Suuri uutinen julki...

Nyt se on sitten sanottu, vähintään muutamille ihmisille! :) Ja uutinen sai toivotunlaisen vastaanoton! :D

Eli siis viime viikonloppuna oli mun äiti ja hänen miehensä Suomesta käymässä. Saatiin ruhtinaallisesti Suomi-tuliaisia; karkkia, glögiä, piparkakkutaikinaa, joululahjoja jne... Oikeasti todella, todella paljon kaikkea! Tuntui jo aivan joululta. :)

Perjantai-ilta meni tosi nopeasti, piti vielä käydä pikaostoksilla paikallisessa kemikaaliokaupassa (kauneudenhoitotuotteet ovat Saksassa paljon halvempia kuin Suomessa) ja muutenkin huideltiin vähän sinne tänne... Mä olin ihan innoissani, enkä meinannut mitenkään pysyä nahoissani, vihdoinkin taas vieraita Suomesta! :) Iltasella poikettiin vielä keskustassa katsastamassa, miltä meno siellä näyttää. Saksassahan joulun alla aukeavat perinteiset joulumarkkinat, jotka kestävät vähän reilun kuukauden. Siellä on paljon joulukoristeita ja -ruokia myynnnissä sekä tietysti Glühwein´ia (saksalaista glögiä) ja ruokia, pääasiassa makkaraa! NAM!!! :D Noilla joulumarkkinoilla on aivan ihana tunnelma, paljon valoja, ihmisiä, ihania tuoksuja ja hyvää ruokaa!! Mä tykkään niistä ihan tavattomasti ja samoin myös meidän äiti. Harmi kyllä, että varsinaiset joulumarkkinat alkavat vasta ensi viikon viikonloppuna, joten nyt meidän piti tyytyä sellaisiin pienempiin "ennakkojoulumarkkinoihin", joissa tarjolla on vain ruokaa ja juomaa! Mutta meille se riitti ja mikä parasta: seura oli hyvää ja tunnelma mukava!

Lauantai olikin sitten se suuri päivä! Ensiksikin M:n äiti ja sen veli saapuivat aamupäivästä meille ja oli tutustumisen aika! Äidit saivat vihdoinkin tavata toisensa. Jotenkin mulla oli sellainen olo, että minä olin se ainoa hermostunut. Äidit ja muut ottivat tilanteen hyvin rennosti, ilman ongelmia. Minä hypin ennemminkin seinille kuin pistoksen saanut kissa! :) Mutta kaikki meni oikein mukavasti. Juotiin kahvit, syötiin kakut ja sitten olikin jo munkin syke saatu laskeutumaan normaali lukemiin! :D 

Me oltiin suunniteltu pieni kävelyretki naapurikaupunkiin. Ajettiin siis autolla sinne ja siellä tutkiskeltiin vanhaa, kaunista kaupunkia, sen linnoineen ja tunnelmallisine pubeineen. Luulen, että "retkestä" sai jokainen jotakin! Nopeasti siellä ainakin meni aika, saatiin haukattua raitista ilmaa ja kerättyä ruokahalua illallista varten.

Tarjolla oli kolme, omasta mielestäni oikein onnistunutta, ruokalajia, joiden jälkeen jokaisen vatsa oli ainakin täynnä! :) 

M:n äidille uutena tuttavuutena oli tarjolla poronkäristystä ja leipäjuustoa lakkahillolla! 

Alkupalojen jälkeen oli meidän suuren yllätyksen vuoro... oltiin ostettu molemmille äideille tutit ja paketoitu ne lahjapaperiin. Ennen pääruokaa pyydettiin heitä avaamaan paketit... himpulat, kun meinas sydän siinä vaiheessa hypätä rinnasta ulos!!! Molempien äidit avasivat pakettia niiiiiin hitaasti, että mä oikeesti ajattelin, että pyörryn. Vihdoin ja viimein he saivat paketit auki ja onneksi hoksottimetkin toimivat suhteellisen nopeasti: molemmat äidit hyppäsivät kyyneleet silmissä pystyyn ja juhlistivat ensimmäistä lastenlasta! :D Eli siis uutisemme sai erittäin iloisen vastaanoton! Paljon tuli kysymyksiä ja uteluita, mutta kaikki oikein positiivisia, jopa M:n kaksoisveli iloitsi. (Pelkäsin ennakkoon vähän, että hänelle se on vähän liian suuri pala purtavaksi, mutta ei... Vähän hän ekaksi kummissaan katseli, mutta hyvin nopeasti shokki muuttui iloksi! )

