja tästä lähtee matka tuntemattomaan!  :D Olen erittäin kiitollinen ja iloinen jokaisesta matkakumppanista! Mukana matkaavia ihmisiä elämän pyörityksessä ei ole koskaan liikaa! :D

Nyt nukkumaan.. Hyvää yötä! :)