Lomakuulumisia...

Tuli pieni tauko kirjoitteluun, sillä oltiin viikonloppu M:n vanhempien luona käymässä. He asuvat 320 km päässä meistä, aivan Itävallan rajalla. Me käydään siellä suunnilleen joka toinen kuukausi. Mä en jaksais millään ikinä sitä autossa istumista, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä pahempaa... Uutena raskausoireena ole nimittäin saanut pahoinvoinnin, joka on erityisen ärsyttävää autoillessa!!! Mä kun istahdan autoon ja lähdetään liikkeelle, niin jo mulla on huono olo! Ei kivaa! Mutta muutenkin sellaista pientä pahoinvointia on ilmassa koko ajan. Mun ei tosin (onneksi ainakaan vielä) tarvitse oksennella, mutta sellainen erittäin epämukavaa pahoinvointia on koko ajan, taukoamatta!!!

Mutta muuten reissu meni oikein hyvin. Halutaan pitää raskautta vielä hetki salassa, joten oli välillä vähän tekemistä ettei mennyt möläyttämään jotain tai muuten vain elein paljastaisi jotakin... Mutta ei ne mitään vielä osaa odottaa, joten eivät hekään noita merkkejä niin tarkkaile. Vähän M:n äiti huomautteli, että näytän niin väsyneeltä, mutta siihen se sitten jäikin... Joten toivottavasti salaisuutemme on vielä salaisuus ;)

M:n kaksoisveli ei ainakaan vielä osaa odottaa mitään lapseen viittavaa ja tiedän jo nyt, että kun salaisuus tulee julki hän pyörtyy varmaan siihen paikkaan... Tai ainakin saa hengenahdistuksen!! :D Noilla kaksosilla, kun normaalisti jotenkin se elämä menee suhteellisen samassa tahdissa, mutta tällä elämän osa-alueella täällä hetkellä M:n on niin paljon edellä, että siinä on veljellä vähän sulattelemista. Hän on nimittäin sinkku, jo pidemmän aikaa ja totta kai se vähän syö miestä, kun veli on jo kihloissa ja nyt tulee sitten lapsikin! Katotaan, miten hän ottaa uutisemme vastaan!

Syy siihen, miksi ajoimme juuri tänä viikonloppuna "anoppilaan" oli M:n lauantainen luokkakokous (johon aveceja ei ollut kutsuttu, kiitos siitä!!! ) :D Muutoin mitään suuria ohjelmanumeroita ei ollut tarjolla! :) Yleisemmin se tarkoittaa kahvittelua siellä ja kahvittelua täällä, ruokailua sillä ja täällä jne. Ja niin se oli tälläkin kertaa. Kahvittelua mummulassa, kahvittelua isän luona, ruokailua äitin luona jne. Mutta en valita, oli ihan leppoisaa! M:n isällä on maatila ja pääsin jopa elämäni ensimmäisen kerran hevosen selkään!! :D Jotenkin oon aina ajatellut, että joskus haluan istua hevosen selässä, mutta sit niitä mahdollisuuksia ei ole ollut tai olen jättänyt ne käyttämättä! Nyt uskaltauduin ja oli kyllä mukavaa!! :D 

Me nähtiin myös iiiihan pieni kissanpentu, pentu tais olla noin viikon ikäinen! :)

Tämä toinen on M:n oma kissa, joka asutelee siellä äidin hoivissa!

Eilen kävin kaupungissa tapaamassa entistä työkaveriani ja oli kyllä niin mukava taas juoruilla tyttöjen kesken. Mulla ei ole täällä mitenkään hirmuisen suuri ystävä- tai edes tuttavapiiri, joten sitten kun vihdoin tapaa jotain niistä hyvin vähistä ihmisistä, niin huomaa kuinka paljon sitä onkaan taas kaivannut! Hänelle kerroin jopa raskaudestani! :D Oli ihana tunne jakaa vähän tuntemuksia ja että jonkun kanssa voi puhua täysin varomatta, että lipsauttaa jotain! :D

Juoruilumme jälkeen kiertelin vielä hieman kaupungilla ja sain ensimmäisen joululahjan hankittua!

Ostin mun äitille hänen nomination-rannekkeeseensa uuden palasen; pienen tutin tulevan ensimmäisen lapsenlapsen kunniaksi! :D 

Itselle en tällä hetkellä paljon mitään voi shoppailla, kun äitiysvaatteet ovat vielä liian "mahakkaita" ja normaaleja vaatteita en viitsi paljoa ostella, kun ne sitten puolestaan jäävät hyvin nopeasti pieneksi. Jotenkin olen vain hieman taikauskoinen, enkä muutenkaan vielä suuremmin mitään vauvaan liittyvää viitsi ostaa, kun pelkään että sitten tulee joku pettymys... Mutta ostin itselleni kuitenkin uuden suloisen kalenterin ensi vuodelle! :D

Nyt täytynee lähteä käymään kuntosalilla, sillä vaa´an lukemat tänä aamuna saivat mut haukkomaan henkeä!! Mä olen kyllä sellainen possu!!! Onko kellään muulla näin suuria ongelmia a)hyväksyä painon lisääntymistä b) että se paino hyppii miten sattuu: esimerkiksi mä painan tänään 1,1 kg enemmän kuin eilen.. Ei se nyt voi olla. En mä eilen nyt niin tautisesti mitään syönyt!

Mukavaa päivää ja voikaa hyvin! :) 

Loma, loma, loma... ja ikeakalusteiden kasausta!

AAh... 1,5 viikon mittainen loma alkanut. Tämä loma sattui kyllä niin passeliin ajankohtaan, ei olisi voinut paremmin edes suunnitella! :D Maanantain ja tiistain sai kyllä töissä painaa pitkää päivää ihan täysillä. Meillä oli vielä tiistai iltana vanhempainilta, joka venähti mukavasti ilta yhteentoista ja sitten piti vielä suunnitella työkaverin läksiäiskortti ja -lahjaa, sillä hän jää huomenna äitiyslomalle... Joten ei tietoakaan siitä, että olisi ollut sellainen kevyt liukuminen lomaan, vaan ihan rytinällä tultiin! Mutta ei voi valittaa, pääasia on, että työt tuli hoidettua ja nyt saa hyvällä omalla tunnolla nauttia! :) Sen kyllä meinaan tehdä. 

Mihinkään kauemmas ei ole tarkoitus lomailemaan lähteä, sillä poikaystävälläni, jota tästä eteenpäin nimeän M:nä, ei ole lomaa. Toisaalta ihan mukava, saanpahan ainakin olla rauhassa ja tehdä juuri niitä juttuja, joita itse haluan ja jotka sillä hetkellä hyvältä tuntuvat. Totta kai mulla on sellaisia kotitöitä, joita olen lykännyt jo pidemmän aikaa, jotka nyt olisi tarkoitus lomalla tehdä.. Mutta en jaksa ottaa niistä nyt mitään stressiä. Teen niin paljon kuin jaksan ja ehdin, loput saavat luvan odottaa parempaa ajankohtaa! 

Eilen me käytiin ikeassa ostamassa kylpyhuoneeseen uusi allaskaappi ja säilytyskaappi. Niitä olenkin tänään sitten ihan tuskalla nikkaroinut kasaan. 

Remontti-Reiska vauhdissa!

Mä olen kyllä oikeastaan aika taitava kokoamaan huonekaluja, mutta nyt kun en viitsisi mitään isompia yksin nostella, oli varsinkin isomman kaapin kokoaminen aikamoista taiteilemista.. mutta hienosti selvisin :) Nyt on hieman enemmän säilytys- ja koriste-esine tilaa, (jota M kutsuu pölynkerääjä tilaksi. Rakastan sitä, kun saa järjestellä tavaroita uusille paikoille ja kun jokin huone saa uuden ilmeen. Tältä näyttää kokoamani hyllyt meidän kylpyhuoneessa:

Jee... lisää pölyjä pyyhittäväksi! :D

Seuraavana ohjelmassa olisi juoksulenkki. Ulkona paistaa niin ihana syysaurinko, joka täällä vielä toistaseksi jopa hieman lämminttääkin. Ei täällä tosin nyt pärjää enää t-paidalla, kuten viime viikonloppuna, mutta kyllä tuolla on vähintään sellainen +15 astetta lämmintä. Mikään ei ole ihanampaa kuin juosta metsäpolku, joiden sivustoja koristaa värikäät puut, lehtiä on jo tippunut vähän maahan ja ilma on aurinkoinen, mutta happirikas ja vähän kirpsakka! AAh... Sitä lähden kohta tuolta pihalta hakemaan :D

Täytyy kyllä sanoa, että mä voin erittäin hyvin siihen nähden, että joka paikassa sanotaan, että pahoinvoinnit ja väsymys alkaisivat 6. viikolla. Mulla on nyt kuudes viikko menossa ja voin erinomaisesti. Oikeastaan ärsyttävin (ja oikeastaan melkein ainoa) vaiva, joka multa löytyy on ilmavaivat... :) Täytynee siis varmaankin olla ihan tyytyväinen :D

Voikaa hyvin! :) 

Kaalijuhlat ja +24 astetta lämmintä...

Täällä vietetään varmaankin tämän vuoden viimeistä lämpöistä viikonloppua. Ihan uskomattomalta tuntuu, että ulkona on tosiaan + 24 astetta, aurinko paistaa pilvettomältä taivaalta... Ihan t-paita keli ja kaiken hyvän lisäksi vielä viikonloppu!.. Minä nautin! :)

Kävin eilen juoksemassa 11km, pulssia tarkkailleen ja tuntui oikein hyvältä juosta. Poikaystäväni oli mukana pitämässä mulle seuraa... pyörällä tietysti! :) Hänen miehistä egoaan ei hivele se, että raskaana oleva tyttöystävä juoksee vierellä ja hän polkee laiskana polkupyörää, mutta hän ei myöskään jaksa motivoida itseään juoksemaan noita 11 km, joten ei auta muu kuin pyöräillä vierellä. :) Saan hänet puhuttua tulemaan mukaan, kun lupaan juosta jotain metsäreittejä, ettei kukaan vain näe häntä ;) Miehet! 

Olen huomannut, että mulle se on huomattavasti helpompi pitää pulssi matalana, kun on seuraa mukana. Silloin jutustelen vähän hänen kanssaan, enkä voi juosta liian lujaa. Muutenkin, kun on seuraa niin ei tule niin helposti sitä tunnetta, että äkkiä vain kotiin: joten juoksen lujempaa. Helpottaa siis huomattavasti ja tekee tylsästä lenkistäkin mielekkään. Suosittelen lämpimästi! :D

Kaupungissa, jossa asumme on vuosittain viikonlopun mittaiset kaalijuhlat ja ne olivat/ovat tänä viikonloppuna. 

Kaali, tuo moninainen ruoka-aine, josta paikalliset tekevät mitä milloinkin... (perinteinen suomalainen kaalilaatikko tosin puuttui... :D ) 

Tällä alueella on paljon maanviljelijöitä ja pientilallisia, joten kaalijuhlille tulevat kaalit, ruoat ja muut ovat hyvinkin paikallista... Se on ihan uskomatonta, mitä kaikkea nämä ihmiset keksivätkään kaalista tehdä... 

Kaalia on tarjolla kaikissa mahdollisissa muodoissa: löytyy ruokia...perinteisiä saksalaisia kaalimössöjä (joista en niin välitä)...

...Kuten tästä Schupfnudel-pfanne, jossa on kaalia ja nuudeleita...
 

Ja juomia...

Krautfestbier=kaalijuhlaolut (huomaa myös teemaan sopiva kuva)

 

Mutta sitten löytyy myös ihan mielenkiintoisia ja hyvänmakuisia kaali- ja muita ruokia! ... ja se haju on kyllä välillä päätä huimaava! Kaali kun ei ole ruoka-aineista, se kaikkein mielyttävimmän hajuisin. Voi vain kuvitella miltä tuolla illalla haisee, kun ihmiset ovat koko päivän syöneet ja juoneet kaalia kaikissa sen mahdollisissa muodoissa ja sitten kunnon humalassa tanssivat ja piereskelevät minkä ehdivät... Toi on oikeesti kaalijuhlien huono puoli... Tanssilattioilla haisee puhdas ihmispaska! :D Onneksi tosin toi koko juhla tapahtuu ulkosalla, joten vähän edes ilma vaihtuu, muuten toi ois kyllä sellasta kaasutusta, ettei kukaan selviäis hengissä! :) 

Mä olin tänä vuonna tosin erittäin tylsä, enkä syönyt kaalia ollenkaan. Mulle maistui ennemmin perinteinen saksalainen makkara kunnon sämpylässä :D Jotenkin tämä raskaus saa mut turpoamaan muutenkin jo niin paljon, ettei siihen enää kaalia tarvita! :D Mutta joka tapauksessa maistui erittäin hyvälle ja tunnelma oli mitä mainioin. Me oltiin yhdessä meidän ystävä pariskunnan kanssa; miehet maistelivat juhlien nestemäistä tarjontaa ja me naiset juoruiltiin... Aivan mahtava ja rentouttava lauantai.. Taidanpa vierailla siellä pikaisesti tänäänkin ostamassa kaalin kotiinkin! :)

Vihdoin viikonloppu edessä... :)

Ihanaa, että on perjantai.. viikonloppu edessä, eikä mitään erikoista tekemistä: Nautin täysin siemauksin levosta, kauniista ilmasta ja rennosta tunnelmasta! :) Aaah!

Takana on ensimmäinen työviikko tietoisena siitä, että masussa kasvaa pieni ihme... Oli jotenkin raskas ja pitkä viikko,mutta luultavimmin suurimmaksi osaksi tämän ärsyttävän flunssan takia. Muutenkin nyt, kun on tietoinen, että pitäisi vähän varoa, niin jotenkin kaikki tuntuu töissä niin vaikealta. Mutta hyvin on viikko selvitty, ei voi siis ollenkaan valittaa! :) 

Meillä oli tänään vielä koko päivän mittainen koulutus ja tylsää oli kuin konsanaan koulun penkillä. Mun piti koko päivän sinnitellä, että silmät pysyvät auki. Kirjoittelin muistilistaa siitä, mitä kaikkea pitää muista tehdä, kauppalistoja ja vaikka mitä...mutta aika ei vain tuntunut kuluvan mitenkään! Se on hyvä, että meillä ei töissä kukaan ymmärrä/pysty lukemaan suomea, joten ne muut luulivat mun hikkaroivan ja kirjoittelevan ahkerasti muistiinpanoja, vaikka tosi asiassa tein kaikkea muuta kuin kuuntelin! :D No eipä haittaa, saavat toiset olla siinä luulossa, että olin ahkera :) Hih... 

Raskaana ollessa tulee paremmin tietoiseksi siitä, kuinka paljon mekin päiväkodissa työskennellää tulevaisuuteen.. Tällä tarkoitan sitä, että suunnitelmia tehdään todella pitkälle aikavälille ja nyt jo pitää päättää monia asioita niin, että niiden päätösten kanssa pitää elää melkein kokonainen vuosi. Tälleen alkuraskaudesta tuo on kaikki todella haastavaa, kun ei vielä halua paljastaa olevansa raskaana. Täytyy vain olla niin normaalisti kuin voi ja vältellä kaikkia mahdollisia vastuita, joihin ei enää loppuvaiheessa pysty tai ei edes ole enää töissä... Esimerkiksi lomien suunnitteleminen on vaikeaa. Me joudutaan hyväksyttämään lomasuunnitelmamme koko ryhmässä ja nyt marraskuun aikana pitäisi tehdä ensi vuoden (koko vuoden lomasuunnitelma)... Jos tämä raskaus sujuu, kuten on toivottu, niin mähän olen jo äitiyslomalla toukokuun alkupuolesta eteenpäin... Saa nähdä, miten mä meidän lomasuunnittelupalaverin selviän! :D Tai sitten yritän lykätä sitä palaveria siihen, että voin jo kertoa töissä raskaudesta! ...Täytyy kattoa mitä keksin. Muutenkin on paljon asioita, joiden suunnitellussa pitäisi oikeastaan jo kertoa, mutta ei vain vielä pysty! Toivottavasti mun rakkaat työkaverini ymmärtävät salassapitoni! :) 

Tänään oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla juoksemassa, kun flussa alkaa jo hellittämään. Oikeastaan tuntui ihan hyvältä. Huomaa vain, että pulssi nousee erittäin helposti korkeammalle kuin mitä normaalisti. Pulssin suhteen olenkin vähän epävarma. Olen lukenut niin monia variaatioita siitä, miten pulssiin pitäisi raskauden aikana suhtautua: Yhden mukaan 145 olisi ehdoton raja, jonka jälkeen lapsi ei saa enää tarpeeksi happea. Toisen mukaan pitää kuunnella kehoa, jos itselle tuntuu hyvältä, ei pulssilla ole niin suurta merkitystä. Tietysti ei pidä nostattaa pulssia vartavasten esimerkiksi intervalleilla korkealle. En oikein tiedä mitä uskoa! Jos jollain on parempaa infoa, olisin erittäin onnellinen kuulemaan! :D Joka tapauksessa 13.11 meinaan lääkäriltä kysästä, mitä hän asiasta on mieltä.... Siihen asti teen niin, kuin sen hetkinen näppituntuma sanoo ! :)

Nyt alan nauttimaan tästä perjantai illan rauhasta. Sohvalle, itseleivottujen pullien kanssa ja elokuva pyörimään... Nukahdan kuitenkin jo parin minuutin jälkeen, joten ei pidä niin paljoa panostaa elokuvan valintaan! 

