Hyvästejä...

Se oli sitten tänään viimeinen työpäivä, nyt alkaa pitämättömien lomien kautta äititysloma! Oli todella ihana, mutta erittäin rankka päivä. Nyt on olo sen mukainen kun olisin vähintäänkin maratonin juossut... Olen aivan poikki!!!

Mä olen erittäin huono jäähyvästeiden kanssa. Otan kaiken niin tunteellisesti ja omilla ajatuksilla ruokin vielä itkuherkkyyttä. Tiesin jo etukäteen, että päivästä ei tule mulle helppoa, mutta jotenkin näin rankaksi en olisi sitä kuvitellut!

Täytyy sanoa, että mulla on erittäin ihana työpaikka, loistavine kolleegoineen. He olivat nähneet niin paljon vaivaa mun läksiäisten vuoksi. Arvostan heidän vaivannäköään todella paljon. Me aloitimme päivän yhteisellä aamiaisella...Tarkoittaen siis, että meidän osaston 3 ryhmää (2x 0-3 vuotiaiden ryhmä ja 1x 3-6 vuotiaiden ryhmä) 10 lastentarhaopettajan voimin syötiin yhteisissä tiloissa, kaikki yhden pitkän pöydän ympärillä. Mä olin leiponut pullia ja tuonut mukana kermavaahtoa ja hilloa, jotta saadaan laskiaispullan tyylisiä viritelmiä ja sitten meillä oli tietysti meidän normaaliin aamupalaan kuuluvat hedelmät, vihannekset ja leivät pullien seurana! Oli ihana saada kaikki meidän lapset yhdessä aamiaisella ja päästä nauttimaan kaikkien lähimpien työkavereiden seurasta. 

Vaippojen joukossa on rasvoja, harja, tuttiketju, tutteja, tuttipullo, vaunuihin "helistinketju".. (ainakin noi)

ah joo..lusikoita myös...

Aamiaisen jälkeen oli virallinen "jäähyväisjuhla". Perinteisen aamupiirin sijaan lapset tulivat yksitellen toivottamaan mulle jotain, mitä kukin haluaa...Siellä tuli "toivon, että saat kauniin lapset", "toivon, että synnytys menee hyvin", "toivon, että lapsi ei satuta sua ulos tullessaan" jne. :) Erittäin suloisia juttuja ja mä olin jo siinä vaiheessa erittäin herkistyneessä mielentilassa. Sitten tulivat mun työkaveri ja he olivat keränneet mulle koko meidän talossa lahjarahaa, jolla olivat rakentaneet erittäin, erittäin hienon "vaippakakun", ihanan kukkakimpun, 50€ lahjakortin H&M ja 40€ lahjakortin yhteen toiseen liikkeeseen. Kaiken tämän lisäksi he olivat vielä koonneet minulle kirjasen, johon oli meidän talon jokainen ryhmä kuvittanut mulle yhden sivun, heidän terveisillään ja kuvillaa. Lisäksi oli minun ryhmän jokaisen lapsen vanhemmat vielä tehneet yhden sivun, kuvineen ja loppu täyttyi mun kuvista! :) Erittäin ihana muisto, mutta vielä mä en sitä pysty lukemaan ilman, että itkisin silmät päästäni. Sitten ne vielä lauloivat mulle jäähyväislaulun...Viimeistään siinä vaiheessa mä aloin olla jo todellakin valmista kauraa. Tollanen emotionaalinen ryöpytys on fyysisestikin rankkaa! 

Mäkin olin tietysti tuonut lahjoja meidän ryhmille ja opettajille, jotka revittiin heti auki suurella mielenkiinnolla. Opettajille olin sitten vielä tuonut ison kasan erilaisia suklaa juttuja ja muita karkkeja. Olin myös leiponut vadelma- ja porkkanakakun, josta he saivat kahvin seurana nauttia! :D 

Iltapäivällä olikin sitten aika hyvästellä talon muut opettajat (eli ne jotka eivät työskentele meidän osaston 3 ryhmässä). Voitte uskoa,että kun on yhteensä 36 kertaa halaillut ja itkenyt niin alkaa olemaan jo todella vetämätön olo. Silmät  ja koko naama punaisena vaeltelin taloa ympäri ämpäri, en vain jotenkin osannut lähteä kotiin. M oli jo aikoja sitten tullut mua hakemaan ja seuras kuin hai laivaa, mutta mä en pystynyt päästämään jotenkin irti. Aina tuli uusia lapsien vanhempia, jotka halusivat vielä toivotella hyviä vointeja ja aina piti itkeä vähän lisää. Onneksi en kuitenkaan ollut ainoa, jolla silmä kostui. Kyllä lähimmillä kolleegoilla oli monella silmät kosteina ja jopa muutamat vanhemmat itkivät (eikä pelkästää äidit, vaan myös isit!). 

Lastenvanhemmiltakin sain vielä muutamia suloisia lahjoja. Erityisen mieleiset ja hienot olivat pikkuiselle suunnatut Converse- kengät!! 

Nyt olen vihdoinkin päässyt kotiin ja voimat ovat ihan loppu!!! Takana on erittäin mieleenpainunut ja paljon tunteita herättänyt päivä. Uskon, että mun pitää nyt vielä nukkua muutama yö, että olen täysin sinut tilanteen kanssa, mutta uskon vahvasti, että parin päivän päästä olen enää vain iloinen kun saan olla kotona!

Tästä eteenpäin saan keskittyä täysipäiväisesti itseeni, vauvaan ja meidän pikku perheeseen! Jossain vaiheessa tulee sitten taas se päivä, kun saan avata tuon tänään suljetun oven ja aloittaa taas uudelleen työn, josta todella nautin!