Päätös on tehty!

Pitkän pähkäilyn jälkeen olen/olemme tulleet siihen tulokseen, että lähdemme huomenna ajamaan M:n vanhempien luokse! Mikäli siis tilanteeseen ei enää viime hetkellä tule mitään muutoksia, mitä ei siis todellakaan toivota! Pidän siis peukkuja ja varpaita pystyssä, lähettelen positiivisia ajatuksia ilmoihin ja toivon, että huominen koittaa hyvällä fiiliksellä ja me päästään kuitenkin viettämään vielä joulua perheen ja sukulaisten kanssa.

Ajattelin, että mulle tekee varmasti äärettömän hyvää päästä täältä neljän seinän sisältä vähän ulos ja nähdä ihmisiä...Jotenkin vain taas tuntea kuuluvani johonkin ja eläväni tätä elämää, enkä vain päivästä pitkään makaa sohvalla ja odota, että tulee ilta ja pääsee nukkumaan. Vaikka makaamaanhan mä olen sinne anoppilaankin menossa, mutta vähintäänkin mulla on juttuseuraa ja vähän jotain muuta tekemistä kuin tarkkailla ajankulkua.

Muutenkin tässä on mennyt koko joulukuu sisätiloissa maatessa, tuntuu nyt jo siltä, että olen nukkunut tämän joulun ohi...jos jotenkin voin vain muuttaa tuon tunteen, niin sen teen! Olen kuitenkin pohjimmiltani aikamoinen jouluihminen! Eli siis huomenna kerään kaiken rohkeuteni ja samalla kaiken liikenevän rentouden ja istun (makaan) autoon! :D Oikeastaan olen jo aika innoissani! 

Siellä on anoppi jo suunnitellut sohvan siirtämistä ruokapöydän ääreen, jotta varmasti saan levättyä tarpeeksi, mutten kuitenkaan tunne oloani ulkopuolikseksi.Aika hellyttävää! Muutoinkin siellä M:n veli on muokannut ohjelmaa niin, että mun tarvitsee mahdollisimman vähän nousta sohvalta.. hän jopa on luovuttanut oman sänkynsä mun käyttöön, koska se on huomattavasti mukavampi, kuin se vierasversio, jolla me normaalisti nukumme! Eli siis uskon kaiken menevän oikein hyvin! Täytyy vain muistaa ottaa rauhallisesti ja eliminoida kaikki turha toiminta! Mä luulen todellakin, että tää on oikea ja hyvä ratkaisu! 

Ole myös ajatellut asiaa siltä kantilta, että jos mä otan siellä rauhallisesti ja jotain tapahtuu kuitenkin, niin sitten se oli niin tarkoitettu ja luultavimmin en olisi sitä voinut estää tapahtumasta, vaikka olisin maannut kotisohvalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään maratonijuoksu, johon itseäni olisin tässä ilmoittamassa, vaan oikeastaan olen vain vaihtamassa tutun kotisohva, anoppilan sohvaan muutamaksi päiväksi! Eiköhän tämä pikkuinen tuolla vatsassa ole mun kanssa samaa mieltä, että me selvitään tästä kyllä!  

Muutoinkin olo on hyvä! (koputetaan puuta, ettei vain mitään tapahdu, nyt kun sen olen ääneen sanonut)... Eilinen päivä oli tosin pitkä.. M oli koko pitkän päivän töissä ja sitten vielä illalla hänellä oli työpaikan pikkujoulut, joista herraseni kotiutui kolinalla neljän aikaa yöllä! :) Pelkäsin etukäteen, että illasta tulee hirveä. Nykyisin pelkään jäädä iltaisin yksin kotiin. Johtuu varmasti siitä, että oikeastaan kaikki vuodot ovat alkaneet iltasella ja ensimmäinen (pahin vuoto) alkoi niin, että M ei ollut kotona, enkä saanut häneen yhteyttä. Jotenkin se tunne on vain syöpynyt niin mun mieleen, että iltasella olen hyvin ei-mielellään yksin kotona. Mutta onneksi eilen hyvällä ystävälläni oli aikaa skypetellä, joten juteltiin mukavasti 2 tuntia skypessä, aika meni siivillä, enkä edes ehtinyt murehtimaan ja pelkäämään pahinta! M:n kömpiessä nukkumaan yöllä olin jo syvässä unessa...mikä sinällään on erikoista, koska normaalisti en nukahda yksin.. :D Eli lopulta pitkäkin päivä meni oikein hyvin! Nyt ei tarvikaan toivottavasti enää ollenkaan olla yksin täällä pitkiä päiviä, sillä toivon todella, että seuraavan kerran kun  M menee taas töihin, niin mäkin olen matkalla töihin! :D Siitä sitten myöhemmin enemmän! 

Nyt toivotan kaikille oikein tunnelmallista ja iloista joulua! Pitäkää huolta toinen toisistanne, ei turhia stressailuja ja hössötyksiä! :) Voikaa hyvin! :D