Vihdoinkin kolmin! :)

Keskiviikkona 26.6.2013 kello 00.52 syntyi neidän pieni prinssimme pitkän odotuksen jälkeen! :) Paino pikkuisella oli  odotettua vähemmän 3850g ja pituutta 54 cm! :) Synnytyd kesti kaiken kaikkiaan 13h ja sujui hyvin, ilman suurempia ongelmia! Nyt ollaan vielä vähintään huomiseen sairaalassa ja sitten voidaankin lähteä harjoittelemasn uuden arjen kulkua kotioloihin! :)  On kyllä erittäin kiitollinen olo pikkuisesta! Kotiin päästyä kirjoittelen sitte  vielä enemmän ja tarkemmin!  :) voikaa hyvin! :)

Laskettuaika tuli ja meni...

Eilen oli siis SE päivä, jota ollaan melkein 10 kuukautta odotettu... laskettuaika!  Mutta meidän pikkuinen taitaa tosiaan tulla isäänsä; laiskimus, joka rakastaa mukavuutta! :D Hänellä ei siis ole mikään kiire ulos! :)  Mikäs siellä maatessa; ruokaa tulee vähintään tarpeeksi, siellä on mukavan lämmin ja keinuukin vielä rauhoittavasti...

Eilinen, laskettupäivä me vietettiin supistuksia hakemalla... Ohjelmassa oli siis siivousta, kävelyreissu, hyvää ruokaa, kylpy ja tietysti tarvittavaa rentoutumista. Kyllä sitä aina välillä niitä supistuksia tulee, kun on liikkeessä, mutta ei niitä vielä kivuliaksi voi sanoa... Ennemminkin ollaan vielä harjoitussupistusten parissa, valitettavasti! Jossain vaiheessa päivää elättelin jo todella toiveita, että kenties jotain olisi tapahtumassa, sillä maha oli vähän sekaisin ja olo kummallinen. 

Kätilöni mukaan suhteellisen monella synnyttäjällä tulee ripuli ennen synnytyksen alkua (luonnollinen suolen tyhjennys) ja tuon kaltaisista oireista eilen kärsin... Mutta iltaan mennessä tilanne oli taas tasoittunut ja yö menikin sitten erittäin rauhallisesti, oikeastaan nukuin todella sikeästi! Siihen varmasti vaikuttaa myös se, että se hirmuinen helle on nyt ohi ja mennään suhteellisen normaaleilla lämpötiloilla eteenpäin! 

Tänään olikin sitten lääkärintarkistus klinikalla. Oli hassu tunne astella sinne synnytyssaliin ja "päästä" makaamaan sille sängylle, missä meidän pikkuinen ehkä syntyy... Tuli erittäin kova hinku synnyttämään. Mä niin toivoisin se kaiken jo alkavan! En, sen vuoksi, että kuvittelen sen olevan mukavaa, vaan haluan saada sen meidän pikkuisen jo syliin! 

Tarkistettiin virtsa, kaikki loistavasti ja verenpaine 122/67.. Pääsin käyrille puoleksi tunniksi. Pikkuinen liikkui paljon ja sykkeet vaihtelivat 120-160 välillä..Käyrien päätteeksi kätilö totesi, että loistavat käyrät, ei tällä vauvalla ole mikään kiire ulos. Sillä on siellä erittäin hyvät oltavat! No jee...tonhan mä just halusinkin kuulla... Mutta ei toi kommentti kyllä yllätyksenä tullut! Kätilö totesi, että pieniä supistuksia tulee silloin tällöin, mutta vauva ei vielä hirmuisesti reagoi niihin eli eivät vielä ole tarpeeksi kovia!

Sitten siirryttiinkin lääkärin tarkastukseen. Erittäin, erittäin mukava nuori naislääkäri kyseli paljon, miten raskaus on edennyt, onko ollut jotain erikoisuuksia ja muutenkin että miten menee. Ensimmäistä kertaa lääkärin vastaanotolla mulla oli sellainen olo, että tuota oikeasti kiinnostaa kuulla miten meillä menee ja todella antaa meille aikaansa! 

Hän ultrasi erittäin tarkasti ja selitti kaikki mitä näki, tarkasteli ja mitä kirjoitti ylös. M totesikin, että jo ensimmäisen 10 minuutin aikana se lääkäri oli kertonut meille ja puhunut meidän kanssamme, enemmän kuin meidän oma lääkäri koko 10 kuukauden aikana yhteensä. 

Siellä vatsan sisällä kaikki oli erittäin hyvin. Pikkuinen makoili vasemman kyljen puolella, pää hyvin kiinnittyneenä... Lapsi vettä oli vielä aivan tarpeeksi, istukka oli erittäin hyvän näköinen, napanuora välitti kaikkea oikeassa määrin... Sitten lääkäri mittaili ja multa meinasi leuka tippua, kun kuulin, että "pikkuisen" tämän hetkinen painoarvio on 4250g...eli se monsteri on nyt jo ihan mammuttimaisen suuri!!! Halleluja!! Siihen lääkäri totesi, että äitikin on pitkä eli kaikki on sopusuhteessa... Mä ajattelin siinä vaiheessa vaan mun alapäätä ja teki mieli todeta, että ihan sama kuinka pitkä olen, mutta ei toi mun värkki tuolla alhaalla kuitenkaan ihan koripallon kokoista päätä saa ulos työnnettyä! Lääkäri totesi, että näin ison lapsen kohdalla voi käydä niin, että lapsi ei saa työnnettyä hartioitaan ulos, mutta ei hätää, kätilö auttaa sitten kyllä... En tiedä rauhoittiko toi tieto vai saiko se mut ennemminkin tosi rauhattomaksi!

Sitten lääkäri halusi vielä tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Hän tutki kädellä ja totesi, että hyvältähän täällä näyttää. Yllätykseksemme kohdunsuu on 2 cm auki! Supistukset siis vain puuttuvat, muuten siellä oltaisiin oikein hyvin jo valmiina tulemaan ulos! Muutamien tunnustelujen jälkeen lääkäri totesi käsineiden olevan veressä.. Mähän tietysti säikähdin ihan täysin ja lääkäri halusi ylilääkärinkin mielipiteen vielä tilanteesta ennenkuin sanoo mitään. Sitten tuli ylilääkäri ja siinä ne molemmat tutkivat tilannetta. Neljä kättä venyttämässä tuota alapäätä ei ollut mikään maailman mukavin tilanne, mutta heidän diagnoosinsa rauhotti mut... Kyseessä ei pitäisi olla mitenkään vaarallinen vuoto, vuoto ei tule kohdun sisältä vaan jostain ulkoisesta jutusta... Lääkäri ultrasi vielä kerran, omaksi rauhoitukseksi ja varmuudeksi ettei vuoto missään tapauksessa voi tulla istukasta... Eikä se kuulemma voi, koska mun istukaa ei ylety niin alas asti, että se vuoto voisi siitä tulla! Ylilääkäri sanoi, että se saattaa nyt vielä vähän aikaa vuotaa, mutta pitäisi tässä vähentyä, jos ei niin käy niin mennään takaisin. Mutta jo nyt se vuoto on melkein kokonaan loppunut, joten toivottavasti siinä mielessä ollaan jo voiton puolella! Ja tuskin he olisivat minua kotiin päästäneet, jos heillä olisi ollut pienikin epäilys siitä, että kyseessä olisi jotain vaarallista.

Nyt pitää sitten vain saada nuo supistukset kipeytymään, jotta saataisiin "pikkuinen" ulos! :D Keskiviikkona meillä on sitten seuraava tarkastus klinikalla, mikäli mitään ei ole tapahtuntut sitä ennen! M:n veikkaus on, että huomenna alkaisi synnytys... Saa nähdä, mulle kävisi oikein hyvin tuollainen suunnitelma! :D

Pistetään vielä mahakuva lasketulta päivältä (eiliseltä)... :D

Siihen nähden, että lapsi todellakin painaa jo 4250g on tuo mahan koko ihan kohtuullinen..eikä ole edes tullut raskausarpia... :) 

Viime viikon helteissä oli jopa tossa asusteessa hiki! :D

 

40+0

Juhannusta...

Täällä ikävöin sellaista leppoista mökkijuhannusta!... 

Facebook täytyy jo nyt juhannustunnelmakuvista ja juhannustoivotuksista... Ensimmäistä kertaa ikävöin todellakin Suomen juhannusta! Olisin niin mielelläni nyt jossain mökillä hyvässä seurassa grillaamassa ja saunomassa! :( Mutta mun juhannuksen täyttää toivottavasti jokin vielä ihanempi..nimittäin meidän pikkuinen! Olisi ihana juhannuslahja, jos se pikkuinen päättäisi nyt viikonlopun aikana tulla ulos...

Eilen tuli se mun koko viikon odottama ukonilma, eikä mitään tapahtunut... Paitsi, että ilma viileni siedettäviin lukemiin! Kiitos siitä!!! Mutta siis ei kipeitä supistuksia, ei limatulpan irtoamista, eikä mitään muitakaan oireita, paitsi tylsistymistä! Mä olin jotenkin laittanut niin suuret odotukset, että kun se ukkonen tulee, niin meidän pikkuinen syntyy... Siitä syystä olin sitten eilen illalla ja tänä aamuna suhteellisen down. Ensimmäiset minun sanani M:lle olivat tänä aamuna: Voi ei..olenko mä edelleen täällä omassa sängyssä ison vatsani kanssa?!? Mutta näillä mennään! :) Ylihuomenna olisi laskettuaika, mitäs jos möhkäleellä onkin suunnitteilla tulla saksalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin sopivasti täsmällisesti!? :D

Tänään on kyllä taas ollut vähän enemmän harjoitussupistuksia ja menkkajomotuksia, että josko siellä sittenkin jotain tapahtuisi?! Viime yönäkin piti herätä melkein tunnin välein vessaan ja aina herätessä huomasi, että alaselkää ja -vatsaa vähän niin kuin jomottaisi... Toivottavasti hyviä merkkejä! Täytynee siis jatkaa toivomista ja lantion pyörittämistä! (Mun kätilö sanoi, että lantion pyörittäminen saattaa aktivoida supistuksia...Näyttää vähän epämääräiseltä, mutta eipä haittaa... pääasia olisi, että pikkuinen haluaisi vihdoinkin tulla ulos!)

Ettei mene ihan valitukseksi, niin jotain hyvääkin: Tänään tuli mun uusi puhelimeni (leluni)! Postimiehen ovikellon soitto ilahdutti mun aamuani todenteolla. Nyt onkin sitten saanut aikaa vähän paremmin kulumaan, kun on tutkinut uuden puhelimen toimintoja ja yrittänyt saada sitä toimimaan sillä tavalla, kun minä haluaisin... Ei aina niin yksinkertaista! :D

Nyt toivottelen jokaiselle erittäin mukavat juhannukset, pitäkäähän huolta toisistanne, älkääkä unohtako juhannustaikoja! :) Mä yritän täällä parhaani sopivassa suhteessa aktivoida supistuksia ja rentoutua! :D 

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Kuuma!!!

Tänne on iskenyt joku himputin Arfikka-kuumuus ja siltä kyllä tuntuukin! Ei todella saisi valittaa, kun koko toukokuu oli niin sateista ja viileää, mutta nyt ei tarttis kyllä enää yhtään lämmetä. Täällä vedellään mukavilla +40 asteen helteillä. Tää alkaa oikeesti koettelemaan elimistöä aika kivasti. Näin ihan viimeisillään raskaana olevalle oleminen, nukkuminen ja oikeastaan ihan kaikki alkaa olemaan suhteellisen tuskallista.

Mitään ei voi tehdä ilman, että sydän jyskyttää rinnassa niin että pelkään sen hyppäävän minä hetkenä tahansa ulos... Ikkunoita tai ovia ei voi aukaista, kun sisään tulee (oikeasti) polttavaa ilmaa! Aamulla jo ennen kahdeksaa on +30 astetta, joten edes aamulla aikaisin voi tuulettamisen unohtaa! Täällä mä siis istun neljän seinän sisällä, kaikki sälekaihtimet alas vedettynä pimeässä ja hikoilen! Jo pelkkä jalan liikuttaminen saa hikikarpalot nousemaan otsalle... Joo ja kuinka usein käynkään päivän aikana viileässä suihkussa, niin pitkälle en osaa edes laskea! :) Eilen täytin iltasella kylpyammeen viileällä vedellä ja tunnin verran makoilin siellä... Aah... :) 

Mutta kyllä tästäkin selvitään. Tänään pitäisi olla se kuumuuden huippu eli varmasti mennään yli +40 asteen, mutta huomenna pitäisi sitten jo vähän helpottaa, kun tulee ukkonen. Täällä käy aina näin kesällä, että kun on kuuma, niin se kuumuus seisoo täällä kuopassa parin päivän ajan ja sitten ukkostaa! Valitettavasti se ukkonen ei aina tuo mukanaan sadetta vaan hyvin usein vieläkin kuumempaa ja jännittyneempää ilmaa! Tällä kerralla se kuitenkin (ainakin toistaiseksi) vielä lupaa, että huomenna sataisi edes vähän! 

Ukkosta odotan muustakin syystä... Kätilöt ja tutustumiskerralla sairaalassa lääkäri meinasi, että kun ilmat tekevät tuollaisia ekstreemejä muutoksia tai kun ukkostaa, silloin syntyy myös tavallista enemmän lapsia! :) M:n pomo kertoikin, että heidän pikkuinen syntyi juuri ukonilmalla ja silloin oli synnytyssairaala hetkessä ammuttu täyteen. Ihmisiä joutui jo synnyttämään käytävällä, koska yht´äkkiä kaikki vauvat halusivat päästä yksiöstään ulos! :) Eli huomiselle odotetaan ukkosta ja synnytystä...saa nähdä mitä todellisuudessa tapahtuu! 

Hikoilemisen ja tuskastumisen ohella täällä ei oikein tapahdu mitään! Ei ole ollut mitään suurempia supistuksia, jomotuksia, ripulia, ei siis mitään, mikä viittaisi mahdollisesti lähestyvään synnytykseen! :( Mutta eihän sitä ikinä tiedä, se voi tulla ihan puun takaakin! Sitä siis toivotaan! :) Toivoa ei saa menettää! :) 

Nyt alan leipomaan pizzataikinaa, jotta saisi ajan vähän kulumaan! Erittäin mukavaa keskiviikkoa kaikille! :D

Voihan kökkö...Tilanne rauhottunut....

Eilen aamulla olin vielä niin innoissani siitä, että mahdollisesti pikkuinen olisi päättänyt vihdoinkin tulla lähipäivien aikana ulos... Siksi olinkin eilen erityisen ahkera, siivottiin, käytiin kävelyllä, lakkasin kynnet kauniiksi ja odotin... Mutta mitään ei tapahtunut! Jopa ne menkkajomotukset häipyivät sinne mistä olivat tulleetkin! :( Taas mennään siis uutta päivää ja viikkoa kohden! 

Eilinen päivä meni siis tuntemusten suhteen erittäin rauhallisesti. Musta tuntuu, että pikkuinen liikkui eilen vähän tavallista vähemmän, mutta se voi tietysti johtua myös siitä, että mä olin suhteellisen paljon liikenteessä enkä välttämättä niin keskittynyt siihen, mitä toinen siellä mahassa tekee. Viime yön sain nukuttua paremmin vielä paremmin kuin taas vähään aikaan. Kerran heräsin siihen, että oli menkkajomotuksia, mutta nekin häipyivät suhteellisen nopeasti! 

Täksi viikoksi tänne on luvattu yli +35 astetta ja voin kertoa, että alkaa olemaan kuuma! Täällä se kuumuus on vielä vähän erilaista kuin Suomessa, kun tuuli ei pääse kunnolla tuivertamaan ja tämä kaupunki kun on niin sanotusti montussa! Saa nähdä mitä tästä tulee, varmasti suhteellisen hiostavia päiviä, ellei tuo pikkuinen nyt tosiaan ole vielä tulossa ulos! Eilen kävelyllä mun sormet turposivat niin paksuksi, että hädin tuskin sain niitä kävelyn jälkeen koukistettua ja kipeää teki! Tänään taidan pysytellä niin paljon kuin mahdollista sisätiloissa, ettei turhia lähde testailemaan omaa kestävyyttä! Pieni ulostautuminen mun on joka tapauksessa tehtävä, sillä meillä on tänään sen päiväkodin tutustumiskäynti! Jotain hyvää siis siinä, että pikkuinen on vielä sisällä, ainakin pääsen itse sinne katselemaan paikkoja ja kuulemaan faktoja! :) Sen jälkeen voitaisiinkin mun puolesta aloitteleen synnyttämistä! :)

Jos en muuta tälle päivälle keksi, niin vaatekaappia voisi järjestellä ja vähän leipoa, että M sais viedä töihin synttärilahja kiitos leivonnaisia, niillä kun on sellainen tapa, että ensin lahjotaan ja sankari tuo sitten myöhemmin jotain kiitokseksi! En vain oikein tiedä että mitä sitä sitten tekis... M sanoi että korvapuusteja, mutta mun tekis mieli tehdä jotain muuta vaihteeksi... No katsotaan mihin tässä vielä tän päivän aikana ryhdytään! 

Erittäin mukavaa viikon alkua kaikille! Peukut edelleen pystyssä, että pikkuinen päättäisi ulostautua yksiöstään! :) 

Kovia menkkajomotuksia!

Tänään alkaa virallisesti odotusajan viimeinen viikko, viikko 40. Hih! Nyt olisi tasan viikko laskettuunaikaan, mutta voisko vaikka olla, että sieltä oltaisiin parin seuraavan päivän aikana jo tulossa ulos....? Meinaan...

Perjantaina olin tosi pitkällä kävelylenkillä entisen työkaverini kanssa. Ihan huomaamatta käveltiin yli 2 tuntia, matkassa se oli varmasti ainakin sen 7 km. En ois mitenkään uskonut, että mä kykenen vielä kävelemään noin pitkän matkan ilman taukoja, mutta hyvinhän se meni. Sitten eilen oltiin shoppailureissulla, jossa tietysti tuli myös oltua liikenteessä monta tunti. Käytiin ikeasta noutamassa vielä pari puuttuvaa valokuvakehystä, M:lle ostamassa vähän uusia kesävaatteita ja minulle valitsemassa uusi puhelin! :D Loppujen lopuksi sitä väriä, jonka tahdoin ei ollut saatavilla, joten tilasin puhelimeni netistä! Nyt sitten odottelen kuin kuuta nousevaa, koska postipoika tuo uuden leluni! :) Illalla vielä vähän grillattiin, ennen kuin heittäydyttiin sohvan pohjalle nauttimaan rauhasta ja elokuvasta!

Jo perjantaina huomasin vähän erinlaisia tuntemuksia tuolla alapäässä, ei mitään kipeää, vähän sellaisia pistäviä vääntöjä. (en tiedä miten niitä paremmin kuvailisin)Eilen sitten vähän ennen nukkumaan menoa huomasin, että olo oli vähän rauhaton. Jotenkin hyvän asennon löytäminen oli vaikeaa ja tuntui vähän siltä, että masussa jomottelis. Nukkumaan menessä menkkajomotukset olivat jo erittäin vahvoina niin selän kuin alavatsankin puolella. Niitä tuli vähän aaltomaisesti, mutta kesti suhteellisen kauan aikaa aina kerrallaan... Ei siis niin kuin supistukset, jotka mitä ilmeisemmin ovat parin minuutin jälkeen viimeistään taas ohi. Vähän jomotusten joukossa oli myös sellaista kivistystä ja jännitystä alavatsan kohdalla. Sanoin M:lle, että jos nyt jatkaisin liikkumista, niin saattaisi ruveta sattumaan pian enemmänkin, mutta kukapa sitä puolen yön aikoihin kävelylle lähtis tai muutenkaan jäisi könöttämään hereille, että mahdollisesti EHKÄ jotain saattaisi tapahtua. Ajattelin asiaa niin, että jos se synnytys sieltä ois nyt lähipäivinä tulossa, niin hyvä on, että lepäisin nyt jos se vielä on mahdollista. Näillä ajatuksin menin sitten nukkumaan. 

Sain kuin sainkin viime yön nukuttua, mutta heräilin aina silloin tällöin aika koviin menkkajomotuksiin. Parin tunnin unia sain aina siinä välissä jotenkin nukuttua, mutta sitten kramppaili ja jomotti taas niin selän kuin mahan puoltakin! Kahden aikoihin herätessäni huomasin erityisesti sellaisia aaltomaisia jomotuksia, joiden aikana mulle ihan selvästi tuli kuuma. Kivunmäärältä jomotukset olivat vielä todella helposti siedettäviä. Sellaisia todella epämiellyttäviä menkkakipuja, mutta ei mitään sellaista, että olisi pitänyt puuskuttaa tai muuta vastaavaa. Normaali menkkojen aikaan olisin kyllä varmaan ottanut särkylääkkeen!

Nyt aamulla tilanne on selkeästi vähän rauhottunut, mutta seistessäni tai vähän liikkuessani jomotukset tulevat suhteellisen nopeasti takaisin... Kysymys kuuluukin, voisiko tässä olla mahdollisesti synnytys jo lähiaikoina käynnistymässä?!?!? :) Vai toivonko vähän liian aikaisin? Suunnitelmissa mulla on tänään jonka tapauksessa liikkua paljon, mutta sopivassa määrin yhdistettynä lepäilyyn. Kätilöni sitä muistutteli, että jos on liian paljon liikkeessä niin elimistö stressaantuu ja vetäytyy ns. kramppiin ja silloin sillä liikkumisella ei ole toivottua tulosta, vaan päinvastainen. Liikkua pitäisi, mutta yhdistettynä pieniin lepohin, jossa keho pääsee taas rentoutumaan ja sitten taas supistuksia saalistamaan! :D Tänään siis ohjelmassa ensin siivousta ja sitten käydään vielä kävelyllä... :) 

Mä ilmoittelen sitten, että miltä tilanne näyttää.. onko toiminnastani ollut hyötyä! :D Pitäkäähän peukut pystyssä! :) Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

38+5

38+2

Tämä kuva on jo hieman vanha, mutten aikaisemmin saanut sitä jostain syystä ladattua.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Mielestäni mun masu ei ole hirmuisesti laskeutunut.. Okei tuo kesähamonen ei nyt ole ihan paras asu mahakuvaa varten, kun siitä ei sitä alavatsaa näe ollenkaan, mutta kuitenkin...Mutta miten se on..kun siis meidän pikkuisen päähän on jo aikoja sitten kiinnittynyt lantioon, niin sehän tarkottaa käytännössä sitä, että hän on suhteellisen alhaalla... Eikö käytännössä vatsankin pitäisi sillon automaattisesti pudota? Vai onko mun vatsa sitten kuitenkin pudonnut alaspäin, mutta mä en sitä vain  huomaa vai voiko olla niin, että meidän masuasukki on sen verran kookas, että täytettä riittää ylös asti? Ja vielä yksi kysymys on, että putoaako jokaisella masu huomattavasti alaspäin vai voiko se olla, että se pysyy tuossa loppuun asti?? Tiedä sitä sitten...

Vitsi kun voisi tietää milloin pikkusella on suunnitelmissa tulla ulos.. :D En vain malta enää odottaa! Joka päivä toivon, että oisko huomenna SE päivä. Ei siitä syystä, että mulla olisi jotain erityisiä tuntemuksia siihen suuntaan, vaan ihan vain toivon! Jotenkin mun on helpompi odottaa sitä aina huomiseksi, niin se odotus ei tunnu ihan niin pitkältä kuin, jos odotan suoraan hänen tulevan vasta laskettunapäivänä tai sen jälkeen! Voi tietysti hyvin olla, että sinne asti mennään! 

No täytyy ajatella positiivisesti, jos pikkuinen ei ole tullut ulos vielä maanantaihin mennessä niin pääsen tutustumiskäynnille siihen päiväkotiin, johon mielellämme hänet 1,5 vuoden päästä laittaisimme. En tiedä olenko jo aikaisemmin siitä puhunut, mutta täällä pitää olla tosi aikaisessa noiden päiväkotipaikkojen varauksessa. Toista päiväkotia käytiin jo tuossa tuokokuun alussa katsomassa ja nyt käydää vielä kattomassa tätä toista, joka olisi meidän suosikki. Täällä päiväkotipaikat määräytyvät täysin asuinpaikan mukaan, mutta nämä kaksi päiväkotia ovat molemmat niin lähellä, että sen ensimmäisen paikan pomo sanoi meillä oleva myös mahdollisuus päästä siihen toiseen, vaikkei se varsinaisesti meidän lähin päiväkoti olekaan. Meille se olisi mieluisempi siitä syystä, että se on aivan uusi, virallisesti auennut vasta nyt kesänä ja siellä on hieman pidemmät aukioloajat... Valitettavasti meidän pikkuisen täytyy olla suhteellisen pitkiä päiviä päiväkodissa sitten kun me molemmat olemme 100% taas töissä. 

Tällä hetkellä meidän suunnitelma on, että minä olen 1,5 vuotta kotona, tarkoittaen tammikuuhun 2015 ja sillon pistettäisiin pikkuinen puolipäiväisesti päiväkotiin ja M olisi puolipäiväisesti kotona hänen kanssaa puolivuotta niin, että pikkuisella olisi 2vuotta ikää ennen kuin hän joutuisi päiväkotiin kokopäiväisesti. 

Itse loistavassa päiväkodissa työskennelleenä olen sitä mieltä, että päiväkodissa on omat erittäin hyvät puolensa lapsen kehitystä ajatellen. Totta kai omat vanhemmat ovat parhaat mahdolliset hoitajat lapselle, mutta kehityksen kannalta päiväkodilla on kuitenkin pidemmän päälle enemmän tarjottavaa (vertaisensa leikkiseura, kärsivällisyys kehittyy, kun ei ole ainoa lapsi, omatoimisuus, toisten huomioimiskyky, jakamisen taito...) Tietysti näillä kaikilla jutuilla on mahdollista kehittyä myös kotioloissa, mutta se vaatii vanhemmilta paljon, päiväkodissa kaikki tulee vähän niin kuin siinä sivussa!

Tietysti tässä kohtaa jokaisen  pitää kuunnella omia tunteita ja on löydettävä oikeasti hyvä päiväkoti, johon oman kullannupun voi hyvillä mielin vielä! Jos vanhemmat eivät täysin ole oman päätöksensä takana, ei päiväkotiarki välttämättä ole se paras ratkaisu. Lapset ovat erittäin herkkiä tuntemaan ja huomaamaan, mitä vanhemmat tuntevat. Lapsella täytyy olla turvallinen ja kotoisa olo päiväkodissa, jotta se oikeasti on lapselle paras paikka ja tähän lapsi tarvitsee sen vakuuden tunteiden tasolla myös omilta vanhemmiltaan!

Alle yhden vuoden ikäistä lasta en kuitenkaan päiväkotiin vielä laittaisi! Ei sillä etteikö lapsi siellä pärjäisi, mutta mielestäni alle vuoden ikäisten lasten paikka on ehdottomasti kotona! Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni!

Päiväkotiin vai ei päiväkotiin...se on ikuinen kiistan aihe! Jokaisella on omat syynsä ja perustelunsa päätöksilleen. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi kunnioittaa toisen päätöksiä. Omassa päässään voi ajatella asiasta mitä haluaa, mutta ei pahoiteta toinen toistemme mieltä turhilla syytöksillä! 

Nyt lähdenkin kävelylle (supistusten saalistusreissulle!) entisen työkaverini ja hänen pikkuisen tyttärensä kanssa! :D Voikaa hyvin!

Huh hellettä ja ikkunan pesua...

Tiistain lääkärin tarkastus meni juuri niin kuin olin ajatellutkin.. Eli ei mitään uutta ja ihmeellistä, odottelu jatkukoon! :) Lääkäri kurkkasi alapään tilanteen ja sanoi, että pehmeetä on ja pää siellä hyvin odottelee kiinnittyneenä... Sitten hän totesi, että voi käynnistyä milloin vain, mutta voi hyvin kestää vielä viikonkin.. Eli siis hienosti jätti kommentillaan kaikki mahdollisuudet avoimiksi! Mutta näin mä olin vähän ajatellutkin. Hänhän on vain lääkäri, ei mikään selvännäkijä! Että nyt sitten vain odotellaan. Jos pikkuista ei ole laskettuunaikaan mennessä kuulunut niin sitten seuraavana päivänä eli 24.6 mennään klinikalle tarkastettavaksi. Siitä eteenpäin niitä tarkastuksia onkin sitten joka toinen päivä, mutta me tietysti täällä toivotaan, että pikkuinen on sitä ennen jo ulkona! :D

 

Nyt on sitten todellakin viimeinen puristus alkanut.. Hui, ihanan jännittävää! Pelkoa ei vieläkään ole, mutta pieni jännityksen poikanen tekee tuloaan. Nyt huomaa jo selkeästi, että pikkuisella on masussa erittäin tiukat oltavat. Vatsa on kova melkeinpä koko ajan ja pikkuinen yrittää löytää itselleen paikkaa, jossa olisi hyvä olla... Ei vain tunnu löytyvän. Tänään kiusasin häntä vielä pesemällä ikkunoita... Mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että synnytys mahdollisesti käynnistyisi!? :) Nyt odottelemaan sitten josko työni tuottaisi tulosta! :) Täällä on vain tällä hetkellä niin kuuma, että hetkittäin on ihan vaikea olla. Mä hikoilen kuin pieni sika... Siis aivan älyttömästi, eikä sen eteen tarvitse edes mitään tehdä. Istuin parvekkeella, VARJOSSA (aurinko paistaa talon toiselle puolelle, eikä ole vielä tänään ollenkaan näyttäytynyt parvekkeen puolella), lukemassa kirjaa ja hikoilin kuin olisin maratonin juossut!! Ihan uskomatonta!

 

Eilen pakkailin jo alustavasti mun synnytyslaukkua, niin pitkälle kuin se on mahdollista. Totta kai  paljon on sellaista, jota tässä vielä tarvitsen, joten valmiiksi asti kassia en saa nyt vielä pakattua, mutta suurin osa tavaroista taitaa nyt olla yhdessä kasassa! :) M sanoikin, että olo on kuin odottaisi ihanaa lomaa ja lähtö on edessä; saa jo pakkailla ja suunnitella mitä laittaa milloinkin päälle, mutta valitettavasti lähdön ajankohta on vielä vähän epävarma! :) Näinhän se on... 

 

Nämä vaatteet ajattelin pikkuiselle ottaa klinikalle mukaan...

 

 

38+1

Niin se vain päivät kuluvat ja viikot vaihtuvat uusiin! :D Tänään voi jo sanoa,että ensi viikolla meillä on laskettuaika.. Hurjaa ja jotenkin tosi uskomatonta. Sitten on 40 viikkoa kulunut, kaikkien ihanien ja vaikeiden hetkien jälkeen koittaa se päivä, jota on jo hartaasti odotettu! Tuntuu jotenkin ihan utopiselta, mutta hyvältä! 

Totta kai mä todella toivon, että pikkuinen päättäisi tulla jo aikaisemmin ulos, mutta toisaalta mikäs tässä odottaessa, jos hänellä on vatsassa hyvät oltavat. Katsotaan mitä lääkäri huomenna sanoo. Toivottavaa olisi, että hän vähän edes ultraisi ja tarkastelisi vauvan kokoa, mutta sen näkee sitten huomenna! :)

Mä en tiedä olenko mä jotenkin vähän tyhmä, mutta synnytyspelkoa mulla ei vieläkään ole tullut. Totta kai mulla on tietynlainen kunnioitus sitä tilannetta kohtaan; En mä kuvittele sen mitään herkkua olevan tai itse selviäväni siitä ilman huutoja ja epätoivon hetkiä, mutta jotenkin mulla on vielä suhteellisen rauhallinen olo sen suhteen. 

Mä olen ottanut synnytyksen itselleni vähän niin kuin urheiluhaasteena ;) ...Mä valmistaudun vähän samalla tavoin synnytykseen kuin viime syksynä maratooniin. :) (tietysti suurilla eroavaisuuksilla, mutta ajatuksellisesti samoin.) Olen vähän miettinyt niitä juttuja, joista valmennuskurssilla oli puhetta; millaisia kivunlievityksiä, mahdollista vesisynnytystä, imetystä, hengitys- ja asentoharjoituksia ja tietty niitä kaikkia asioita, joilla mahdollisesti ennen synnytystä voisi tilannetta helpottaa. (Mielikuvaharjoittelua)

Kipua lievittävistä lääkityksistä olen yleisesti sitä mieltä, että; tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla. En ole menossa synnyttämään sillä ajatuksella, että mitään en ota, mutten myöskään ajatuksella; antakaa mulle kaikki ja heti. Saksassa ei esimerkiksi ilokaasua saa ollenkaan, sen tilalla on enemmän homeopaattisia lääkkeitä, joista en oikein tiedä mitä ajattelen... Epiduraalin otan, jos kätilö tai minä sen parhaaksi näkee.

Altaassa en haluaisi lastani synnyttää, mutta voin hyvin kuvitella käyttäväni allasta  ja vettä kivunlievitykseen avautumisvaiheessa. Mun verikammo ei jotenkin anna periksi, että haluaisin pikkuisen synnyttää altaaseen. Mä luulen, että mulle iskisi pakokauhu ja ahdistus viimeistään siinä vaiheessa, kun vesi värjäytyy verestä punaiseksi ja mun tulisi pakottava tarve nousta pois. Valitettavasti siinä vaiheessa se ei olisi enää mahdollista ja mun olisi vain maattava vedessä. En voi kuvitella, että mä pystyisin siinä tilanteessa nauttimaan täysin siitä hetkestä, kun vihdoin melkein 10 kuukauden odotuksen jälkeen saan pikkuisen syliini... ja se olisi tosi harmittavaista. Joten ainakin näin etukäteen sanon, että varsinaista allassynnytystä en halua.

Nyt etukäteen olen juonut jo jonkin verran raskaus- ja imetysteetä, jolla pitäisi olla hyvä vaikutus maidon rintoihin nousua ajatellen. Samoin olen syönyt aamiaisjugurttini seassa pellavansiemeniä, joiden pitäisi luoda jonkinmoista "limaa" synnytystien tienoilla, joka puolestaan helpottaa lapsen ulos tuloa. (Pellavansiemenillä on muuten myös erittäin hyvä vaikutus ruuansulatukseen!! Ainakin mun kohdalla! Erityisesti raskaana ollessa mulla on ollut vähän ongelmia sen suhteen, mutta nyt noiden siemenien jälkeen ei ole enää pienintäkään ongelmaa.) 

Saksassa suositellaan myös ennen synnytystä (viikko 36->)välilihan öjyämistä ja hierontaa. (voi hyvin olla, että Suomessa myös...en tiedä)  Sen tulisi auttaa välilihan venymistä ja vähentää repeämää. Tiedä sitten häntä... Muutaman kerran olen öljynnyt, mutta jotenkin se ei vain oikein ole mun juttu... Tuntuu epämiellyttävältä ja jotenkin mulla on sellainen tunne, että teen kaiken ihan varmasti aivan väärin.

Vaikeinta, ja suurinpana erona urheilusuorituksiin valmistaumisessa, tässä valmistautumisessa on se, että ei tiedä milloin se suuri päivä koittaa, vaan on jotenkin oltava joka päivä valmiina ja silloin riskinä on pieni ylilatautuminen! Sitä rupeaa miettimään pienintäkin yksityiskohtaa ja lopulta on itse jo niin sekaisin kaikesta, ettei tiedä enää mistään mitään. Muutenkin luulen, että kun se hetki sitten koittaa, unohdan kaiken mitä olen etukäteen ajatellut ja olen täysin kätilön armoilla. Siihen mun kätilö sanoikin, että niin se aina menee ja niin se on tarkoitettukin. Kaiken valmistautumisen päätarkoitus onkin henkisesti valmentaa äitiä tulevaan ja saada hänet tuntemaan olonsa varmaksi ja valmistuneeksi, vaikka todellisuudessa kaikki onkin toisin. :)Mitä rennommalla mielin äiti on synnytykseen menossa, sitä suurempi todennäköisyys on, että synnytyksestä jää positiivisempi mieli. Niin pöljältä kuin se kuulostaakin, mutta hänen mukaansa; jos kasvot ja suu hymyilevät, niin silloin hymyilee kohdunsuukin ja on huomattavasti rennompi! Tällöin lapsen on helpompi tulla ulos ja kohdunsuu pystyy paremmin työskentelemään. :) Eli ei muuta kuin hymyssä suin synnyttämään! :)

Mulla ei ole sairaalakassia vielä pakattuna, mutta lista on kyllä tehty siitä, mitä kaikkea tahtoisin ottaa mukaan. Yritän pitää niitä vaatteita, jotka mukaan lähtisivät, puhtaina suurimman osan ajasta, kävin ostamassa shampoon, hoitoaineen, saippuan ja hammastahnan minikoossa, ettei ihan niin paljoa olisi kannettavaa. Eväät ovat tietty mulle tärkeitä (tällainen syöppö kun olen!) ja siitä on M:llä lista valmiina, että mitä sitten täytyy olla mukana ;) M:n unissakin kummittelee jo mun eväslistata ja ruokapyynnöt... Viime yönä hän oli nähnyt unta, että me oltiin tanssikurssilla ja mulla oli 10 l kattilallinen soppaa mukana! :) Ihan noin pimahtanut en sentään ole, vielä! :)

Nyt taidan lähteä vähän siivoilemaan, sillä eilen normaalin sunnutaisiivouksen sijaan vietetiin M:n synttäreitä! :) Valitettavasti ei saatu vieraita, mutta hyvänmakuisen kakun olin joka tapauksessa leiponut! (me syödään sitä kyllä kahdestaan varmaan koko seuraava viikkokin!!)

Nam, nam vaikka itse sanonkin! :)

Voisikohan sitä ehkä jo vähän iloita?!?

Voi hyvin olla, että täällä iloitsen jo vähän turhasta, mutta jotenkin nyt eilen ja tänään on ollut sellainen tunne, että ehkäpä tuolla masussa ja alapäässä tapahtuu jotain... En tietenkään osaa sanoa, että mitä siellä se pikkuinen touhuaa ja suunnittelee, mutta jotenkin vähän rauhattomammalta oleminen tällä hetkellä tuntuu. Voihan se silti olla, että tässä vielä useita viikkoja mennään eteenpäin, mutta pääasia, että jotain tapahtuisi. 

Ajattelin, että nyt kun vihdoinkin täällä tämä ilma lämpenee näin huomattavasti, että voihan se pikkuisen olokin siitä tuolla masussa vähän tukalammaksi tulla ja päättäisi tulla ulos. Eilen siis istuskelin/ makoilin kunnolla auringossa ja nautin kesästä, jotta saisin mahdollisesti vähän supistuksia aikaiseksi...Ja taisin vähän ainakin onnistuakin... 

Oikealla puolella on selkeästi havaittavissa paljon enemmän liitoskipuja, joten toivon todella nyt pikkuisen olevan suuntaamassa alaspäin. Selitän niiden liitoskipujen toispuoleisuuden sillä, että erittäin suuren osan ajasta pikkuinen makoilee oikealla puolella. Sille puolelle mulla kaikki iskutkin tulee ja masu on oikealta puolelta melkein aina huomattavasti isompi kuin vasemmalta. 

Nyt olen myös huomannut, että masu on huomattavasti koventunut, eikä vain silloin kun tulee niitä harjoitussupistuksia, vaan muutenkin. Välillä se on aivan kivikova ja hetkittäin sitten hellittää vähän, muttei enää ole niin pehmeä kuin vaikka vielä pari viikkoa sitten. Yöllä jopa heräsin siihen, että masu veti kovaksi. :) Toivottavasti nämä kaikki ovat hyviä merkkejä siitä, että synnytys ois mahdollisesti lähenemässä! :) Mutta toivon tosissan etten nyt innostu turhasta ja aivan liian aikaisin..muuten tulee pitkät viikot vielä odotella! 

M:n takia toivon, ettei tämä pikkuinen syntyisi ainakaan tämän viikon sunnuntaina, muuten se saa täysin itse päivänsä valita. M:llä on meinaan sunnuntaina syntymäpäivät ja kaksosena hänenhän täytyy jo muutenkin syntymäpäivänsä jakaa veljensä kanssa, niin jotenkin toivon, ettei nyt pikkuinenkin sitten sille päivälle putkahtaisi. Mutta jos niin käy, niin ei se sekään mikään maailmanloppu ole :) saapahan M ihanan syntymäpäivälahjan! :) Muuten harmittaa, että kaikki kaverimme ovat sunnuntaina jossain, kun olisin niin halunnut järjestää M:lle pienet synttärit, mutta valitettavasti näyttää pahasti siltä, että kahdestaan ollaan... Noh, voisihan sitä olla huonomminkin! ;) 

Nyt lähden vähän ostoksille, pitäisi jotain pientä löytää vielä M:lle synttäreiden kunniaksi ja tietysti myös hänen veljelleen! :) Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Vihdoinkin kesä...

Päivät vähenevät hitaasti mutta varmasti. Vauvan täysiaikaisuuden rajapyykki on jo saavutettu ja nyt vois todenteolla pikkuinen tulla jo ulos! :D Valitettavasti sen suuntaisia tuntemuksia on suhteellisen vähän... Harjoitussupistuksia tulee silloin tällöin, mutta ei mitään mikä sattuisi, joten eiköhän se vain tarkoita, että pikkuisella on suunta alaspäin, muttei valitettavasti vielä ulospäin! :) Oikean puolen nivustaipeessa tuntuu kanssa välillä pientä kipua, liekö ne sitten niitä liitoskipuja tai jotain muuta saman suuntaista, muttei nekään ole mitään hirmu kipeitä. 

Oikeastaan en voi ollenkaan valittaa. Mulla menee täällä oikein hyvin; ei vaivoja, saan nukuttua ja liikuttua. Ainoastaan aika kuluu välillä todella hitaasti...Tuohon saattaa kyllä nyt tulla muutos, kun vihdoin täälläkin paistaa aurinko ja on hellettä!!! Nyt voin monen viikon sisällä olon jälkeen mennä taas ulos, nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja kesästä! Täällä on tosiaan tullut viimeiset viikot vettä ihan solkenaa, niin kuin saatatte olla uutisista kuulleet. Täällä kaikki joet tulvii ja ihmisiä pitää evakuoida kodeistaan veden tulvimisen vuoksi.. Ei ollenkaan kiva. Tämä toukokuu oli kyllä täällä suunnalla ilmojen suhteen erittäin masentava, mutta toivotaan nyt että suunta on parempi ja saataisiin huonon toukokuun jälkeen loistava kesä! Niin ja toisaalta pitää kyllä olla ihan onnellinen, että tuo ilma oli noin kauan viileää, mun oleminen oli erittäin helppoa, eikä tarvinut helteissä tuskastella! :) Nyt voikin sitten toivoa, että nämä helteet saisi pikkuisen tuntemaan olonsa tuolla vatsassa tukalaksi ja haluaisi ulos! ;) 

Nyt on kaikki viimeisimmätkin jutut täällä tehtyinä. Eilen illalla koottiin vaunut ja autoistuin valmiiksi odottamaan. M huristeli vaunujen kanssa pitkin meidän olohuonetta, taitaa hänelläkin jo malttavaisuus loppua! :) Suloista! :) 

Sen mitä näillä vaunuilla olen olohuoneessa hurjastellut, ei voi muuta todeta kuin, että ovatpa helppo kääntää ja ohjata!!

Vauveli sieltä vielä puuttuisi! :) 

Autoistuin saatiin ilmaiseksi M:n äitipuolelta, jolla on itsellä 6-vuotias tytär, jonka tavaroita sattui vielä olemaan tallessa...

Eilen kävinkin sitten aikani kuluksi vierailemassa työpaikallani. Oli niin kiva nähdä ja jutella työkavereitten kanssa ja mikä parasta nähdä mun pikkuisia lapsiani. Kyllä ne vain vielä onneksi mut muistivat, vaikkakin vähän ujostutti! :) Viihdyin niin hyvin, etten ollenkaan huomannut ajankulua ja nälkää. Illalla sitten vasta kuuden aikoihin saavuin sudennälkäisenä ja väsyneenä kotiin. Jotenkin tuntui, että enhän mä siellä päiväkodilla niin paljoa mitään tehnyt, mutta kyllä se vain vei kaikki voimat! Heti syönnin jälkeen nukahdin sohvalle, josta M mut sitten ysin aikoihin herätti! :) 

Tänään olenkin suuntaamassa entisen työkaverini luokse juoruilemaan. Hänellä on 5 kuukautta vanha tytär, saa nähdä millaisia viime hetken vinkkejä sieltä saan! :) Ihanaa vaihtelua, kun on vähän jotain tekemistä. 

Huomenna meillä onkin sitten tapaaminen sen virastotädin kanssa huoltajuudesta!  Isyys on jo tunnustettu, mutta eihän tämä olisi Saksa eikä mikään, jos ei asioista olisi tehty vielä vähän mutkikkaampia ja siitä syystä pitää huoltajuuden vuoksi mennä vielä toiseen paikkaan juttelemaan eri tädin kanssa! :) Mä haluan ehdottomasti, että M:llä on myös lapsen huoltajuus jo ennen synnytystä. Jos vaikka jotain sattuisi, niin hän saisi pitää lapsen ja muutenkin, jos pitää tehdä nopeasti jotain päätöksiä, että hänelläkin on päätäntävalta! Parempi on hoitaa pois päiväjärjestyksestä kaikki asiat, jotka vain ennen lapsen syntymää voi hoitaa, ettei sitten pikkuisen kanssa tarvitse lähteä virastoihin istumaan ja hikoilemaan! Tämä taitaakin sitten tältä erää olla viimeinen asia, joka on ennen synnytystä vielä To Do-listallamme.

Nyt painun nauttimaan hyvästä seurasta ja auringonpaisteesta erittäin iloisin mielin! Voikaa hyvin! :)