Takapakki....taas!

Pelottaa jo valmiiksi kirjoittaa tänne, aina kun olen kirjoittanut ja kertonut mitä on tapahtunut ja todennut, että nyt on asiat taas ihan ok.. niin heti seuraavaksi on tapahtunut taas joku takapakki...Tiedän, että olen hieman taikauskoinen, mutta tällä hetkellä en vain voi sille mitään. En esimerkiksi pysty tekemään tomaatti-mozzarella -salaattia, sillä olin tekemässä sitä, kun ensimmäisen kerran vuoto alkoi. Sama yöpukua, joka oli kyseisellä hetkellä päällä, en voi laittaa enää päälleni. Sidettä en uskalla jättää laittamatta, kun pelkään vuodon alkavan sitten ihan varmasti. Ja tämän blogin päivitys on myös yksi asia, jota pelkään tällä hetkellä erittäin paljon, mutta joka tapauksessa päätin kuitenkin päivittää! 

Sunnuntain päivitykseni jälkeen päätimme, että nyt on mennyt jo yli viikon ilman vuotoja ja muutenkin olen voinut hyvin, joten voimme lähteä laulamaan kauneimpia joululauluja Saksan suomalaiseen seurakuntaan, kuten joka vuosi teemme. Ajoimme autolla sinne, koko matkan mun tuoli oli melkein makuu asennossa, etten turhia istuisi. Lauleloissa istuin yhteensä noin 1,5 tuntia, tunne tuolla alavatsassa oli vähän epämukava, mutta ei todellakaan kestämätön... Laulelot olivat ohi,nousin ylös ja tunsin jotain. En osaa sanoa, mitä...ehkä jonkin moista painetta tai pistosta..en tiedä ja painelin vessaan. Kauhukseni pikkuhousun suojaan oli tullut ruskeaa vuotoa. Luojan kiitos ruskeaa, eikä mitenkään hirmuisesti...mutta kuitenkin taas vuotoa! 

Mieli on maassa ja pelkotila taas ylimmillään. Ajoimme kiireesti kotiin ja mä vaivuin taas itkuisena sohvalle. Suomeksi sanottuna vitutti! Olo oli niin surkea. Tuntuu, että sitä tekee kaikkensa ja toivoo, että kaikki on hyvin. Tulee hyvä viikko  ja sitä alkaa jo pikkuhiljaa itsekin uskoa, että kriittinen aika on ohi.. Pystyy jo pikkuhiljaa keskittymään telkkarin katsomiseen ja lukemiseen, jotta aikakin menisin vähän nopeammin...Sitten tippuu tärähtelemällä takaisin maan pinnalle, tai jos mahdollista niin vieläkin syvemmälle! Ja kaikki alkaa taas alusta! Pienen hetken olin jo valmis luovuttamaan, tuntui siltä, etten kestä näitä takaiskuja enää.

Sunnuntai ilta meni kuitenkin rauhallisesti, varsinaista vuotoa ei tullut sen enempää. Vähän ruskeaa vuotoa tuli paperiin pyyhittäessä, mutta onneksi ei sen enempää. Yö meni jotenkin. Sain nukuttua sellaisia tunnin pätkiä ja sen jälkeen piti aina juosta vessaan tarkistamaan tilanne. Tilanne kuitenkin vaikutti suhteellisen stabiililta. Ei siis vuotoa. Aamulla soitin sitten gynekologille, jossa mun oma lääkärini ei valitettavasti ollut paikalla, mutta sain toiselta lääkäriltä ohjeen tarkkailla tilannetta tähän aamuun asti ja mikäli vuotoa ei tule, niin ei tarvitse soittaa uudelleen tai muutenkaan panikoida suuresti. Pitää taas ottaa rauhallisesti ja vaipua vaakatasoon. 

Eilen ei sitten enää vuotanut, joten tänä aamuna mun ei olisi tarvinut soittaa uudelleen, mutta halusin joka tapauksessa kysellä vielä mun oman lääkärin mielipidettä. Nyt odottelen sen soittoa takaisin.. Saa nähdä mitä se on mieltä. Tuskin se nyt ainakaan heti haluaa mitään tarkistaa tai muuten olisi varmasti heti pyytänyt tulemaan... Haluan vain varmuuden sille, että miten mun tulee nyt joulunaikaan toimia, suositteleeko hän taas täydellistä lepoa vai mitä...haluaisin myös kuulla johtuiko vuoto istumisesta vai olisiko se tullut joka tapauksessa... Tärkeimmän sain jo hoidettua, eli sain siirrettyä mun seuraavan tarkistusajan jo ennen kuin mun periaatteessa pitäisi taas palata töihin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan menisin 2.1 taas töihin ja seuraava lääkäri aika olisi 8.1. Nyt en kuitenkaan kovin turvallisella mielin ole menossa töihin, joten halusin, että hän tarkistaa vielä tilanteen ennen sitä ja antaa ns. uuden luvan mennä töihin. Eli menen sitten 28.12 tarkistamaan tilanteen.... 

Tämä on siis se tieto, jonka pohjalla tällä hetkellä olen.. voi tietysti olla, että kaikki muutuu vielä, kunhan se lääkäri tänään sieltä soittaa. Jotenkin mulla on kuitenkin suhteellisen rauhallinen olo. Totta kai pelottaa ja välillä sitä miettii kaikkein pahinta, mitä voi tapahtua. Mutta onneksi kuitenkin edes hetkittäin mulla on myös edes vähän luottavainen ja rauhallinen olo. Nyt on tullut taas parin päivän aikana itkettyä paljon. Olo on niin "väsynyt" ja surullinen, että itku tulee ihan pienestä. 

M:n paras kaveri kävi täällä eilen ja kysy että miten menee..niin johan mulla tuli itku! Hormoonit+ stressi + huoli = itkuherkkyys ja ahdistus!

Mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Toivoa on niin kauan kunnes toisin todistetaan!