maanantai 22. huhtikuuta 2013

Loma potkastu käyntiin! :)

Takana on jo muutama päivä kotona tietäen, että seuraava työpäivä on erittäin kaukana tulevaisuudessa! :) Hassu tunne! Jotenkin sitä vielä miettii jonkin verran töitä, työkavereita ja niitä lapsia siellä, mutta toisaalta nauttii olosta kotosalla. Se tosiasia, että siihen seuraavaan työpäivään on yli vuosi, tuntuu erittäin erikoiselta ajatukselta. Sitä en vielä ole ihan sisäistänyt, mutta kyllä sekin sitten ajan kanssa tulee! 

Tosin täytyy myöntää, että ei tässä paljon ole ollut aikaa ajatella. Torstai iltana tuli ystäväni poikaystävänsä kanssa meille kylään. Ei oltu taas nähty pitkästä aikaan, joten juteltavaa riitti yllin kyllin, ois kyllä vielä riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta valitettavasti heidän oli lauantaina taas jatkettava matkaa! Mutta oli erittäin kiva, että he pääsivät käymään! 

Perjantaina oltiin shoppailemassa siellä outlet-kaupungissa, josta olen täällä blogissa jo vauvuista kertoessani puhunut. Mun kohdalla shoppailu oli enemmän tai vähemmän istuskelua, kun yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti (lääkärin ohjeita noudatten). Kauppoihin sisälle mentäessä mä etsin ensimmäisen tuolin ja istahdin siihen odottamaan, kunnes ahkerammat shoppailijat olivat valmiita. Rentoa shoppailua! :D Illalla tehtiin pizzaa ja otettiin rennosti. Lauantai meni keskustassa syöden ja nauttien vielä viimeisistä tunneista yhdessä. Se aika menee vain aina niin nopeasti! 

Lauantai illalla olinkin sitten ihan rätti poikki ja valuin koko illan sohvalla. M pelaili veljensä kanssa tietokone pelejä koko illan ja yön... Niillä oli todelliset Lanit. :) Kyllä täytyy olla pikkaisen hullu, kun ajaa koko pöytäkoneensa, näyttöineen, kaikkineen 3,5h matkan, jotta pääsee veljensä kanssa pelaamaan!!! (M:n veli siis!) Hän yöpyi meillä sitten vielä sunnuntaihin ja sunnuntai aamupäivästä talo tyhjeni ja jäätiin M:n kanssa kaksin. Eilinen menikin sitten ihan sohvalla löhöillessä ja rennosti ottaen. 

Sitä alkaa todellakin huomaamaan, että raskaus lähestyy loppuaan. Energiaa on vain jotenkin vähemmän ja asiat, jotka normaalisti eivät tuntuisi niin raskailta ovat nyt välillä ylitsepääsemättömän tuntuisia ja päässä pyörii paljon erinäisiä ajatuksia. Kovinkaan pitkiä matkoja ei enää jaksa/viitsi kävellä ja se vauhti on jo todella hidasta. Portaat mennään puuskuttaen ja makuulta ylösnousemiseen tarvitsisi nostokurjen! Mutta onneksi saan vielä nukuttua lähes ongelmitta!

Eilen illalla olin jotenkin erittäin tunteellisellä päällä ja rupesin ensi kertaa miettimään kunnolla sitä, kuinka suuri ihme raskaus on! "Ihailin" mahaani peilin edessä ja mietin, mitä kaikkea sen mahan kanssa on jo koettu. Tuli sellainen uskomaton olo. Sanoin M:lle, että " ei hitto, mä oon raskaana!!"... Hän katsoi mua vähän ihmeissään ja totesi, että oot ollut jo tovin! Mutta jotenkin eilen ryöpsähti hetkessä se kiitollisuuden tunne siitä, että saan tämän kaiken kokea! Haaveeni teinistä asti oli, että saan joskus olla raskaana ja sitten yht´äkkiä olinkin raskaana, huonovointisuuteni ja vuotojen kanssa, enkä voinut/osannut nauttia siitä, että olin raskaana!

Sitten seurasi vaihe, jossa en uskaltanut luottaa siihen ajatukseen, että kaikki menee hyvin, vaan epäilin ja olin epävarma. Kaikki tuntui niin vaikealta ja epävarmalta. Mahdolliseen lapsen syntymiseen oli ikuisuus aikaa ja se matka sinne synnytykseen näytti niin vaikealta, että olin melkein valmis luovuttamaan! 

Pelon ja epäilyn jälkeen tuli tasainen vaihe, jossa mentiin päivä kerralla eteenpäin. Päivien lisääntyessä usko siihen, että kaikki menisi hyvin lisääntyi ja nyt ollaan päästy vaiheeseen, jossa nautin ja osaan olla kiitollinen kaikesta! Edelleen mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja toivotaan kaiken menevän hyvin loppuun asti, mutta tunne on jo erinlainen, kun tietää lapsen olevan karvaa vaille 2 kg ja eliinjäämismahdollisuudet hyvät. 

Eilen iski tunne, että tämä kaikki on liian nopeasti ohi! Kohta mun vatsa lähtee pois ja en ole osannut nauttia näistä kuukausista ja tästä mahasta! Naisen hormoonikeho on kyllä ihmeellinen! Koskaan ei ole hyvä! Niinpä päätin eilen, että nyt olen onnellinen, nautin näistä hetkistä ja koitan olla panikoimatta tulevaa/mennyttä. Yritän ottaa rennosti, että pikkuinen pysyisi vielä ne tarvittavat viikot sisällä ja yritän olla miettimättä synnystystä ja niitä erinäisiä mahdollisuuksia, joita siihen liittyy! Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin...

62 päivää laskettuun aikaan! :)

Tänään keräilen voimia tälle alkaneelle viikolle! Tiedossa on kätilön tapaaminen, kahvittelua entisen työkaverin kanssa, synnytysvalmennusta yksin ja pareittin, ystävän lapsen 1-vuotis synttärit ja sitten vielä meidän kuoro laulaa sunnuntaina konfirmaatiossa! Eli siis tekemistä riittä, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka tämä päivä menisikin sohvalla maaten! :D Tänään vietän rennosta olosta lukien, mahasta nauttien, sarjoja katsellen ja positiivisia ajatuksia ajatellen! 

Erittäin mukavaa viikkoa kaikille! Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne! 

Pistämpä vielä kuvan tästä mahasta, jota mulla jo nyt on nyt ikävä!




31+1 (aamulla ennen aamupalaa!)

1 kommentti:

  1. Kiitos ihanasta reissusta. Nyt todellakin nautit raskaudesta. Oot rakas ja ihana. <3

    VastaaPoista