Ensimmäinen ultra! :)

Päässä on liikkunut paljon kaikenlaista ja tekemistä on ollut vaikka muille jakaa... Tässä syitä, miksen ole kirjoitellut taas vähään aikaan. Melkein joka päivä olen ottanut tavoitteekseni, että kirjoitain, mutta en vain ole saanut aikaiseksi...Ei muka tarpeeksi aikaa, olen liian väsynyt, kirjoitan kaiken sitten yhdellä kertaa jne. Selittelyn makua, mutta pitää kuitenkin nyt vähän selitellä! :) 

Taas on yksi työviikko takana ja tuntemus on positiivinen, kyllä tästä selvitään.Olen huomannut, että mun on vain suunniteltava arkea vähemmän ja elettävä tuntemusten mukaan, niin kaikki menee hyvin... ja mikä tärkeää mun on oltava armollinen itselleni!!!

Ennen raskautta kävin joka viikko 5 kertaa kuntosalilla ja tästä ei tingitty! Nyt olen joutunut opettelemaan vähän armollisempaa asennetta itseäni kohtaan. Tietystikään tuo muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta mielestäni suunta mulla on oikea! :D Nyt yritän saada itseni vähintään 3 kertaa viikossa kuntosalille ja siihen pitää jo osata olla tyytyväinen! Jos on mahdollista mennä useammin, niin mikäs siinä, mutta ei tarvitse ottaa stressiä ja kantaa pahaa mieltä siitä syystä. Itseasissa tuohon 3-4 kerran määrään olen ihan hyvin päässytkin.

Pahoinvointi on huomattavasti helpottanut, mutta ei se kokonaan ole poistunut. Jossain määrin mä olen varmastikin tottunut ja oppinut elämään sen kanssa, mutta ei se kyllä läheskään niin pahaa ole kuin vielä 2 viikkoa sitten! Onneksi!!! Siinä oli kyllä pari suhteellisen hirveää viikkoa! Muutenkin tunnelmat ovat jotenkin tasoittuneet! (painon nousuun, jota mulla on jo ihan huomattavasti tapahtunut, en osaa vielä oikein oikealla tavalla suhtautua, mutta se on seuraava tavoitteeni!!) 

:-) Tiistaina oli siis ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra! Olihan se jotenkin kyllä erikoinen hetki... Siellä se pikkuinen makoili, juuri oikean kokoisena ja mitä ilmeisemmin varsin tyytyväisenä. Lääkäri mittaili ja ilmoitti, että sikiö vastaa viikkojen mukaista kokoa, sydän lyö vahvasti ja rytmikkäästi ja mikä musta oli jotenkin suloisinta; se pikkuinen liikkui paljon! :D Tulossa myöhemmin siis mitä luultavimmin paljon potkuja (ehkä)! Voi olla, että myöhemmin perun vielä puheeni siitä, että se on jotenkin mukavaa ja suloista, mutta vielä toistaiseksi ajattelen niin . 

pikkuinen viikolla 8+2

Täällä Saksassa "neuvola" toimii niin, että jokainen saa itse valita sen gynekologin (kirjoitetaanko se suomeksi noin?), jonka vastaanotolla käy raskautensa ajan. Eli varsinaista neuvolaa erikseen ei ole vaan oma gynekologi on sitten se neuvola ja kätilön sekä sairaalan saa itse vapaasti valita. Tarkastuksessa käydään ensimmäisen 6kk ajan kerran kuussa, miten se sitten jatkuu, niin raportoin myöhemmin, sillä tällä hetkellä mulla ei ole hajuakaan ;) 

Mun lääkäri on oikein mukava noin nelikymppinen nainen, ei hirmuisesti turhia höpöttele, eikä nipottele, mutta vastaa kysymyksiin varsin ammattitaitoisesti! Tähän asti olen siis ihan tyytyväinen! :)

M:lle tämä ultrakuvan näkeminen ja muutenkin, että saatiin "lääkärin varmistus" oli erittäin tärkeää. M ei ollut lääkärissä mukana, mutta kun kerroin hänelle myöhemmin kaikesta M ei voinut pitää naamaansa peruslukemilla, vaan virnuili ihmeellisesti! :) Hänelle se kaikki; vauva, meistä tulee vanhempia, kaikki on hyvin pamahti jotenkin kerta heitolla päähän ja sieltä sitten suoraan ymmärrykeksi! :D Hauska hetki! Mutta nyt osaamme jo vähän enemmän iloita ja odottaa tätä lasta, kun kaikki on jotenkin varmempaa, eikä vain viivoja pissatikuissa! :) Vaikkakaan ne 12 viikkoa eivät ole vielä ohi! (tällä hetkellä on melkein täydet 9 viikkoa plakkarissa!)

Sitten vielä pikaisesti mitä tuleman pitää.... Meillä on meinaan tiedossa varsin jännittävä viikonloppu! Mun äiti ja sen mies tulevat Suomesta vierailulle. Se jo sinällään on ihanaa. Nään mun perhettä noin 2 kertaa vuodessa, joten onhan se aina hauskaa nähdä ja saada tuliaisia Suomesta. Nyt on sitten vielä tämä uutinen jota he eivät tiedä. Tarkoituksena olisi se lauantai iltasella illallisen ääressä kertoa. Eikä siinä vielä kaikki, vaikkakin toikin yksinään olisi jo suhteellisen jännittävää... Vaaaan.... Myös M:n äiti ja sen kaksoisveli tulevat lauantaista sunnuntaihin vierailulle.... Eli meidän vanhemmat tapaavat toisensa! Hui. (huom.niillä ei ole oikeastaan mitää yhteistä kieltä, elekielen ja hapuilevan englannin lisäksi!!!) 

Tarkoituksenamme on "juhlistaa meidän kihlajaisia" yhdessä tai näin me ollaan asia heille ilmoitettu, meillä tietysti on vähän erinlaiset suunnitelmat! :D Me ollaan suunniteltuu mahtava ohjelma lauantai päiväksi ja illalla on hieno 3 ruokalajin illallinen... Saa nähdä kuinka meidän käy. 

Tällä hetkellä suunnitelma on se, että alkuruuan jälkeen on pieni hengähdystauko ja siinä me annetaan molemmille äiteille pienet paketit, joissa on tutit... Toivottavasti "lahja" tulee mieluisena! En osaa ollenkaan sano etukäteen, miten he tulevat reagoimaan, sillä en usko, että kumpikaan osaa vielä odottaa tätä raskautta. Katotaan onko kellään sitten enää ruokahalua mun poronkäristys pääruualleni :D Toivottavasti! Pitäkäähän siis peukkuja! 

Nyt toivottelen kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja riennän lentokentälle noutamaan mun vierailta! Huippua! :D 

ps. Viikonlopun jälkeen kirjoittelen sitten miten meidän "kihlajaiset" menivät...