keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Vetämättömyys, saamattomuus ja innottomuus...

Mä painin täällä, mulle ihan uudenlaisien ja epämiellyttävien tuntemusten parissa. Se, vielä hetki sitten valloilla ollut pesänrakennusvietti ja ylitsepursuava energisyys, ovat tipo tiessään ja tilalle on tullut saamattomuus ja haluttomuus tehdä yhtikäs mitään. Mä en todellakaan ole sellainen ihminen, joka makaa laakereillaan ja sylkee kattoon, mutta tällä hetkellä se olisi mulle kaikkein mieluisinta. Normaalisti mä en osaa vain olla, jos jotain voisi tehdäkin. Mähän olen sellainen siivoushirviö ettei mitään määrää ja nyt en saa aikaiseksi mitään!!! Tämä siis tarkoittaa, että en yhtikäs mitään. 

9 viikon pitkän odottelun jälkeen eilen tuli meidän hoitopöytä/-laatikosto ja nyt oisi taas jotain tekemistä. Voisin pyykätä noita lapsen vaatteita ja silittää jo paikoilleen, mutta ei. Ei vain jaksa! Ja pari viikkoa sitten mä oli täällä ihan kuumilla hiilillä, kun vain pääsis pesemään noita pieniä vaatteita ja silittelemään. Kuvittelin kuinka silittelen telkkarin ääressä onnellisesti niitä pieniä bodeja ja nyt kun sitä vois tehä niin ei vain saa aikaiseksi eikä huvita! Plaah!

Samoin mä kuvittelin, että kokkailen vähän ruokia valmiiksi pakasteeseen, että sitten kun pikkuinen on täällä, niin pääsee helpommalla ja saa välillä jotain kunnon ruokaakin... Mutta ei! Haluaisin tietysti joka päivä tehdä M:lle jotain hyvää ruokaa, mutta en vain saa aikaiseksi, eikä huvita! Se, että saan kokattua jotain vaatii oikeesti äärimmästä ponnistelua, saatikka sitten että jotain olisi päätynyt pakasteeseen asti! No ei todellakaan ole! Viime viikolla yhtenä päivänä leivoin pullia (pakasteeseen), mutta katin kontit! ... Ei ne sinne asti päätyneet, vaan mehän vedeltiin ne jo aikoja sitten kiduksiin! :) Pitäis siis leipoa uudelleen, että päätyis pakasteeseen asti! 

Tänne blogiinkaan en saa aikaiseksi kirjoittaa, kun istuessa vauveli antaa tulla oikein tuutin täydeltä potkuja molempiin kylkiin ja rintojen alle... Että mielummin sitä vain heittäytyy takaisin sohvalle vaakatasoon. Sielläkään tosin se aika ei kulu niin nopeasti kuin toivoisi. Mulla alkaa olemaan kaikki mahdolliset dvd:eet ja sarjat jo katottuina, eikä oikein enää tiedä miten siellä sohvalla sitä aikaa kuluttaisi. Lukeakin tietysti voisi, mutta sekin vaatii niin paljon niitä voimia, jota tällä hetkellä ei tunnu ollenkaan olevan!

Ajattelin myös, että nyt mulla olisi vielä aikaa käydä tapaamassa tuttuja ja "kahvitella", mutta valitettavasti en vain saa itseäni liikenteeseen täältä kotoa. Se, että meikkaisi ja laittaisi itsensä ihmistenilma kuntoon, ei vain innosta. Vaikka toisaalta se olisi juuri se, mitä tällä hetkellä kaipaisin! Onpas kaikki taas muka niin huonosti... :)

Tää on siis varmaan nyt sitä loppuraskausajan väsymystä! Onneksi se tuli vasta näin myöhään. :) 

Mutta ei kyllä saa valittaa. Mä tiedän, että tämä on elimistön tapa kerätä voimia siihen, mitä edessä on tuleman. Viime viikolla kätilön käydessä täällä hänkin totesi moneen otteeseen, että "LEPÄÄ" ja "KERÄÄ VOIMIA"... Sitä tässä on nyt tehty! Meillä olikin tässä viimeset viikot niin paljon vieraita Suomesta ja kaikkea muuta tekemistä, että varmasti se on verottanut paljon voimia. Ja olenhan mä paljon kaikkea tässä jo menneiden viikkojen aikana tehnytkin, ei sitäkään pidä unohtaa! Tarkemmin kuin asiaa miettii, niin eihän tässä enää paljon mitään juttuja olekaan tehtävänä, pitäisi siis antaa itselle lupa vain olla ja tehdä sitä, mikä hyvältä tuntuu! (siis syödä! :) ) Mutta mä olen sellainen kuin olen ja tuntuu vain todella vaikealta antaa asioiden olla ja kerätä itse voimia.

Puolustuksekseni täytyy kyllä vielä mainita, että olen aktiivisesti hankkinut tietoa siitä, mitä ensimmäinen vuosi lapsen kanssa tuo tullessaan. Kerroin jo aikoja sitten saaneeni töistä erään lapsen äidiltä erittäin hyviä kirjoja, joissa on koottuna koko se ensimmäisen vuoden kirjo, synnytyksestä lähtien. Sitä olen tässä kahlannut mielenkiinnolla läpi. :) Eli kyllä täällä aletaan olemaan valmiita pikkuisen syntymään. 

Synnytyksen lähestyessä en koe, että pelkäisin itse synnytystä, mutta olen huomannut pelkääväni tautisesti sitä, että lapsi ei olekaan terve! Noilla ajatuksilla olen vähitellen tekemässä itsestäni hullua, joten sitäkin parempi olisi jos vauveli vähitellen päättäisikin tulla ulos! :) Ensi viikolla pikkuinen onkin jo täysiaikainen! :D Toivottavasti lääkäri ensi viikolla kertoo hyviä uutisia kohdunkaulan tilanteesta! ;)


* 6 päivää lääkärin tarkastukseen ja koon uudelleen arviointiin
* 11 päivää pikkuisen täysiaikaisuuteen
* 32 päivää laskettuun aikaan

2 kommenttia:

  1. Älä oli liian ankara itsellesi! :) jos mikään ei huvita niin sillon ollaan vaan, kyllä sinä saat kaiken vielä tehtyä ennen vauvan syntymää :)
    Mukavaa loppuraskautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista! :) Näinhän sitä pitää ajatella. Harvoin sitä elämässä tulee tällaista tilanetta ja mahdollisuutta, että voi vain olla! Tästä pitäisi nyt osata ottaa kaikki ilo irti! :) Pää pystyyn siis ja ylpeydellä sohvalle lepäilemään! Kiitos sinulle kommentista ja erittäin mukavaa päivää ja viikkoa! :)

      Poista