Yht´äkkiä kaikki alkaa vaikuttamaan todellisemmalta. Viime viikkoinen klinikkavierailu ja tällä viikolla tiistaina alkoi mun synnytysvalmennus.
Synnytysvalmennusta mulla on yhteensä 5 x 2t + 1x 5h. Toi pitkä pätkä on sitten yhdessä miehen kanssa, muutoin ilman. Ryhmään kuuluu yhteensä 9 mahakasta naista ja sitten se kätilö, joka sitä kurssia pitää. Saksassa synnytysvalmennus ei ole pakollinen, mutta erittäin suositeltava ja siitä syystä sairasvakuutuskassa (erilainen sairasvakuutussysteemi kuin Suomessa) maksaa koko kurssin.
Mulla oli alusta asti hyvin kaksinaiset ajatukset kurssista. Toisaalta olen innostunut tutustumaan muihin raskaanaoleviin ja toivon kovasti, että kurssilta tarttuisi mahdollisesti mukaan uusi tuttavuus, jonka kanssa voisi käydä vaikka myöhemmin vaunulenkeillä. Muutenkin uskon kurssin rauhoittavan vähän mieltä, synnytystä ajatellen, kun siitä puhutaan ja kuulee todellisia faktoja. Kun taas toisaalta yhdessä ringissä istuminen ja lantion heiluttelu, puhallusharjoitukset ja toisten (vieraiden ihmisten) hierominen ei niin ole mun juttu. Tuossa vaiheessa mä törmään mun suomalaiseen sulkeutuneisuuteen!
Näin kävi nytkin tiistaina. Ensimmäinen tunti oli mulle erittäin mieleinen; juteltiin paljon ja sai vaihtaa ajatuksia muiden, samassa tilanteessa olevien kanssa. Kätilöltä tuli hyviä vinkkejä, esim. klinikan valitsemisen suhteen ja muutenkin. Olin erittäin innoissani tulevasta kurssista. Sitten alkoi se äksön puoli, jota olin jo pelännyt. Seistiin ringissä ja heiluteltiin lantioita, hangattiin häpyluitamme ja tunnusteltiin mistä se lapsi sitten ulos tulee... Ei ole mun juttu tuollaisessa 10 hengen ryhmässä, varsinkin kun ihmiset ovat vielä vieraita. Tiedän, että mun pitäisi vain sulkea se ajatus pois ja ajatella tilannetta varsin luonnollisena... Mutta en jotenkin vain pystynyt, minulle tilanne oli varsin epämiellyttävä, jo ihan tuntemusten tasolla. Jotenkin se seisominen ja lantion liikuttelu, ei tuntunut hyvälle. Selkään sattui, kyljestä nipisteli ja muutenkin olisin vain mielummin istunut alas.
Sitten vielä lopuksi otimme parit ja hieroimme toistemme selkää ja pyllyä!!! En pysty rentoutumaan, kun täysin ventovieras hieroo mua... Ei ollut mukavaa! Mutta ehkä mä vielä opin ja tuleehan ne ihmiset tässä tutuiksi, joten ehkä sitten jo ensi tai sitä seuraavalla kerralla pystyn vähän heittäytymään ja ehkä jopa nauttimaan tilanteesta!
Mutta sainpahan kurssilta myös jotain irtikin! Nyt mulla meinaan on oma kätilö!!! Saksassa jokaisen raskaanaolevan velvollisuus on hankkia itselleen kätilö, joka huolehtii sinusta ja vauvasta erityisesti synnytyksen jälkeen, mutta myös etukäteen. Mä en ollut ihan niin tietoinen siitä, missä vaiheessa tuo kätilö on hommattava, joten olen todellakin vähän matti-myöhäinen. Vähän ehti jo tulla paniikki, ettei yhdelläkään kätilöllä tässä lähistöllä ole aikaa, mutta onneksi kurssia vetävä nainen kätilönä tuntee erittäin paljon kätilöitä ja osasi suositella mulle yhtä. Eilen sitten soitin hänelle ja hän lupautui kätilökseni! :D
Kätilö tekee siis kotikäytejä ennen syntymää ja syntymän jälkeen. Hän auttaa kaikessa mahdollisessa, kuten tarvittaessa kääntämään vauvan oikeaan synnytysasentoon, mahdollisten vaivojen hoitoon (akupunktuuria tai muuta..), tarkistaa tilannetta alapäässä, auttaa imetyksen kanssa jne. Lista on pitkä ja vaihtelee tietysti tarpeiden mukaan! Odotan mielenkiinnolla, että hän tulee ensimmäisen kerran käymään 24.4. Tutustumme toisiimme, käymme läpi raskaudenaikaiset vaiheet, toiveet synnytystä kohtaa ja muutenkin mun tarpeet! :) Toivottavasti saadaan rakennettua sellainen suhde, jossa mä pystyn saamaan kaiken mahdollisen hyödyn irti. Jotenkin vähän jännittääkin, että hän tulee tänne meille kotiin... :)
Mutta näillä ajatuksillä lähden töihin viimeistä kertaa tällä viikolla! :)
Mukavaa päivää kaikille!
Onpa omituinen systeemi toi kätilön jne valitseminen. Mutta hyvä että kaikki on nyt aika valmiina vauvan tuloa varten. Kohta nähään ja jutellaan lisää- <3
VastaaPoista