Ette uskokaan, kuinka huojentuntu olen. Nyt se uutinen on sanottu ja nyt voi vähän jo jakaa tuntemuksia ja ajatuksia jonkun kanssa! eikä niin tarvitse yrittää peitellä kaikkea! :) Jotenkin nyt, kun se on sanottu niin kaikki tuntuu vielä todellisemmalta! Maanantaina pitäisi sitten kertoa vielä uutinen lähimmille työkavereille, sillä meillä on ensi vuoden lomat suunniteltavana ja en usko, että selviän siitä, ilman ihmettelyjä..joten olen päättänyt kertoa! :D Saa nähdä, miten uutiseni siellä otetaan vastaan!

Muutoinkin mulla menee oikein hyvin. Pahoinvointi alkaa hellittää, nyt tulee vain hetkittäin sellaisia huononolon tunteita. Väsymystä on, mutta sen kanssa selviää. Vähän tämä painonnousu ja pyöristyminen aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta yritän kovin opetella elämään sen kanssa!

Erittäin ihanaa lauantai-iltaa kaikille! Voikaa hyvin! :D

Ensimmäinen ultra! :)

Päässä on liikkunut paljon kaikenlaista ja tekemistä on ollut vaikka muille jakaa... Tässä syitä, miksen ole kirjoitellut taas vähään aikaan. Melkein joka päivä olen ottanut tavoitteekseni, että kirjoitain, mutta en vain ole saanut aikaiseksi...Ei muka tarpeeksi aikaa, olen liian väsynyt, kirjoitan kaiken sitten yhdellä kertaa jne. Selittelyn makua, mutta pitää kuitenkin nyt vähän selitellä! :) 

Taas on yksi työviikko takana ja tuntemus on positiivinen, kyllä tästä selvitään.Olen huomannut, että mun on vain suunniteltava arkea vähemmän ja elettävä tuntemusten mukaan, niin kaikki menee hyvin... ja mikä tärkeää mun on oltava armollinen itselleni!!!

Ennen raskautta kävin joka viikko 5 kertaa kuntosalilla ja tästä ei tingitty! Nyt olen joutunut opettelemaan vähän armollisempaa asennetta itseäni kohtaan. Tietystikään tuo muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta mielestäni suunta mulla on oikea! :D Nyt yritän saada itseni vähintään 3 kertaa viikossa kuntosalille ja siihen pitää jo osata olla tyytyväinen! Jos on mahdollista mennä useammin, niin mikäs siinä, mutta ei tarvitse ottaa stressiä ja kantaa pahaa mieltä siitä syystä. Itseasissa tuohon 3-4 kerran määrään olen ihan hyvin päässytkin.

Pahoinvointi on huomattavasti helpottanut, mutta ei se kokonaan ole poistunut. Jossain määrin mä olen varmastikin tottunut ja oppinut elämään sen kanssa, mutta ei se kyllä läheskään niin pahaa ole kuin vielä 2 viikkoa sitten! Onneksi!!! Siinä oli kyllä pari suhteellisen hirveää viikkoa! Muutenkin tunnelmat ovat jotenkin tasoittuneet! (painon nousuun, jota mulla on jo ihan huomattavasti tapahtunut, en osaa vielä oikein oikealla tavalla suhtautua, mutta se on seuraava tavoitteeni!!) 