Ihanaa perjantai iltaa ja viikonlopun alkua! :)

4+2

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin... Viides raskausviikko menossa! Kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää! Ja tämä salassa pitäminen on kyllä niin hermoja riistävää. Tekisi mieli huutaa kaikkialla, että meille tulee vauva, mutten kuitenkaan uskalla! Täytyy vain elää päivä kerrallaa, katsoa mitä se tuo tullessaan ja olla iloine, kun vauvelilla on kaikki hyvin tuolla masussa!

Huomaan kyllä, että olo on eri, kun töissä päivän juoksee sinne tänne, touhottaa lasten kanssa ja nostelee niitä edes takaisin. Paineen tunne alavatsassa on kyllä huomattavampi. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa lasten nostelemista ja muutenkin sellaista vaudikasta peuhaamista, mutta ei siitä kokonaan pysty tällaisessa työssä välttymään. Vielä vaikeampaa se on siitä syystä, että muut eivät saisi vielä huomata, että olen raskaana... Eli auta muu kuin peuhata mukana! :) Nyt vielä sitten kaiken kivan lisäksi olen saanut töistä mukaan syysflunssan. Nenä vuotaa, yskittää, kurkku käheenä ja muutenkin tosi vetämätön olo... En todellakaan haluais nyt mitään tällasia... Muuten mitään suurempia raskausoireita ei ole vielä ilmennyt; ei suurta väsymystä, ei huonoa oloa, ei rintojen arkuutta jne... Välillä jopa epäilen, olenko ollenkaan raskaana. Mutta "onneksi" sentään turvotusta löytyy vatsan seudulta ja loputon jano! :)

Mutta jotain iloistakin jo tässä alkuviikossa... Sain eilen mun gynekologin kiinni ja sain ensimmäisen ajan 13.11, silloin on 9 rv menossa, joten mitä luultavimmin ultrataan samantien. Täällä noita ultaääniä on useammin, kuin Suomessa. En vielä ihan tarkasti tiedä, miten ne menevät, mutta ilmoittelen tietysti kaikista jutuista, mitä täällä vielä vastaan tulee! :)  Tällä hetkellä tuntuu niin pitkältä ajalta odotella tuonne 13. päivään asti...Sillä totta kai sitä harvase päivä miettii, että onko tuolla masussa kaikki hyvin:  onko se vauveli oikeassa paikassa ja kasvaako kaikki niin kuin pitäisi! Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ei voi tehdä muuta kuin toivoa, odottaa ja olla stressaamatta! :)

Nyt taidan lähteä parantelemaan tätä flunssaani peiton alle. Toivottavasti huomenna on jo taas parempi olo!

Rentouttavaa iltaa! :)

P.s. Olen uskomattoman onnellinen ensimmäisestä lukijastani! :) En ollut uskoa silmiäni!

Suuri ilo!

Niin se elämä vain tuo tullessaan iloja ja suruja ja nyt oli vuorossa ne iloiset uutiset! :D

Torstai aamuna (3 päivää ennen laskettua kuukautisten alkua) tein raskaustestin, jos siis tuli se haamuviiva. Mutta muuten kaikki raskausoireet oli oikeastaan kadonneet... Lauantai aamuna halusin kuitenkin vielä testata, mitä uusi digitaalinen testi näyttää, ennen kuin lähdemme juhlimaan kaverin vauvan "siunaamista"... Tiesin, että siellä viini virtaa ja laulu soi... joten ihan hyvä tarkistaa oma tilanne ennen!

Lauantai aamuna heräsin jo ennen seitsemään, lievästi sanottuna hermostuneena ja innostuneena. Vessaan oli päästävä, mutta samalla olisi myös tehtävä se testi, sillä oli vielä yksi päivää aikaa ennen kuin kuukautisten edes odotettiin alkavan...joten siis testi suositellaan tehtäväksi aamupissasta. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin herättää poikaystävää ja ilmoittaa, että nyt on mentävä vessaan! :D Vähän hän siinä kummissaan katteli ja mietti, että eihän me ennenkään olla toisillemme moista informoitu, mutta vähitellen hänellekin valkeni, mistä oikeasti oli kyse! 

Kädet täristen tein testiä, jonka olisi tarkoitus näyttää olenko raskaana vai en. Kyseessä oli digitaalinen testi, johon tulee teksti "schwanger" tai "nicht schwanger"... Täällä tietysti odotettiin tuota ensimmäistä "raskaana" tekstiä! :D Testissä luki, että tulos tulee 3 minuutin kuluessa. Mä olin jo asennoitunut negatiiviseen tulokseen, sillä ei ollut vielä menkkojen alkamispäivä ja siitä syystä ostanut jo toisenkin testin, jolla varmistaisin testi tuloksen parin päivän päästä. Mutta sieltähän pamahti alle minuutissa "raskaana" teksti! Onnen kyyneleet silmissä, testi kädessä täristen palasin takaisin makuuhuoneeseen, jossa poikaystäväni odotti testin tulosta! Hitsi! Me saadaan vauva! (toivottavasti! Ikinähän ei tiedä mitä käy tai onko sikiö oikeassa paikassa, oikein kiinnittynyt jne... mutta siitä oletuksesta ja toiveesta lähdetään, että me saadaan vauva! )

siinä se sitten oli.... schwanger=raskaana!

Siinä ei paljoa enää uni silmään tullut sen jälkeen, sen verran sekaisin uutisesta oltiin molemmat! Ihanaa! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja oikeasti kesäkuussa päästään iloitsemaan omasta pienestä ihmeestä! 

Olihan siinä vaikea, jotenkin selväjärkisesti tehdä mitään päivän aikana, mutta pakkohan se oli. Uutisen selvittyä, oli pakko lähteä kuntosalille vähän juoksemaan juoksumatolle; miettimään maailman menoa ja päästelemään ylimääräisiä ulos! Juoksu kulki oikein hyvin. Tarkkailin, että saisin pidettyä sykkeen 150 alapuolella. Oon huomannut, että juoksumatolla juostessa se onnistuu paljon paremmin kuin, jos juoksen luonnossa. 11 km jälkeen oli pää jo selvempi ja pystyin valmistautumaan niihin ystäväni lapsen "siunaustilaisuuteen". 

Juhlat alkoivat jo yhdeltä ja kotiin raahauduin yhdeksän aikaan. Oli todella leppoisat kekkerit: Paljon skotteja ja englantilaisia sekä litroittain olutta! :D Lapsi tuli "kastettua" ja aikuiset kostuttivat kurkkuaan! :D Mullakin, melkein ainoana selvänä, oli oikein mukavaa! Sai jutustella monen uuden ja muutaman vanhankin tuttavuuden kanssa! Ihan oli heidän näköisensä juhla ja pikkuinen juhlakalu oli niin kiltti ja suloinen! :D

Tänään päivä onkin mennyt siivoillessa ja virkatessa. Virkkaan poikaystäväni äidille joululahjaksi vähän juhlavampaa kolmiohuovia sellaisesta suhteellisen ohkaisesta langasta.Saa nähdä kuinka valtaisa siitä on tulossa, tällä hetkellä vähän näyttäisi siltä, että pikkaisen liian leveää lähdin tekemään..

joululahja-projektini :)

Pullataikinakin on kohoamassa, että juoksulenkin jälkeen pääsee sitten herkuttelemaan :D Aahh.. Kaikin puolin siis ihana viikonloppu! 

Loistavaa sunnuntain jatkoa! <3

Odottamisen vaikeus ja elämän pienet ilot! :D

Piti tulla heti aamu tuimaan ennen töihin lähtöä kirjoittamaan lyhyt bloggaus... Huonosti, erittäin rauhattomasti nukutun yön jälkeen juoksin aamulla poikaystäväni herättyä vessaan ja tein raskaustestin. Nyt on siis vielä 3 päivää mun kuukautisten mahdolliseen alkamispäivään, mutta en jaksanut enää odottaa vaan halusin yrittää. 

Mutta ei tämä oikeastaan paljoa helpottanut.. odottaa pitää edelleen. Sieltä testistä ei tullut täydellistä negaa vaan haamuviiva! Testissäni näkyy selkeästi, mutta erittäin himmeästi toinenkin punainen viiva! Voikohan testiin tulla myös toinen punainen viiva ilman, että siellä mitään alkavaa sikiötä olisi?!?! 

Testi tehty 11.10.12 aamulla, haamuviivahan sieltä löytyy... Anteeksi huono kuvan laatu!

Halusin ehdottomasti laittaa tänne kuvan siitä testistä... Nyt sitten ei auta muu, kuin odottaa ja testata uudelleen. Mutta ei tuo haamuviiva ainakaan erityisen huono merkki ole...eihän?!?!? :D 

Täynnä uutta tarmoa ja intoa töitä kohden..Toivottavasti en tipahda kovin korkealta näiden toiveideni kanssa! Paukut pystyssä edelleen... HIH! Ihanaa työpäivää! :)

Kyllä jännittää...

Maanantai meni siis sairastellessa, mutta tiistaina pystyikin palaamaan perusarkeen... Kyllä sitä sairastelun jälkeen osaakin nauttia siitä, kun mikään paikka ei anna kuulua itsestään, vaan olo on kaikinpuolin normaali. 

Ihan ilolla menin tiistaina taas töihin. On se kyllä aina, tai no ainakin melkein aina, mukava nähdä niitä ihania lapsokaisia töissä. Ne tykkäävät minusta ehdoitta ja aidoisti, se on kyllä lapsissa niin ihanaa ja ihailtavaa. Harmi kyllä ihmiset usein menettävät sen taidon vanhetessaan ja kasvaessaan.. Siinä meidän aikuisten pitäisi kyllä enemmän ottaa mallia lapsista, eikä se kyllä ole edes ainoa asia! :) 

Päivä meni yllättävänkin hyvin, vaikka kaksi päivää olinkin vain maannut kotosalla, mutta jostain kummasta sitä energiaa silti löytyi koko päiväksi...Jopa niin paljon, että päätin heti töistä tullessani lähteä juoksulenkille... 

10 km tuli juostua, mutta ei voi sanoa, että tuntui hyvältä. Tämä on ihan uusi tunne mulle, että jo 3,5 km jälkeen mietin, että paljonko tässä vielä on jäljellä. Normaalisti pystyn kyllä juoksemaan melkein hamaan tulevaisuuteen asti ilman mitään suurempia vaivoja, mutta eilen se tuntui kyllä jotenkin rankalta, niin kuin menneinä päivinä (noin 2 viikon ajan). Vähän mietityttää. Toi tunne on mulle tällä hetkellä se kaikkein selittämättömin. En vain voi ymmärtää mistä se johtuu. En oo juossu mitenkään enemmän kuin ennen, en oo muutenkaan muuttanut mitään ruokavaliossa, levossa tai juoksuajoissa/ -matkoissa... En tiiä. Tohon mun selitykseni olisi, että olen raskaana.

Sitten viime yönä tapahtui jotain erikoista. ....Tai sitä ennen pitää vielä palata ihan vähän taaksepäin. ....

La-su välisenä yönä (lauantain juoksulenkin jälkeen) alkoi ne oudot vatsavaivat. Tuntui, että alavatsasta kramppaa ylöspäin, aivan ylös asti. Sen selitin sillä ripulilla ja kuumeella, joka sunnuntaina sitten tuli. Mutta maanantai oli oikeastaan jo ihan normaali olotila ja tiistai aivan täysin normaali. Sitten taas sen tiistai-illan juoksulenkin jälkeen yöllä alkoi taas vatsa oireileen...Taas alavatsasta alkavia kramppeja, jotka säteilevät koko vatsaan.. Mutta mitään ei siis tullut ulos... Parin tunnin kivun jälkeen oli kaikki taas okey.. Ei mitään jälkiä yöllisistä tuskista!  Jos siellä joku bakteeri myllertäisi, niin eiköhän se ois sitten sen väliajankin siinä antanut kuulua itsestään. En ole ainakaan kuullut, että juokseminen saisi vatsataudin uusiutumaan, kun oikeastaan kaikki oli jo 1,5 vuorokauden ajan ohi???! :)

Mitä tuo voi olla?!?! Yöllä en pystynyt sitä itselleni millään muulla selittämään kuin, että olisin raskaana ja mun elimistö reagoi siihen juoksemiseen.. Yrittää ilmoittaa, että hidastahan tahtia neiti hyvä?!? Ehkä!? Jos ei niin mitä muuta se voisi olla? Töissä tänään, viime yön jäljiltä oli vatsa suhteellisen normaali iltapäivään asti, jolloin alkoi selkeä alavatsakipu. Ei mitään kramppeja ja muutenkin aivan erilainen kipu, kuin mitä yöllä oli.Nyt se tuntuu enemmän siltä, kuin joku vetäisi jostain/kiristäisi tuossa navan ja häpykarvoituksen välissä. Sellaisia aika perinteisiä kuukautisoireita, paineen tunnetta. Mulla pitäisi sunnuntaina menkkojen alkaa, mutta eikö kipujen alkaminen jo keskiviikkona ole aika aikaisin?!? Mutta toisaalta en pysty tällä hetkellä vielä ollenkaan sanomaan, miltä kierron eri vaiheet tällä hetkellä tuntuvat, koska menossahan on ensimmäinen kierto ilman pillereitä. Voihan se tietysti olla, että menkkani alkavat jo huomenna tai ylihuomenna ja tämä vatsakipu on siihen ennakkoa.... Mutta sitten en osaa selittää noitä yöllisiä vatsakramppeja..niillä tuskin on mitään tekemistä kuukautisten kanssa. Tuohon raskaana oleva kolleegani sanoi, että kuulostaa aivan raskausoireilta...Voi, että kun se olisi ihanaa.. mutta en haluaisi vielä toivoa liikoja, kun mulla oli jotenkin niin varma tunne siitä, että en ole raskaana...Ja nyt sitten taas toiveet raskauden suhteen ovat todella korkealla!

Kaikki tämä pähkäily, toivominen ja arvuuttelu varmisti mulle sen, että huomenna teen sen raskaustestin. Teen sen heti aamuvirtasta, jolloin hormoonien pitäisi olla suurimmillaan... Vaikkakaan en usko siihen, että ennen laskettua kuukautisten alkupäivää tehty testi plussaa tulisi näyttämään,silti jotenkin haluan sen testin jo huomenna tehdä. Enhän mä siinä mitään menetä. Eipähän piirtele liian suuria pilvilinnoja odottaessa kauemmin ja sitten tipahda tömähtämällä, kun alkkarit täyttyvät punaisella mönjällä! :) Ja sitä sunnuntain juoksua varten haluan varmistuksen mahdollisesta raskaudesta... Vaikkakin viime öisen vatsa-kokemuksen jälkeen luulen, että olipa mitä tahansa, niin mä en nyt ole puolimaratoni kunnossa! Täytyy vain kuunnella elimistöä, vaikkei sen kaikki signaaleja aina ihan ymmärtäisikään! 

Huomenna on menkkojen alkupäivään enää 3 päivää aikaa, joten tuurilla siinä saattaisi jo jotain näkyäkin! Peukut siis pystyyn! Saa nähdä tuleeko ensi yön nukkumisesta mitään, kun jännitän sitä aamua, mutta yritän nyt kuitenkin ihan rentoutua ja antaa huomisen tuoda sen, mitä se on tuodakseen! :D 

Hyvää yötä, kauniita unia; höyrylaivoja ja junia! <3

Maanantai päivä... kotosalla!

...eli en sitten "päässyt" tänään töihin. Eilinen päivä meni sitten kokonaan sohvalla maaten ja vessaan juosten. Nousihan sieltä sitten vielä vähän lämpöäkin iltaa kohden, jotta saatiin oikein ihanan oloinen coktail ja sai sunnuntain vapaa päivästä nautittua oikein täysin siemauksin...tai sitten ei!

Yöllä heräilin hiestä märkänä, olin kuin uitettu koira. Taisi elimistö todellakin kamppailla siellä tautia vastaan ja hyvin on sen tehnytkin. Aamulla tunsin oloni jo huomattavasti paremmaksi kuin eilen ja pitkään mietinkin, että mennäkö töihin vain ei. Ehdin jo käydä suihkussa ja kuivailla hiukseni, kunnes päätin vielä kysästä pomon mielipidettä (työskentelen pienten lasten kanssa, niin en halua tartuttaa ketään)! Pomon mielipide oli ehdoton: pysy kotona vähintään nyt vielä tämä päivä, kunnes kaikki ruoka ja juoma pysyvät varmasti sisällä. Ei siinä sitten mitään, jos pomo niin käskee. Mä sitten sujahdin takaisin yöpukuun ja vietän tätä maanantaita sitten kotosalla. Mä en ole oikeasti juuri ikinä poissa töistä. Tälle vuodelle tämä on nyt ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen päivä ja siltikin kamppailen täällä huonon omantunnon kanssa. En yksinkertaisesti osaa olla poissa töistä ja varsinkaan nyt, kun tunnen oloni jo paljon paremmaksi. Olisin varmasti pystynyt olemaan töissä, mutta täytyy kyllä myöntää, että voimat ovat vähän vähissä ja maha möyrii vielä silloin tällöin... Joten ehkä tää nyt vain oli se ainoa oikea ratkaisu! :D

Uusi mielenkiintoinen viikkoa alkoi... Mielenkiintoiseksi sen tekee sunnuntaina alkavat menkat (tai siis silloin niiden ainakin pitäisi alkaa). Ensinnäkin, jos juoksen sunnuntaina sen puolikkaan maratonin, niin en kaipaa siihen mitään kuukautisia (side hiertää housuissa tai tampooni valuu/painaa)... Aah ihanaa! Toiseksi, en ylipäätänsäkään halua niiden kuukautisten alkavan, vaan toivoisin niin, että olisi jo ensimmäisellä kierrolla pillereiden lopettamisen jälkeen tärpännyt. Ja kolmanneksi, pelkään sitä kipua, mikä mahdollisesti kuukautisten mukana tulee, kun monen vuoden pillereiden jälkeen tulee ensimmäiset "luonnolliset" menkat! Pillereiden kanssa olin niin onnekas kuukautisten suhteen: ei kipuja, kesto max. 3päivää ja vuoto erittäin vähäistä. Katotaan miten muikkelin nyt sitten käy! Huh!

Tällä viikolla meillä on hyvän ystävän lapsen siunaamistilaisuus tai miksi sitä nyt virallisesti kutsutaan... Kyseessä ei ole varsinaisesti nimenantojuhla, lapsihan on jo 6 kk, vaan lapsi siunataan... ja sitten juhlitaan :D Ilolla odotan mitä lauantaipäivä tuo tullessaan... Jo siitäkin syystä on todella mielenkiintoista nähdä miten kaikki toimii, kun tilaisuus tulee, mitä ilmeisemmin olemaan 3 kielinen; saksa, englanti, suomi! Ja sitten sunnuntaina ois se puolikasmaratoni, jonka suhteen en oo vieläkään osannut tehdä lopullista päätöstä, suuntaan tai toiseen! Muutama päivä mulla tässä vielä on onneksi aikaa! :D

Kai tässä täytyy kokkailla vähän jotain tuolla kihlatulle, joka tulee tänään tauollaan kotiin syömään! :) Ah, kuinka ihana tyttöystävä olenkaan! ;) 

Loistavaa viikkoa! :)

Kipeeksihän sitä sitten tultiin...

Että  silleen... Eilinen juoksu lenkki meni ihan hyvin! Halusin testata, miltä tuntuisi juosta vähän pidempi matka... 16 km meni ihan ok, 1h 20 min, mutta jotenkin se juoksemisen riemu puuttui. Voi tietty olla, että jotain pientä bakteerin/viruksen tynkää oli jo eilen kropassa ja siksi se ei tuntunut luistavan ihan niin hyvin, kuin olisi toivonut! Mutta joka tapauksessa tuli tehtyä ja jotenkin tällä hetkellä olen hyvin vakuuttunut siitä, että teinpä sen raskaustestin tuossa viikolla tai en, niin se ensi sunnuntainen puolikasmaratoni saa nyt jäädä! Annan itselleni vielä pari päivää armonaikaa miettiä ja sitten peruutan sen! 

 

Mutta joo, sitten viime yönä heräsin siihen, että vatsa kramppailee (koko vatsa, alhaalta ylös asti) ja on todella etova olo. Pari tuntia vietin vessan lattialla odottaen, josko jotain tulis uloskin, mutta eipä tullut... Tuntuu hieman erikoiselta vatsataudilta ja siitä syystä tietysti se pieni vauvaintoilija minussa alkoi heti mietiskelemään, mitä muuta tämä voisi olla kuin ihan perinteinen vatsatauti. Mieleeni juolahti (tiedän tämä on todella kaukaa haettu, mutta kuitenkin), että mulla on tasan viikko nyt ovulaatiosta ja viikko sitten sunnuntaina heilutimme peittoa ovulaation kunniaksi :)... Joten voisikohan nämä olla myös jonkin sorttisia kiinnittymiskipuja??? Jos mulla ois vain alavatsa kipeä, niin ehkä sitten ennemmin, mutta kun tosiasiassa koko vatsa kramppailee, niin ehkä kuitenkin pysytään siinä perinteisen vatsataudin piirissä! :( harmi kyllä! 

Muutoin täällä on vietetty erittäin rauhallista viikonloppua, vauvablogeja lueskellessa. On todella mielenkiintoista lukea, miten monen ihmisen kanssa huomaa pyörittelevänsä samoja ajatuksia! :D Ihanaa tuntematonta yhteenkuuluvuuden tunnetta! Olen todella kiitollinen noista ihmisistä, jotka jaksavat jakaa kokemuksiaan, se helpottaa ja tekee omasta haaveiden tavoittelusta jotenkin vielä mielekkäämpää! :) Kiitos!

Nyt taidan painua takaisin vaakatasoon parantelemaan vatsaani... Saa nähdä pääseekö tässä huomenna töihin! 

Ensimmäinen ostettu raskaustesti..

Ostin sitten eilen elämäni ensimmäisen raskaustestin... Miten ihminen voikaan iloita niin paljon tuosta ostoksesta! Vaikka oikeastaan epäilen, etten sitä tarvitse.

Viikon päästä sunnuntaina pitäisi kuukautisteni alkaa, joten tuon ennakkotestin saisin keskiviikon jälkeen jo tehdä, mutta en tiedä teenkö. Oikeastaan mulla ei ole mitään muita raskauteen viittaavia oireita, kuin hieman kipeät rinnat, erityisesti nänninalueet. Ongelma on se, että olen ilmoittautunut sunnuntaille puolikkaalle maratonille ja vähän epätöin juosta, jos vaikka sattuisinkin olemaan raskaana. Vaikka toisaalta olen monesta paikasta lukenut, että ensimmäisien kuukausien aikana en melkein mitenkään pysty itse aiheuttamaan keskenmenoa.. Voi tietysti olla, että lukemani on täyttää soopaa...ja toisaalta juostahan saa vaikka olisikin raskaana. Mutta itselläni on kuitenkin tavoitteena olla mahdollisimman nopea ja viime/tällä viikolla juokseminen ei ole jotenkin ollenkaan luistanut ja on tuntunut todella raskaalta. Sen takia ihan vähän epäilen, että voisin olla raskaana. Tämä on tietysti toiveajattelua! :D

En tiedä, jotenkin se viimeinen juoksumotivaatio on nyt kadoksissa. 2.9 juoksin puolikkaan maratonin, joka oli mun ensimmäinen. Sain juokstua aikaan 1h 45min, johon olin todella tyytyväinen ja nyt tietysti haluaisin päästä tuohon samaan aikaan... Tuolloin juoksu luisti todella kivuttomasti, voi oikeastaan sanoa, että nautin melkeimpä jokaisesta 21 kilometrista. Mutta jos nämä merkit, joita nyt tässä viime juoksukerroilla on ollut, niin ei pelkoa, että pääsisin tavoiteaikaani, saatikka sitten nauttisin juoksusta,  sen verran tahmeeta on toi juokseminen nyt ollut. Raskaus olisi helppo selitys juoksemisen takkuiluun ja kaikkeen, mutta jotenkin en vain usko. 

Nyt sitten pähkäilen, että tehdäkö raskaustesti ensi viikolla vai ei? Toisaalta en mä siinä mitään häviä, mutta toisaalta onko se turhaa. Luulen joka tapauksessa, että niin aikaisin tehty testi tulisi  näyttämään negaa?!?

Joka päivä mä jotenkin toivon, että tulisi jotain raskausoireita; alavatsakipua, väsymystä ...jotain.. :D Tämäkin kuulostaa kyllä hullulta! :D Mutta ei...Väsynyt mä olen aina, joten viime yönä tarvitut 12 tunnin unetkaan ei anna mulle viitettä siitä, että olisin raskaana! Täytyy siis vain odottaa ja toivoa, että jos ei nyt tärpännyt, että mahdollisimman pian kuitenkin! Tyhmää on, että ensi kun "tärppipäivät" menevät meiltä kokonaan ohi, kun mä lennän juuri silloin ystäväni luokse Portugaliin! :) Iloitsen kyllä pienestä irtiotosta arjestä, mutta toisaalta harmillista,että se sattuu juuri samaan aikaan mun ovulaation kanssa! ;) 

No ei pidä ottaa turhaa stressiä! Kaikki ajallaan... vai mitä?! :D

Nyt taidan lähteä kokeilemaan, miltä se juokseminen tänään tuntuu! :)

Aloittamisen vaikeus...

Mussa täytyy kyllä olla jotain vikaa, kun blogin kirjoitteminen jännittää :D Täällä istun yksin meidän keittiössä ja käden täristen kirjoitan elämäni ensimmäistä blogipäivitystä!... (eihän se ole sanottu, että kukaan tätä koskaan tulee lukemaan, mutta ainakin itse tiedän sen kirjoittaneeni! ) Ensisijaisestihan tätä blogia itselleni kirjoitankin. Tiedän, että tämänkaltaisia on tarjolla pilvin pimein, mutta minun blogejani on vain yksi! Eli vähintäänkin siinä mielessä ainutlaatuista blogia kirjoitan ;) (täytyyhän sitä itseään jollain motivoida ja kannustaa! )

Tarkemmin mietittynä en olekaan niin varma, että tämä blogin kirjoittaminen tässä jännittää, vaan ehkä ennemminkin blogin aihe: minun elämäni, sen ylä- ja alamäet! Tekstin julkaistuani olen tietyssä mielessä avannut ovet elämääni ja vielä "ääneen" kertonut, että meillä yritetään saada oma pieni ihme, lapsi. Jotenkin tuon ääneen sanominen pelottaa. Ei siitä syystä, ettenkö olisi varma, että nyt lapsen haluan, vaan ennemminkin ehkä siitä syystä, että mitä jos sitä lasta ei tulekaan. Tässä herättelen itselleni toiveita siitä, että joku päivä voisin tänne kirjoittaa:  "Plussaa raskaustestistä...Meille tulee vauva!" ja mitä jos niin ei käykään! Ei tietystikään saa etukäteen murehtia sellaista, mikä ei ole tapahtunut... Ja siitä syystä päätinkin ylittää omat pelkoni ja "julkisesti ääneen lausua", että me toivomme meille lasta! :D 

Ehkä vähän taustoja voisi kertoa: Itse olen 27- vuotias sosionomi, joka työskentelee tällä hetkellä lastentarhanopettajana aivan pienten lasten kanssa. Olen kihloissa ihana miehen kanssa, joka on täysillä mukana meidän "vauva-projektissa" ja muutenkin tukee mua elämän joka käänteessä! Olemme hirmu onnellisia, sitä onnea vielä täydentämään olisi ihana saada oma pieni vauveliini! Me asustellaan Saksassa, joten suomenkielistä juttuseuraa ei hirmuisesti ole tarjolla, joten iloitsen suunnattomasti jokaisesta ajatuksenvaihtajasta, joka blogiani mahdollisesti sattuu lukemaan! 

Meillä ollaan "vauvaprojektin" kanssa vielä aika alkuvaiheessa. Tai siis ajatuksen tasolla, sitä on kypsytelty jo pidemmän aikaa ja nyt koittaa vihdoin se aika, kun päästään tuumasta toimeen ;) Olemme odottaneet, että kihlattuni opinnot olisivat siinä vaiheessa, että hän ehtii saada maisterinpaperinsa ulos ennen lapsen syntymää. Jätin e-pillerit pois viime kuukautisista, joten ensimmäiset ovulaatiot ja yritykset ovat nyt takana. Jotenkin tämä vain on kaikki niin jännää. 

Viime viikonloppuna oli mun ovulaatio ja ne tärppipäivät..Yritystä tulla raskaaksi oli, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen ihmeeseen, että ensimmäisellä kerralla olisi jo tärpännyt. Samanaikaisesti sitä yrittää selittää itselleen, että eihän se mitään vaikka ei tärppää, se on aivan normaalia, elimistö tarvitsee aikaa e-pillereiden poisjättämisen jälkeen palautumiseen jne. Mutta toisaalta olen niin malttamaton luonne, että ei vain malta odottaa. Nyt jo jännitän sitä pettymysen tunnetta, kun todennäköisesti ensi viikon sunnuntaina ( tai siinämain) mun menkat taas alkavat... No se nähdään ensi viikolla! 

Siinä varmaan ensimmäiseksi kerraksi oleellisimmat! Vihdoin blogini on aloittettu, se ensimmäinen tyhjän paperin- painostus on voitettu ja tästä lähtee matka tuntemattomaan!  :D Olen erittäin kiitollinen ja iloinen jokaisesta matkakumppanista! Mukana matkaavia ihmisiä elämän pyörityksessä ei ole koskaan liikaa! :D

Nyt nukkumaan.. Hyvää yötä! :)