Loma ohi, kotona jälleen!

Nyt on sitten lomat lusittu ja juhlat juhlittu! :) Oli kyllä mukava käydä Suomessa. Viikko täyttyi juhlista, perheestä, ystävistä, herkuttelusta, shoppailusta ja sairastelusta! :) Aika tuntui lentvän siivillä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, kyllähän sitä suhteellisen paljon tuli taas tehtyä ja nähtyä. Kaikin puolin siis oikein onnistunut loma! :D 

Loman alku ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä jo torstai aamulla herätessäni ajattelin, että onpa mulla ihmeellinen olo..Siinä vaiheessa pistin sen kuitenkin erittäin aikaisen aamuherätyksen (04.00) piikkiin. Meillä oli lento Helsinkiin välilaskun kanssa ja jo ensimmäisen lennon aikana ajattelin, että onpa mulla jotenkin huono olo. Yritin syödä ja nukkua koneessa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Jossain vaiheessa alkoi ripulikin sitten ilmoittaa itsestään ja Helsinkiin päästessä oli olo jo erittäin ikävä.Päästiin meidän äidin luo ja mä heittäydyin samantien sohvalle, jossa vietinkin sitten 2 päivää...Tosin erittäin aktiivisesti vessan ja sohvan väliä ravaten... Tavaraa tuli ulos molemmista päistä semmoisella vauhdilla, tuntu etten perässä pysy. Mikään ei pysynyt sisällä, vatsaa kouristeli ja olo oli erittäin hirveä. 

Seuraavalle päivälle meidän äiti varasikin sitten mulle lääkäriajan, koska mulla ei pysynyt yhtään mikään sisällä ja äitiä tietysti sitten pelotti lapsen puolesta. Lääkäri totesi mulla olevan vatsataudin ja virtsatien tulehduksen, johon sitten sain antibiootit. Hän suositteli juomista ja syömistä, siitäkin huolimatta, että mikään ei pysyisi sisällä. Näillä ohjeilla jatkoin sitten eteenpäin. Alkuun oli niin turhauttavaa syödä jotain, kun samantien sitä sai sitten juosta vessaan, mutta jossain vaiheessa sitten alkoi vähän jotain pysymään jo sisälläkin ja olo pääsi vähän kohenemaan. Kaksi päivää siinä sitten lomasta meni täysin maatessa, mutta onneksi sitten juuri silloin hääpäivän aamuna olo oli jo huomattavasti parempi. Mutta siis en tuollaista loman alkua ollut kyllä odottanut! 

Jossain vaiheessa aikaisemmin kerroin, että jotain erityistäkin on tiedossa Suomi-lomalle...Meidän äiti meni naimisiin! :) Päästiin siis todistamaan pienimuotoisia juhlaa, jossa kaksi toisilleen täydellisesti sopivaa ihmistä päättivät viettää lopun elämäänsä yhdessä! Juhla oli täysin heidän näköisensä. Meidän äiti oli jo ennakkoon sanonut, että mitään pitkiä huntuja, suuria morsiusmekkoja ja spektaakkeleita on turha odottaa. Heidät vihittiin erittäin tunnelmallisesti kotona. Pappi puhui kauniisti, äidin miehen tytär soitti pianolla Mendelsonin häämarssit ja vieraat (morsiammen ohella) itkivät onnen kyyneleitä. Erittäin kaunis, koskettava ja tunnelmallinen vihkiminen! Ruokailut oli hyvin järjestetty, kakku maistui hyvältä ja hääpari tanssi komeasti häävalssinsa minun säestäessä pianolla! Kaikki meni oikein mallikkaasti. Siinä pääsi M:kin ensimmäistä kertaa kokemaan häitä Suomessa, vaikkakin kyseessä oli nyt hieman tavanomaisuudesta poikkeavat häät, niin tuntuivat häntä miellyttävän! 

Oli tosi kiva nähdä meidän mummoa ja muita sukulaisia, kun ilman näitä häitä en ois heitä nähnytkään, kun ne asuu niin kaukana sieltä missä mun molemmat vanhemmat asuvat! Pääsi sitten näyttämään vatsaa kaikille sukulaisille ja vaihtamaan vähän kuulumisia. Kyllä siinä aika paljon huomiota tämmöisen vatsan kanssa saa. Mulle kyllä tuli ihan täysin sellainen olo, että kaikki iloitsivat aidosti meidän kasvavasta mahasta!

M pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa elämässään. Mä toivoin jo kovasti et se pyllähtelis useammin, mutta sehän suksi menemään kuin Myllylä parhaina päivinään. Taisi se jopa siitä tykätäkin, mutta myönsi kyllä jo puolen tunnin jälkeen, että ei se hiihto ihan niin kevyttä olekaan kuin,miltä se telkkarissa näyttää! :) 

Ai juu, ja toinenkin ainutlaatuinen juttu M:lle oli Sm-liigan jääkiekko-ottelu! Saksassahan jääkiekko jää täysin tuon jalkapallon varjoon, eikä M ole koskaan ollut jääkiekko-ottelussa, joten olihan sitä sitten mentävä. Tosin harmittavaisesti Tps- Blues ei tänä vuonna ole kovinkaan suurinta huutoa, mutta M:lle se kelpasi oikein hyvin. Hän oli otettu ja tykkäsi kovasti! :) 

Muutoin viikko menikin ihania ystäviä tavatessa, juoruillessa ja vauvavinkkejä vaihtaessa! Oli ihana nähdä ystävän 3,5 kk prinsessaa ja kaikkia muita tärkeitä ihmisiä, joita valitettavasti tämän välimatkan vuoksi ei niin usein näe. Totta kai taas jäi paljon ihmisiä näkemättäkin, mutta se viikko vain on niin rajallinen aika ja siitä kun vielä tuhlaa aikaa sairasteluun, niin vähiin käy! :( Mutta toivon niiden todellisten ystävien säilyvän mun elämässä välimatkasta huolimatta! Se on aina mukava huomata, miten oikeiden ystävien kanssa pystyy pitkän tauonkin jälkeen jatkamaan samantien siitä, mihin viime kerralla jäätiin, eikä tunnu ollenkaan siltä,että ei oltaisi pitkään aikaan tavattu! Sillä pystyy erottamaan todelliset ystävät niistä puoli tutuista!

Käytiin ihanasti meren jäällä kävelemässä...

Tätäkään M ei ollut koskaan kokenut, että koko meri jäätyy talvella kiinni...

Nyt on sitten uusi työviikko jo aloitettu ja huomaa kyllä, että sellainen palava motivaatio työntekoon alkaa pikkuhiljaa kadota. Huomaan selkeästi olevani jo paljon valmiimpi äitiyslomaan, kuin esimerkiksi tammikuussa. Nyt ajatukset pyörivät jo todella paljon tulevaisuudessa ja siinä, mitä pitää ja haluan vielä tehdä ennen kuin lapsi sitten on täällä. Eli tietynlaista työstä-pois-siirtymisen-vaihetta elelen. Nyt alkaa aika olla siis jo kypsä mun kohdalla siihen työvastuun jakamiseen ja poisantamiseen ja suloisten päiväkotilasten ja työkavereiden hyvästelemiseen! Siitäkin huolimatta, vielä pitäisi 1,5 kk jaksaa tehdä töitä! :) Suomalaisella sisulla mennään!!! :)