Maanantai meni siis sairastellessa, mutta tiistaina pystyikin palaamaan perusarkeen... Kyllä sitä sairastelun jälkeen osaakin nauttia siitä, kun mikään paikka ei anna kuulua itsestään, vaan olo on kaikinpuolin normaali.
Ihan ilolla menin tiistaina taas töihin. On se kyllä aina, tai no ainakin melkein aina, mukava nähdä niitä ihania lapsokaisia töissä. Ne tykkäävät minusta ehdoitta ja aidoisti, se on kyllä lapsissa niin ihanaa ja ihailtavaa. Harmi kyllä ihmiset usein menettävät sen taidon vanhetessaan ja kasvaessaan.. Siinä meidän aikuisten pitäisi kyllä enemmän ottaa mallia lapsista, eikä se kyllä ole edes ainoa asia! :)
Päivä meni yllättävänkin hyvin, vaikka kaksi päivää olinkin vain maannut kotosalla, mutta jostain kummasta sitä energiaa silti löytyi koko päiväksi...Jopa niin paljon, että päätin heti töistä tullessani lähteä juoksulenkille...
10 km tuli juostua, mutta ei voi sanoa, että tuntui hyvältä. Tämä on ihan uusi tunne mulle, että jo 3,5 km jälkeen mietin, että paljonko tässä vielä on jäljellä. Normaalisti pystyn kyllä juoksemaan melkein hamaan tulevaisuuteen asti ilman mitään suurempia vaivoja, mutta eilen se tuntui kyllä jotenkin rankalta, niin kuin menneinä päivinä (noin 2 viikon ajan). Vähän mietityttää. Toi tunne on mulle tällä hetkellä se kaikkein selittämättömin. En vain voi ymmärtää mistä se johtuu. En oo juossu mitenkään enemmän kuin ennen, en oo muutenkaan muuttanut mitään ruokavaliossa, levossa tai juoksuajoissa/ -matkoissa... En tiiä. Tohon mun selitykseni olisi, että olen raskaana.
Sitten viime yönä tapahtui jotain erikoista. ....Tai sitä ennen pitää vielä palata ihan vähän taaksepäin. ....
La-su välisenä yönä (lauantain juoksulenkin jälkeen) alkoi ne oudot vatsavaivat. Tuntui, että alavatsasta kramppaa ylöspäin, aivan ylös asti. Sen selitin sillä ripulilla ja kuumeella, joka sunnuntaina sitten tuli. Mutta maanantai oli oikeastaan jo ihan normaali olotila ja tiistai aivan täysin normaali. Sitten taas sen tiistai-illan juoksulenkin jälkeen yöllä alkoi taas vatsa oireileen...Taas alavatsasta alkavia kramppeja, jotka säteilevät koko vatsaan.. Mutta
mitään ei siis tullut ulos... Parin tunnin kivun jälkeen oli kaikki
taas okey.. Ei mitään jälkiä yöllisistä tuskista! Jos siellä joku bakteeri myllertäisi, niin eiköhän se ois sitten sen väliajankin siinä antanut kuulua itsestään. En ole ainakaan kuullut, että juokseminen saisi vatsataudin uusiutumaan, kun oikeastaan kaikki oli jo 1,5 vuorokauden ajan ohi???! :)
Mitä tuo voi olla?!?! Yöllä en pystynyt sitä itselleni millään muulla selittämään kuin, että olisin raskaana ja mun elimistö reagoi siihen juoksemiseen.. Yrittää ilmoittaa, että hidastahan tahtia neiti hyvä?!? Ehkä!? Jos ei niin mitä muuta se voisi olla? Töissä tänään, viime yön jäljiltä oli vatsa suhteellisen normaali iltapäivään asti, jolloin alkoi selkeä alavatsakipu. Ei mitään kramppeja ja muutenkin aivan erilainen kipu, kuin mitä yöllä oli.Nyt se tuntuu enemmän siltä, kuin joku vetäisi jostain/kiristäisi tuossa navan ja häpykarvoituksen välissä. Sellaisia aika perinteisiä kuukautisoireita, paineen tunnetta. Mulla pitäisi sunnuntaina menkkojen alkaa, mutta eikö kipujen alkaminen jo keskiviikkona ole aika aikaisin?!? Mutta toisaalta en pysty tällä hetkellä vielä ollenkaan sanomaan, miltä kierron eri vaiheet tällä hetkellä tuntuvat, koska menossahan on ensimmäinen kierto ilman pillereitä. Voihan se tietysti olla, että menkkani alkavat jo huomenna tai ylihuomenna ja tämä vatsakipu on siihen ennakkoa.... Mutta sitten en osaa selittää noitä yöllisiä vatsakramppeja..niillä tuskin on mitään tekemistä kuukautisten kanssa. Tuohon raskaana oleva kolleegani sanoi, että kuulostaa aivan raskausoireilta...Voi, että kun se olisi ihanaa.. mutta en haluaisi vielä toivoa liikoja, kun mulla oli jotenkin niin varma tunne siitä, että en ole raskaana...Ja nyt sitten taas toiveet raskauden suhteen ovat todella korkealla!
Kaikki tämä pähkäily, toivominen ja arvuuttelu varmisti mulle sen, että huomenna teen sen raskaustestin. Teen sen heti aamuvirtasta, jolloin hormoonien pitäisi olla suurimmillaan... Vaikkakaan en usko siihen, että ennen laskettua kuukautisten alkupäivää tehty testi plussaa tulisi näyttämään,silti jotenkin haluan sen testin jo huomenna tehdä. Enhän mä siinä mitään menetä. Eipähän piirtele liian suuria pilvilinnoja odottaessa kauemmin ja sitten tipahda tömähtämällä, kun alkkarit täyttyvät punaisella mönjällä! :) Ja sitä sunnuntain juoksua varten haluan varmistuksen mahdollisesta raskaudesta... Vaikkakin viime öisen vatsa-kokemuksen jälkeen luulen, että olipa mitä tahansa, niin mä en nyt ole puolimaratoni kunnossa! Täytyy vain kuunnella elimistöä, vaikkei sen kaikki signaaleja aina ihan ymmärtäisikään!
Huomenna on menkkojen alkupäivään enää 3 päivää aikaa, joten tuurilla siinä saattaisi jo jotain näkyäkin! Peukut siis pystyyn! Saa nähdä tuleeko ensi yön nukkumisesta mitään, kun jännitän sitä aamua, mutta yritän nyt kuitenkin ihan rentoutua ja antaa huomisen tuoda sen, mitä se on tuodakseen! :D
Hyvää yötä, kauniita unia; höyrylaivoja ja junia! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti