Eilen oli siis SE päivä, jota ollaan melkein 10 kuukautta odotettu... laskettuaika! Mutta meidän pikkuinen taitaa tosiaan tulla isäänsä; laiskimus, joka rakastaa mukavuutta! :D Hänellä ei siis ole mikään kiire ulos! :) Mikäs siellä maatessa; ruokaa tulee vähintään tarpeeksi, siellä on mukavan lämmin ja keinuukin vielä rauhoittavasti...
Eilinen, laskettupäivä me vietettiin supistuksia hakemalla... Ohjelmassa oli siis siivousta, kävelyreissu, hyvää ruokaa, kylpy ja tietysti tarvittavaa rentoutumista. Kyllä sitä aina välillä niitä supistuksia tulee, kun on liikkeessä, mutta ei niitä vielä kivuliaksi voi sanoa... Ennemminkin ollaan vielä harjoitussupistusten parissa, valitettavasti! Jossain vaiheessa päivää elättelin jo todella toiveita, että kenties jotain olisi tapahtumassa, sillä maha oli vähän sekaisin ja olo kummallinen.
Kätilöni mukaan suhteellisen monella synnyttäjällä tulee ripuli ennen synnytyksen alkua (luonnollinen suolen tyhjennys) ja tuon kaltaisista oireista eilen kärsin... Mutta iltaan mennessä tilanne oli taas tasoittunut ja yö menikin sitten erittäin rauhallisesti, oikeastaan nukuin todella sikeästi! Siihen varmasti vaikuttaa myös se, että se hirmuinen helle on nyt ohi ja mennään suhteellisen normaaleilla lämpötiloilla eteenpäin!
Tänään olikin sitten lääkärintarkistus klinikalla. Oli hassu tunne astella sinne synnytyssaliin ja "päästä" makaamaan sille sängylle, missä meidän pikkuinen ehkä syntyy... Tuli erittäin kova hinku synnyttämään. Mä niin toivoisin se kaiken jo alkavan! En, sen vuoksi, että kuvittelen sen olevan mukavaa, vaan haluan saada sen meidän pikkuisen jo syliin!
Tarkistettiin virtsa, kaikki loistavasti ja verenpaine 122/67.. Pääsin käyrille puoleksi tunniksi. Pikkuinen liikkui paljon ja sykkeet vaihtelivat 120-160 välillä..Käyrien päätteeksi kätilö totesi, että loistavat käyrät, ei tällä vauvalla ole mikään kiire ulos. Sillä on siellä erittäin hyvät oltavat! No jee...tonhan mä just halusinkin kuulla... Mutta ei toi kommentti kyllä yllätyksenä tullut! Kätilö totesi, että pieniä supistuksia tulee silloin tällöin, mutta vauva ei vielä hirmuisesti reagoi niihin eli eivät vielä ole tarpeeksi kovia!
Sitten siirryttiinkin lääkärin tarkastukseen. Erittäin, erittäin mukava nuori naislääkäri kyseli paljon, miten raskaus on edennyt, onko ollut jotain erikoisuuksia ja muutenkin että miten menee. Ensimmäistä kertaa lääkärin vastaanotolla mulla oli sellainen olo, että tuota oikeasti kiinnostaa kuulla miten meillä menee ja todella antaa meille aikaansa!
Hän ultrasi erittäin tarkasti ja selitti kaikki mitä näki, tarkasteli ja mitä kirjoitti ylös. M totesikin, että jo ensimmäisen 10 minuutin aikana se lääkäri oli kertonut meille ja puhunut meidän kanssamme, enemmän kuin meidän oma lääkäri koko 10 kuukauden aikana yhteensä.
Siellä vatsan sisällä kaikki oli erittäin hyvin. Pikkuinen makoili vasemman kyljen puolella, pää hyvin kiinnittyneenä... Lapsi vettä oli vielä aivan tarpeeksi, istukka oli erittäin hyvän näköinen, napanuora välitti kaikkea oikeassa määrin... Sitten lääkäri mittaili ja multa meinasi leuka tippua, kun kuulin, että "pikkuisen" tämän hetkinen painoarvio on 4250g...eli se monsteri on nyt jo ihan mammuttimaisen suuri!!! Halleluja!! Siihen lääkäri totesi, että äitikin on pitkä eli kaikki on sopusuhteessa... Mä ajattelin siinä vaiheessa vaan mun alapäätä ja teki mieli todeta, että ihan sama kuinka pitkä olen, mutta ei toi mun värkki tuolla alhaalla kuitenkaan ihan koripallon kokoista päätä saa ulos työnnettyä! Lääkäri totesi, että näin ison lapsen kohdalla voi käydä niin, että lapsi ei saa työnnettyä hartioitaan ulos, mutta ei hätää, kätilö auttaa sitten kyllä... En tiedä rauhoittiko toi tieto vai saiko se mut ennemminkin tosi rauhattomaksi!
Sitten lääkäri halusi vielä tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Hän tutki kädellä ja totesi, että hyvältähän täällä näyttää. Yllätykseksemme kohdunsuu on 2 cm auki! Supistukset siis vain puuttuvat, muuten siellä oltaisiin oikein hyvin jo valmiina tulemaan ulos! Muutamien tunnustelujen jälkeen lääkäri totesi käsineiden olevan veressä.. Mähän tietysti säikähdin ihan täysin ja lääkäri halusi ylilääkärinkin mielipiteen vielä tilanteesta ennenkuin sanoo mitään. Sitten tuli ylilääkäri ja siinä ne molemmat tutkivat tilannetta. Neljä kättä venyttämässä tuota alapäätä ei ollut mikään maailman mukavin tilanne, mutta heidän diagnoosinsa rauhotti mut... Kyseessä ei pitäisi olla mitenkään vaarallinen vuoto, vuoto ei tule kohdun sisältä vaan jostain ulkoisesta jutusta... Lääkäri ultrasi vielä kerran, omaksi rauhoitukseksi ja varmuudeksi ettei vuoto missään tapauksessa voi tulla istukasta... Eikä se kuulemma voi, koska mun istukaa ei ylety niin alas asti, että se vuoto voisi siitä tulla! Ylilääkäri sanoi, että se saattaa nyt vielä vähän aikaa vuotaa, mutta pitäisi tässä vähentyä, jos ei niin käy niin mennään takaisin. Mutta jo nyt se vuoto on melkein kokonaan loppunut, joten toivottavasti siinä mielessä ollaan jo voiton puolella! Ja tuskin he olisivat minua kotiin päästäneet, jos heillä olisi ollut pienikin epäilys siitä, että kyseessä olisi jotain vaarallista.
Nyt pitää sitten vain saada nuo supistukset kipeytymään, jotta saataisiin "pikkuinen" ulos! :D Keskiviikkona meillä on sitten seuraava tarkastus klinikalla, mikäli mitään ei ole tapahtuntut sitä ennen! M:n veikkaus on, että huomenna alkaisi synnytys... Saa nähdä, mulle kävisi oikein hyvin tuollainen suunnitelma! :D
Pistetään vielä mahakuva lasketulta päivältä (eiliseltä)... :D
Siihen nähden, että lapsi todellakin painaa jo 4250g on tuo mahan koko ihan kohtuullinen..eikä ole edes tullut raskausarpia... :)
 | |||
| Viime viikon helteissä oli jopa tossa asusteessa hiki! :D |
 |
| 40+0 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti