En muista, että joskus olisin pelännyt yhtä paljon kuin eilen illasta tähän aamupäivään. Meidän pieni "ihme" säikäytti meidät todenteolla...
Eilen kävin juoksemassa ja juoksu kulki hyvin, kuten aikaisemminkin. Tulin kotiin kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet ja edelleen kaikki oli oikein hyvin. Yht´äkkiä iltapalaa laittaessani tuntui kuin olisin pissannut housuun. Ajattelin jotenkin, että kylläpäs sieltä nyt tulee valkovuotoa. Sitten tuli toinen loraus, joka vähän herätteli minua ja suuntasin vessaan... VERTA! Eikä mitenkään pieni tiraus vaan todellinen loraus. Sitä tuli kuin suihkusta. Aivan hirveä tunne! Itkien yritin soittaa M:lle, joka ei satunmoisin ollut kotona; kännykkään ei saada yhteyttä! En edes tajunnut laittaa itselleni sidettä ja housuja jalkaan vaan juoksin ympäri asuntoa paniikinalaisena, punainen vana perässä valuen... Soitin työkaverilleni, joka sai elokuussa keskenmenon ja itkien kerroin mitä on tapahtunut. Hän yrittää parhaansa mukaan tyynnytellä ja rauhotella mua, mutta mä kävin ihan ylikierroksilla, enkä oikein tajunnut mistään mitään. Lopulta sain puettua jotain päälleni ja heittäydyin täristen sohvalle, seuranani: Kylmä, tärinä ja erittäin RUNSAS verenvuoto. Mulla ei ole koskaan kuukautisten aikana tullut noin paljoa vertaa. Pöntöllä istuessani se pelkkä veri lorisi pönttöön kuin olisin pissannut! (Anteeksi tarkka kuvaus) Mä olin niin peloissani. Tietysti googlettelin edes-takaisin ja yritin etsiä jotain muuta syytä verenvuodolle kuin keskenmeno. Löytyihän niitä, kuten esimerkiksi jos istukka on kohdunsuulla, voi hyvin vuotaa verta, kun istukka hankaa kohdunsuuhun.
Jotenkin M sai mut vähän rauhottumaan ja käski ajatella positiivisesti. Jokainen vessakäynti tarkkailin pönttöön, ettei vain siellä olisi suurempia hyytymiä tai jotain muita jäänteitä sikiöstä. Onneksi niitä ei näkynyt! Se sai mun olon jotenkin vähän siinä tilanteessa rauhoittumaan. Sairaalaan en halunnut lähteä, sillä kello oli jo niin paljon, joten päätin odottaa aamuun ja soittaa heti mun gynekologille. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, vaikkakin se vuoto siitä hiljalleen rauhoittui, mutta mun pään sisällä ei rauhoittunut ollenkaan!
Tänä aamuna sitten soitin gynekologille ja sain ajan klo 12. Ne aamun tunnit olivat kyllä varmasti elämäni pisimpiä tunteja. Kunnes sitten vihdoin pääsin vastaanotolle, jossa jo odotushuoneessa itkin. Pulssi hakkasi varmasti 160 ja olo oli kauhea. Lääkäri ultrasi ja ilmoitti, että vauvalla on kaikki kunnossa!!! YKSI ELÄMÄNI ONNELLISIMMISTA HETKISTÄ! Mä purskahdin itkuun! Huojennuksen määrä oli suunnaton.
Siellä se meidän pikkuinen heilutteli kaikkia 4 raajaansa, heitteli kuperkeikkaa, vilkutti ja sydän hakkasi vahvasti! Eli tällä hetkellä kaikki on hyvin. Syytä verenvuotoon lääkäri ei osannut määritellä. Hän sanoi, että istukka on vielä suhteellisen lähellä kohdunsuuta, että voi hyvin olla, että noin vilkas kuin tuo lapsi tuolla mahassa on, että hän on potkaissut jotain, joka aiheutti vuodon. Lääkäri myös näki, että siellä on vielä vähän verta jäljellä, joka varmasti tulee vielä ulos. Eli jonkinmoista jälkivuotoa pitäisi vielä tulla, mutta sellaista uutta, kirkasta verta ei enää saisi tulla. Nyt sitten vain odotetaan ja toivotaan parasta. Mä olen nyt sitten tän ja ensi viikon sairaslomalla ja täytyy ottaa ihan lepäilyn kannalta. Ei mitään kantamista, nostamista, urheilua eikä mitään mikä rasittaa! Eli siis tulee olemaan mulle erittäin pitkiä päiviä! Mutta nyt tuo pieni ihme tuolla mahassa menee kaiken edelle, joten ei muuta kuin sohvalle ja telkkari auki! Siinä sitä sitten seuraava viikko istutaan ja toivotaan, että pikkuisella on vastaisuudessakin kaikki hyvin! :D
Pitäkäähän ihmiset peukkuja pystyssä!
Ja tottahan toki mulla on teillekin kuvat tuliaisena lääkärikäynnistä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti