Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin... Viides raskausviikko menossa! Kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää! Ja tämä salassa pitäminen on kyllä niin hermoja riistävää. Tekisi mieli huutaa kaikkialla, että meille tulee vauva, mutten kuitenkaan uskalla! Täytyy vain elää päivä kerrallaa, katsoa mitä se tuo tullessaan ja olla iloine, kun vauvelilla on kaikki hyvin tuolla masussa!
Huomaan kyllä, että olo on eri, kun töissä päivän juoksee sinne tänne, touhottaa lasten kanssa ja nostelee niitä edes takaisin. Paineen tunne alavatsassa on kyllä huomattavampi. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa lasten nostelemista ja muutenkin sellaista vaudikasta peuhaamista, mutta ei siitä kokonaan pysty tällaisessa työssä välttymään. Vielä vaikeampaa se on siitä syystä, että muut eivät saisi vielä huomata, että olen raskaana... Eli auta muu kuin peuhata mukana! :) Nyt vielä sitten kaiken kivan lisäksi olen saanut töistä mukaan syysflunssan. Nenä vuotaa, yskittää, kurkku käheenä ja muutenkin tosi vetämätön olo... En todellakaan haluais nyt mitään tällasia... Muuten mitään suurempia raskausoireita ei ole vielä ilmennyt; ei suurta väsymystä, ei huonoa oloa, ei rintojen arkuutta jne... Välillä jopa epäilen, olenko ollenkaan raskaana. Mutta "onneksi" sentään turvotusta löytyy vatsan seudulta ja loputon jano! :)
Mutta jotain iloistakin jo tässä alkuviikossa... Sain eilen mun gynekologin kiinni ja sain ensimmäisen ajan 13.11, silloin on 9 rv menossa, joten mitä luultavimmin ultrataan samantien. Täällä noita ultaääniä on useammin, kuin Suomessa. En vielä ihan tarkasti tiedä, miten ne menevät, mutta ilmoittelen tietysti kaikista jutuista, mitä täällä vielä vastaan tulee! :) Tällä hetkellä tuntuu niin pitkältä ajalta odotella tuonne 13. päivään asti...Sillä totta kai sitä harvase päivä miettii, että onko tuolla masussa kaikki hyvin: onko se vauveli oikeassa paikassa ja kasvaako kaikki niin kuin pitäisi! Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ei voi tehdä muuta kuin toivoa, odottaa ja olla stressaamatta! :)
Nyt taidan lähteä parantelemaan tätä flunssaani peiton alle. Toivottavasti huomenna on jo taas parempi olo!
Rentouttavaa iltaa! :)
P.s. Olen uskomattoman onnellinen ensimmäisestä lukijastani! :) En ollut uskoa silmiäni!
Tsemppiä ultran odotteluun ja onnea vielä plussasta! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Ei sitä vieläkään ihan aina ymmärrä... Mutta varmaan se on aika normaalia siihen asti, kunnes näkee sen pikkuisen siellä loikoilevan, ihan omin silmin! Sitä tässä sitten odotellaan! :D Odottavan aika on pitkä, kuten jokainen meistä varmasti tietää! ;9
Poista