:-) Tiistaina oli siis ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra! Olihan se jotenkin kyllä erikoinen hetki... Siellä se pikkuinen makoili, juuri oikean kokoisena ja mitä ilmeisemmin varsin tyytyväisenä. Lääkäri mittaili ja ilmoitti, että sikiö vastaa viikkojen mukaista kokoa, sydän lyö vahvasti ja rytmikkäästi ja mikä musta oli jotenkin suloisinta; se pikkuinen liikkui paljon! :D Tulossa myöhemmin siis mitä luultavimmin paljon potkuja (ehkä)! Voi olla, että myöhemmin perun vielä puheeni siitä, että se on jotenkin mukavaa ja suloista, mutta vielä toistaiseksi ajattelen niin . 

pikkuinen viikolla 8+2

Täällä Saksassa "neuvola" toimii niin, että jokainen saa itse valita sen gynekologin (kirjoitetaanko se suomeksi noin?), jonka vastaanotolla käy raskautensa ajan. Eli varsinaista neuvolaa erikseen ei ole vaan oma gynekologi on sitten se neuvola ja kätilön sekä sairaalan saa itse vapaasti valita. Tarkastuksessa käydään ensimmäisen 6kk ajan kerran kuussa, miten se sitten jatkuu, niin raportoin myöhemmin, sillä tällä hetkellä mulla ei ole hajuakaan ;) 

Mun lääkäri on oikein mukava noin nelikymppinen nainen, ei hirmuisesti turhia höpöttele, eikä nipottele, mutta vastaa kysymyksiin varsin ammattitaitoisesti! Tähän asti olen siis ihan tyytyväinen! :)

M:lle tämä ultrakuvan näkeminen ja muutenkin, että saatiin "lääkärin varmistus" oli erittäin tärkeää. M ei ollut lääkärissä mukana, mutta kun kerroin hänelle myöhemmin kaikesta M ei voinut pitää naamaansa peruslukemilla, vaan virnuili ihmeellisesti! :) Hänelle se kaikki; vauva, meistä tulee vanhempia, kaikki on hyvin pamahti jotenkin kerta heitolla päähän ja sieltä sitten suoraan ymmärrykeksi! :D Hauska hetki! Mutta nyt osaamme jo vähän enemmän iloita ja odottaa tätä lasta, kun kaikki on jotenkin varmempaa, eikä vain viivoja pissatikuissa! :) Vaikkakaan ne 12 viikkoa eivät ole vielä ohi! (tällä hetkellä on melkein täydet 9 viikkoa plakkarissa!)

Sitten vielä pikaisesti mitä tuleman pitää.... Meillä on meinaan tiedossa varsin jännittävä viikonloppu! Mun äiti ja sen mies tulevat Suomesta vierailulle. Se jo sinällään on ihanaa. Nään mun perhettä noin 2 kertaa vuodessa, joten onhan se aina hauskaa nähdä ja saada tuliaisia Suomesta. Nyt on sitten vielä tämä uutinen jota he eivät tiedä. Tarkoituksena olisi se lauantai iltasella illallisen ääressä kertoa. Eikä siinä vielä kaikki, vaikkakin toikin yksinään olisi jo suhteellisen jännittävää... Vaaaan.... Myös M:n äiti ja sen kaksoisveli tulevat lauantaista sunnuntaihin vierailulle.... Eli meidän vanhemmat tapaavat toisensa! Hui. (huom.niillä ei ole oikeastaan mitää yhteistä kieltä, elekielen ja hapuilevan englannin lisäksi!!!) 

Tarkoituksenamme on "juhlistaa meidän kihlajaisia" yhdessä tai näin me ollaan asia heille ilmoitettu, meillä tietysti on vähän erinlaiset suunnitelmat! :D Me ollaan suunniteltuu mahtava ohjelma lauantai päiväksi ja illalla on hieno 3 ruokalajin illallinen... Saa nähdä kuinka meidän käy. 

Tällä hetkellä suunnitelma on se, että alkuruuan jälkeen on pieni hengähdystauko ja siinä me annetaan molemmille äiteille pienet paketit, joissa on tutit... Toivottavasti "lahja" tulee mieluisena! En osaa ollenkaan sano etukäteen, miten he tulevat reagoimaan, sillä en usko, että kumpikaan osaa vielä odottaa tätä raskautta. Katotaan onko kellään sitten enää ruokahalua mun poronkäristys pääruualleni :D Toivottavasti! Pitäkäähän siis peukkuja! 

Nyt toivottelen kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja riennän lentokentälle noutamaan mun vierailta! Huippua! :D 

ps. Viikonlopun jälkeen kirjoittelen sitten miten meidän "kihlajaiset" menivät...

Työviikko takana...ja Laternen fest

Nyt on loman jälkeinen työviikko selvitty kunnialla päätökseen ja edessä parin päivän lepo...aah! Kyllä sitä taas jo tarvitseekin!

Täytynee kyllä myöntää, että töissä olo meni paremmin kuin mitä pelkäsin. Tottahan toki mulla on edelleenkin pahoinvointia melkein koko päivän (ja yön), mutta onneksi se ei ollut niin hallitsevaa, ettei olisi voinut tehdä töitä. Väsy tulee paljon helpommin kuin ennen, mutta hyvin sain senkin selätettyä ja luulen,ettei mun työkavereista aavista vielä kukaan mitään!  

Meillä oli tällä viikolla "Laternen-lauf-fest" eli vapaasti suomennettuna sellainen lyhty-kävely-juhla. Se on erittäin yleinen syksyn juhla päiväkodeissa, sitä vieteään aina St.Martinin päivän aikoihin. (kyseisen heepon löydät Raamatusta!) Jokaiselle lapselle askarrellaan lyhty (tai vanhemmat ostavat erilaisia lyhtyjä. Niitä löytyy jos jonkinmoista hahmoa; delfiineistä- merirosvoihin) ja kokoonnutaan iltasella päiväkodille kävelemään pimeään lyhtyjen kanssa. Kuullostaa varmasti vähän omituiselle, mutta oikeastaan kyseessä on erittäin tunnelmallinen ja mukava juhla. (Valitettavasti mulla ei ole nyt aitoa kuvaa juhlasta tähän hätään tarjota, mutta yritän katsoa töistä, josko jonkun kuvan voisi vaikka täällä poustata!)

Meidän päiväkodissa juhlan kulku on seuraavanlainen: Jokainen perhe on tuonut mukanaa jotain syötävää (aahh sitä herkkujen määrää), joista me kootaan meidän päiväkodin pihalle ihana buffet-pöytä. On pimeää, valoa tuovat ne suloiset lyhdyt, joita jokainen lapsi kantaa mukanaan, lämmin juoma höyryää mukissa ja tunnelma on erittäin rento. Juhlaan tehdään aina sellainen saksalainen versio alkoholittomasta glögistä, joka mukavasti lämmittää kylmässä illassa. Sitten syödään, juodaan ja nautitaan seurasta. Tämä on siis se ensimmäinen vaihe. 

Toinen, pääosa juhlaa on se kävely. Koko konkkaronkka lähtee kävelemään lyhtyineen sellaista pientä polkua, joka on myös "lyhdytetty" ja silloin tällöin pysähdytään laulamaan yhdessä yksi laulu. Ne laulut on joka vuosi samoja, teemaan liittyviä lastenlauluja. Ja näin matka etenee, kunnes ollaan takaisin päiväkodilla. Se ei ole mikään pitkä reitti, mutta noin monen ihmisen kanssa se kestää kuitekin jonkin verran. 

Tänäkään vuonna kyseinen juhla ei pettänyt mun ennakko-odotuksia! :D Minä tykkäsin ja niin tykkäsivät lapsetkin! :)

Mikäli kiinnostaa juhlan taustat niin Wikipediasta löytyy englanniksi selostusta! 

http://en.wikipedia.org/wiki/Laternelaufen

..ja ihana pahoinvointi...

En haluaisi valittaa..Lapsi on suuri lahja ja pitää osaita iloita, mutta välillä en vain nyt pysty iloitsemaan, kun mulla on niiiiiin huono olla. (en ole kiittämätön, muistan kyllä joka päivä olla myös kiitollinen tästä pienestä ihmeestä, joka valitettavasti saa mut välillä myös raivarin partaalle! :) )

Miten voikin olla tällainen pahoinvointi. Nyt sellasen viikon ajan on ollut joka päivä (eikä vain aamusta vaan oikeesti koko päivän) järkyttävän huono olo. Aamu alkaa sillä, että toikkaroin sängystä keittiöön. Sananmukaisesti toikkaroin, kun heikottaa ja tuntuu, etten millään pääse keittiöön asti. Pakko ois syödä jotain!... Olen kuitenkin oppinut olemaan avaamatta jääkaappin ovea, sillä se haju karkoittaa vihon viimeisenkin ruokahalun. (ja meidän jääkaappi ei haise siitä syystä, että ois likainen, vaan tämän tyttelin raskausnenä vain ei tällä hetkellä kestä mitään. M:n pitää mennä eri huoneeseen syömään meetwurstia, koska se haju on niiiiin etova!!) 

Päästyäni keittiöön asti nappaan mandariinin ja survon sen suuhuni.. Se helpottaa vähän... Saan raahattua itseni sohvalle ja siinä makaan liikkumatta seuraavat tunnit ;) Suurin piirtein tunti mandariinin jälkeen tulee olo, että vois vähän syödä. Tuo hetki täytyy samantien hyödyntää tai muuten tulee järkky olo. Ainut mikä oikeestaan menee alas on näkkäri, voilla ja juustolla. Sitä sitten syömään... Jossain vaiheessa päivää pakotan itseni ekaks parvekkeelle istumaan, sillä raikas ilma helpottaa vähän ja se tuoman paremman olon avulla raahaan itseni kuntosalille. Se helpottaa kunnolla.  En tiedä, mikä tuossa kuntoilussa auttaa, mutta iloitsen siitä hetkestä kuntosalilla, kun huomaan, että nyt alkaa helpottamaan. Kuntosalilla mä pääsääntöisesti joko juoksen tunnin juoksumatolla (noin 10 km) tai sitten poljen tunnin kuntopyörää, riippuen vähän energiatasosta!

Kuntoilun jälkeen on hetken todella hyvä olo.Ei tietoakaan pahoinvoinnista, voin syödä jne. kunnes sitten taas iltaa kohti palataan lähtöruutun. Illat meneekin sitten taas sohvalla maatessa ja mandariinejä hotkiessa! :D 

Noin on mun viimeiset lomapäivät vietetty tai melkeinpä  voi sanoa, että koko loma. Ottaa pannuun, mutta minkäs teet. En pysty kauaa istumaan edes koneella, kun jotenkin tää kuvaruutukin saa mut voimaan pahoin...Voi elämä! Joten jos musta ei mitään, kuulu, niin tiedätte mistä johtuu! :D Onko jollain samanmoisia kokemuksia ja kenties hyviä vinkkejä?!? Tiedän ja olen myös itse huomannut, että kun syö vähän  väliä pikkaisen jotain niin se helpottaa (ei aina tosin), raitis ilma ja kuntoilu... Mikä vielä vois auttaa???

Tällä hetkellä en osaa kuvitellakaan, että maanantaina tarvisi mennä taas töihin. Miten ihmeessä mä selviän ilman mun sohvaa ja loppumatonta mandariini varastoa? :) Niin ja mun työkaverit/pomo ei edes tiedä mun olevan raskaana, joten pitäis olla hyvin normaalisti... oijoi...katotaan miten neidin käy! :) Toisaalta toivon, että kun olen liikkeessä koko päivän niin ei tule niin pahaa oloa; käydään lasten kanssa pihalla ja muutenkin ...pitää vain muistaa syödä vähän väliä jotain! 

Ei oo enää kauaa siihen ultraan (13.11) ja jos siellä on kaikki okey, niin sitten pikkuhiljaa voin kertoa töissäkin. Mutta nyt täytyy vain mennä päivä kerrallaan eteenpäin, odottaa ja toivoa. 

Tänään me ajateltiin M:n kanssa viettää mukava päivä kahdestaan shoppailen ja keskustassa kuljeskellen.. oih.. Jospa vaikka ois sellanen olo, että vois mennä ulos syömään... Se vasta oiskin jotain! :) Taidanpa siis lähteä suihkuun ja laittamaan itseäni nätiksi!

oikein ihanaa viikonloppua kaikille, voikaa hyvin! :)