Kyllä ne taitaa liikkeitä olla...Tarkoitan siis niitä hassuja perhosia ja kutinaa massussa, josta viime kerralla jo kirjoittelin. Nyt niitä tuntemuksia on ollut jo useammin, ei välttämättä päivittäin (tai ainakaan niin, että olisin huomannut), mutta jo useammin. Esimerkiksi torstaina kuoron harjoituksissa perhosia myllersi aika tavallakin! :) Hassun ihana tunne! Toivon niin kovin, että ne on nyt niitä vauvan liikkeitä, sillä sitten voisin päätellä kaiken olevan masun asukilla ihan ok!
Muutoinkin olo on ollut oikein hyvä. Viime viikonloppuisesta flunssan poikasesta ei ole jälkeäkään. Se ei siis onneksi päässyt kunnolla yllättämään, vaan päätti kiertää mut sittenkin kaukaa! Onneksi näin, täällä ei nyt mitään ylimääräisiä rasitteita kaivata! Töissä menee edelleen hyvin. Lasten vanhemmat ovat alkaneet huomaamaan mahan kasvun ja muutama on jo uskaltautunut onnittelemaankin!
Onnitteluihin suhtautuminen on välillä osoittautunut vaikeaksi. Jotenkin tulee sellainen ol, että mun pitää nyt varoittaa onnittelijaa siitä, että jotain saattaa sille pienelle möykylle vielä sattua, ettei pidä odottaa liikoja. Mikä on toisaalta aivan kumma ajatus. Mun pitäsi vain olla iloinen, että tilanne näyttää näin hyvältä ja viikkoja kertyy aina vain lisää, mutta jotenkin olen vielä hetkittäin erittäin varuillani. Jotenkin hassua, miten tärkeää se mulle on, ettei ne toiset vain pety... Loppu peleissähän uskon mun ja M:n olevan niitä,joita eniten tilanne koskettaa, mutta omista tunteistani en ole jotenkin niin huolissani kuin muiden. Mä olen jo useaan kertaan tän raskauden aikana elänyt ne pettymyksen tunteet ja olen varautunut siihen, että jotain saattaa tapahtua. Mua ei pääsisi negatiiviset uutiset niin yllättämään, vaikkakin satuttaisivat hirmuisesti! Mutta suurimmaksi osaksi olen jo paljon, paljon positiivisempi sen suhteen, että kaikki menee hyvin. Ainakin toivon kovasti niin. Nyt pitää mennä enää viikko eteenpäin ja sitten aletaan olemaan jo raskauden puolivälissä. Jospa se aika tästä menisi nopeasti eteenpäin, viikkoja kertyisi ja vauva kasvaisi. Sitä toivon enemmäin kuin mitään muuta tällä hetkellä.
Eilen laskin töissä, että virallisesti mulla on enää 14 viikkoa äitiysloman alkuun ja niistäkin vähintään 3 viikkoa mulla on lomaa, joten ei ole enää hirmuisesti! :)
Ensi viikon perjantaina on vihdoin lääkäriaika. Odotan jo ihan malttamattomana, että mitä hän sanoo. Toivottavasti ei ole mitään mullistavaa tapahtunut ja voin jatkaa samoilla säännöillä eteenpäin! Se varmaan tekee samalla sen rakenneultran... En tiedä, mutta luulisin, eikö se viikoilla 19-22 tehdä??? Mut on kyllä ultrattu tähän asti joka kerta, joten voi hyvin olla, että se odottaa vielä seuraavaan tarkastukseen... Sen näkee sitten ensi perjantaina!
Tänä iltana ois pitkästä aikaa ohjelmaakin tiedossa. Entisen työkaverini bändi soittaa yhdessä kuppilassa tänä iltana ja ollaan työporukan kanssa menossa kuuntelmaan ja fanittamaan :D Ihanaa, kun on jotain tavallisuudesta poikkeavaa tiedossa, täytyy vain ehtiä ottamaan pienet nokoset sitä ennen, sillä muuten tulee nukkumatti nopeasti olalle kolkuttelemaan! Väsymystä on siis edelleen aika tavalla havaittavissa, mutta jos se ajoittuu pääasiallisesti ilta-aikaan, niin en valita, sitten pitää vain nukkua!
Jos jotain hyvää pitää niistä verenvuodoista hakea, niin niiden avulla olen oppinut olemaan armollisempi itselleni. Jos en jaksa tehdä jotain, niin silloin kuuntelen kroppaa ja otan rennosti. Jos ei voi urheilla, niin sitten ei urheilla.. jos taas tuntuu, että on energiaa, niin sitten voi keksiä jotain pientä aktiviteettia. Ja muutenkin syömisen suhteen jne. Elämässä on asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, ne tulevat jos ovat tullakseen. Mutta enää en halua omalla häsäilylläni ja hermoilullani aiheuttaa itselleni enemmän harmia,joten otan rennosti! :D
Rentoa lauantaita kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti