Tänään alkaa virallisesti odotusajan viimeinen viikko, viikko 40. Hih! Nyt olisi tasan viikko laskettuunaikaan, mutta voisko vaikka olla, että sieltä oltaisiin parin seuraavan päivän aikana jo tulossa ulos....? Meinaan...
Perjantaina olin tosi pitkällä kävelylenkillä entisen työkaverini kanssa. Ihan huomaamatta käveltiin yli 2 tuntia, matkassa se oli varmasti ainakin sen 7 km. En ois mitenkään uskonut, että mä kykenen vielä kävelemään noin pitkän matkan ilman taukoja, mutta hyvinhän se meni. Sitten eilen oltiin shoppailureissulla, jossa tietysti tuli myös oltua liikenteessä monta tunti. Käytiin ikeasta noutamassa vielä pari puuttuvaa valokuvakehystä, M:lle ostamassa vähän uusia kesävaatteita ja minulle valitsemassa uusi puhelin! :D Loppujen lopuksi sitä väriä, jonka tahdoin ei ollut saatavilla, joten tilasin puhelimeni netistä! Nyt sitten odottelen kuin kuuta nousevaa, koska postipoika tuo uuden leluni! :) Illalla vielä vähän grillattiin, ennen kuin heittäydyttiin sohvan pohjalle nauttimaan rauhasta ja elokuvasta!
Jo perjantaina huomasin vähän erinlaisia tuntemuksia tuolla alapäässä, ei mitään kipeää, vähän sellaisia pistäviä vääntöjä. (en tiedä miten niitä paremmin kuvailisin)Eilen sitten vähän ennen nukkumaan menoa huomasin, että olo oli vähän rauhaton. Jotenkin hyvän asennon löytäminen oli vaikeaa ja tuntui vähän siltä, että masussa jomottelis. Nukkumaan menessä menkkajomotukset olivat jo erittäin vahvoina niin selän kuin alavatsankin puolella. Niitä tuli vähän aaltomaisesti, mutta kesti suhteellisen kauan aikaa aina kerrallaan... Ei siis niin kuin supistukset, jotka mitä ilmeisemmin ovat parin minuutin jälkeen viimeistään taas ohi. Vähän jomotusten joukossa oli myös sellaista kivistystä ja jännitystä alavatsan kohdalla. Sanoin M:lle, että jos nyt jatkaisin liikkumista, niin saattaisi ruveta sattumaan pian enemmänkin, mutta kukapa sitä puolen yön aikoihin kävelylle lähtis tai muutenkaan jäisi könöttämään hereille, että mahdollisesti EHKÄ jotain saattaisi tapahtua. Ajattelin asiaa niin, että jos se synnytys sieltä ois nyt lähipäivinä tulossa, niin hyvä on, että lepäisin nyt jos se vielä on mahdollista. Näillä ajatuksin menin sitten nukkumaan.
Sain kuin sainkin viime yön nukuttua, mutta heräilin aina silloin tällöin aika koviin menkkajomotuksiin. Parin tunnin unia sain aina siinä välissä jotenkin nukuttua, mutta sitten kramppaili ja jomotti taas niin selän kuin mahan puoltakin! Kahden aikoihin herätessäni huomasin erityisesti sellaisia aaltomaisia jomotuksia, joiden aikana mulle ihan selvästi tuli kuuma. Kivunmäärältä jomotukset olivat vielä todella helposti siedettäviä. Sellaisia todella epämiellyttäviä menkkakipuja, mutta ei mitään sellaista, että olisi pitänyt puuskuttaa tai muuta vastaavaa. Normaali menkkojen aikaan olisin kyllä varmaan ottanut särkylääkkeen!
Nyt aamulla tilanne on selkeästi vähän rauhottunut, mutta seistessäni tai vähän liikkuessani jomotukset tulevat suhteellisen nopeasti takaisin... Kysymys kuuluukin, voisiko tässä olla mahdollisesti synnytys jo lähiaikoina käynnistymässä?!?!? :) Vai toivonko vähän liian aikaisin? Suunnitelmissa mulla on tänään jonka tapauksessa liikkua paljon, mutta sopivassa määrin yhdistettynä lepäilyyn. Kätilöni sitä muistutteli, että jos on liian paljon liikkeessä niin elimistö stressaantuu ja vetäytyy ns. kramppiin ja silloin sillä liikkumisella ei ole toivottua tulosta, vaan päinvastainen. Liikkua pitäisi, mutta yhdistettynä pieniin lepohin, jossa keho pääsee taas rentoutumaan ja sitten taas supistuksia saalistamaan! :D Tänään siis ohjelmassa ensin siivousta ja sitten käydään vielä kävelyllä... :)
Mä ilmoittelen sitten, että miltä tilanne näyttää.. onko toiminnastani ollut hyötyä! :D Pitäkäähän peukut pystyssä! :) Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti