Pelottaa tai vähintään epäilyttää, mitä tässä tuleman vielä pitää! Nyt kun tiedän sen synnytyskanavan lyhentyneen, mulle on tullut vähän pelkoa siitä, että kaikki tapahtuisi vähän liian aikaisin ja pikkuinen tulisi ulos! Onneksi huomen aamulla mulla on taas lääkäriaika ja sen jälkeen tietää taas paremmin missä mennään ja mitä mieltä se lääkäri on.
Nyt ollaan viikolla 33. eli siis eloonjäämismahdollisuudet ovat kyllä jo hyvät, mutta parempi tilanne olisi, jos se pikkuinen pysyisi sisällä viikolle 37. asti! Jo ihan vain imettämisen kannalta olisi huomattavasti helpompaa, kun pikkuinen olisi jo täysiaikainen, kun tulee ulos. Se stressin määrä on varmasti suuri, jos se pikkuinen joutuu monta viikkoa synnytyksen jälkeen olemaan vielä sairaalassa tarkkailussa ja mä sitten ajelen edes-takaisin maitoa pumpaten ja toivoen, että ne eivät ole sairaalassa ehtineet jo syöttää sitä pikkuista jollain muulla maidolla... Ja muutenkin olisin aika pettynyt, jos en ollenkaan pystyisi imettämään ja miltä tuntuisi jättää pikkuinen sairaalaan ja itse mennä tyhjin käsin kotiin! Ei varmasti mikään helppo tilanne kenellekään osapuolelle! En siis todellakaan toivo tuollaista alkua meille, mutta jos se nyt sitten on tullakseen, niin ei tässä paljoakaan mitään voi tehdä.
Tänään olen yrittänyt ihan vain levätä ja pysyä mahdollisimman paljon makuuasennossa. Mulla on kyllä ollut sellaisia harjoitussupistuksen omaisia tuntumia oikeastaan koko päivän ajan tai ainakin mä luulen niiden olevan harjoitussupistuksia. Ne eivät onneksi ole sattuneet, mutta maha kovettuu aika ajoin jostain kohdin. Useimmiten tuolta alavatsasta noin navan tietämille asti ja hetken aikaa tuntuu epämiellyttävältä ja sitten se menee taas vähitellen ohi. Vähän samanlainen tunne tulee kyllä silloinkin, jos lapsi liikkuu hirmuisesti ja on parhaillaan ahdannut itsensä liian ylös ja tila tuntuu loppuvan kesken. Onko nuo kuvaamani tunteet harjoitussupistuksia???
Harjoitussupistukset sinälläänhän eivät ole mitenkään epätavallisia tai vaarallisia, niitähän tulee jokaiselle jossain vaiheessa. Lääkärini silloin joskus vain sanoi, että tottakai kohtu supistelee, kun kyse on lihaksesta, joka työskentelee. Mutta ennen synnytyksen alkua niiden supistusten tulisi olla suhteellisen kivuttomia eikä tiheitä/ säännöllisiä. Mutta tuollainen ohjeistus on suhteellisen epämääräinen. Mikä sitten on liian usein tai jokainenhan kokee sen kivuliaisuuden hieman eri tavalla! Mä siis nyt vain toivon, että kyseessä on harjoitussupistuksia, jotka eivät ole tehneet "tuhojaan" kohdunsuulla! Toivottavaa tietysti olisi, että tänään on ollut jostain syystä päivä jolloin niitä on vähän enemmän ja että tulevina päivinä saisi olla vähän rauhallisemmilla mielin.
Edessä on meinaan erään entisen työkaverini vierailu. Hän tulee meille tänä iltana ja on lauantaihin asti. Vähän harmittavaista tietysti, jos se lääkäri laittaa mut huomisesta eteenpäin taas pelkästään makuuasentoon, siinä ei sitten paljon mitään vieraan kanssa touhuta! Mutta siitä sitten enemmän huomenissa, kun tiedän mikä tuomio on! Toisaalta tässä vaiheessa se makuutuomio ei ole enää niin paha kuin silloin alussa, kun nyt tietää, että maksimissaan kyse on 5 viikosta! Tuon pikkuisen eteen teen sen mielelläni!
Huomenna tehdään myös ensimmäinen pitkäaikainen sydämenlyöntiseuranta vauvalta. Saksassa tehdään raskauden loppuaikana jokaisessa tarkastuksessa puolen tunnin seuranta lapsen sydämenlyönneistä ja napanuoran toiminnasta! Ihan mielenkiinnolla siis kuulemaan, mitä pikkuinen siellä touhuaa. :)Peukut pystyyn, että lääkärillä on mulle hyviä uutisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti