Nyt on sitten synnytyssairaala valittu! ...Täällä Saksassa on vähän erilainen järjestely ton sairaalan suhteen kuin esimerkiksi Suomessa. Täällä jokainen synnyttäjä saa itse valita sairaalan, jossa haluaa lapsensa synnyttää. Se ei siis ole millään tavalla sidottuna asuinpaikkaan, vakuutukseen tai mihinkään muuhun. Jokainen synnyttäjä on tervetullut jokaiseen sairaalaan. Toisaalta erittäin mukava systeemi, joka antaa hieman valinnanvapautta, mutta toisaalta teettä vähän työtä ja herättää epävarmuuden tunteita.
Mistä mä ensi synnyttäjänä voisin tietää, missä haluan synnyttää? Millainen maine on milläkin synnytyssairaalalla tai mitä asioita mun tulee ottaa huomioon sairaalaa valittaessa??? Alkuun olin todella ihmeissäni tästä systeemistä ja vähän peloissanikin. Mitä jos mä nyt sitten tietämättömyyttäni teen jotenkin tyhmiä ja harkitsemattomia ratkaisuja, joista sitten synnyttäessä saan kärsiä. Ylipäätänsä mitä synnytyssairaaloita tässä lähistöllä on olemassa. Kaikesta pitää jotenkin itse ottaa selvää.
Tässä valinnassa erittäin hyvänä apuna on ollut työpaikka. Mä olen töissä joka päivä tekemissä äitien ja isien kanssa, joilla synnytys on enintään 3 vuoden takana. Sieltähän sitä parhaiten voi mielipiteitä ja vaihtoehtoja kalastella. Olen siis jutellut monien äitien kanssa siitä, missä he ovat synnyttäneet, millaisia henkilökohtaisia kokemuksia heillä on ja mitä ovat mahdollisesti kuulleet. Siitä on ollut erittäin paljon apua.
Ensin keräilin sairaaloiden nimiä ylös... Lista oli pitkä ja muutamia hetkiä tulikin netissä pyörittyä, sairaaloiden nettisivustoja tutkien. Lopulta alkoi sitten hahmottua vähän, että mitä voisivat mahdollisesti tulla mun kohdalla kysymykseen. Avain kysymyksiä minulle olivat: Kuinka helposti kyseisessä sairaalassa saa epiduraalin, kuinka paljon heillä on tarjolla perhehuoneita ja minkä hintaisia ne ovat. Tietysti myös se, että kuinka kaukana sairaala meiltä kotoa sijaitsee, onko kyseisen synnytyssairaalan yhteydessä lastenklinikka ja tietysti vähän viihtyvyys. Näistä kysymyksistä siis lähdettiin liikkeelle.
Epiduraali-kysymys tiputti heti muutamia sairaaloita listalta pois, joista olen kuullut tai lukenut, että epiduraalia on suhteellisen vaikea saada. Saksassa on valloillaan sellainen ekoilubuumi, löytyy paljon sairaaloita, joissa luotetaan luonnonmukaisiin kipulääkkeisiin tai metodeihin. Sinällään hyvä, mutta mä en ihan 100 % ole niin luonnonmukainen, että uskaltaisin synnytyksen hetkellä täysin luottaa luonnonmukaisuuteen. En sano siis, että ehdottomasti haluan epiduraalin, mutta haluan ainakin pitää sen mahdollisuuden avoinna, että tarvittaessa sen saan. Ja muutenkin mä luulen, että tuollaisten luonnonmukaisten lääkitysten takana tulee seistä 100% ja uskoa varmasti sen tehoon, jotta se kannattaa. Jos menen sinne sellaisella epävarmalla mielellä ja jo valmiiksi kyseenalaistan heidän metodit, niin uskonpa ettei se silloin ole oikea paikka mulle.
Kysymyksia tarkastellen jäljelle jäi oikeastaan 2 sairaalaa, joista molemmista olin kuullut erittäin paljon positiivista palautetta ja vastasivat minun odotuksiani. Miten siis päätän??? Täällä järjestää jokainen sairaala muutaman kerran kuukaudessa tutustumisiltoja, joihin ihmiset voivat vapaasti tulla kuuntelemaan faktoja sairaalasta, kyselemään, tapaamaan synnytyspuolen henkilökuntaa ja katsomaan tiloja.
Me oltiin keskiviikkona sitten yhden sairaalan esittelytilaisuudessa ja se oli minulle erittäin mieluinen paikka (siinä määrin, missä sairaala ylipäätänsä voi olla mieluinen). Sairaala vastaa odotuksiani ja mikä parasta, mielestäni synnytyssalit, huoneet ja muut tilat ovat todella miellyttäviä. Paikalla olleesta henkilökunnasta sain myös erittäin mukavan vaikutelman. M oli myös tosi otettu synnytyssalien viihtyvyydestä ja olisi varmaan siltä seisomalta ollut valmis synnyttämään... Mä tosin tarvitsen vielä vähän aikaa! :) Mutta siis jos mulla jotain pelkoja oli, niin nyt niitä on huomattavasti vähennän. Täytyy kyllä sanoa, että vielä en osaa synnytystä pelätä.. Se tulee sitten ajan kanssa!
Nyt sitten tiedämme mieten toimia, kun tositilanne puskee päälle. Tiedetään tasan tarkkaa mihin mennä, mitä mukaan ja miten homma siitä sitten etenee! Aika jännää!
Mutta siis mihinkään en ole sidottu, jos siis jossain vaiheessa tulee sittenkin sellainen olo, että en haluakaan mennä sinne, niin mikään ei pakota. Voin vaikka vielä autossa matkalla sairaalaan sanoa, että ei sittenkään, mennään jonnekin muualle!
Mutta niin se laskettuaika aina vain lähenee ja samanaikaisesti työpäivät vähenevät. Jäljellä:
työpäiviä: 6
laskettuunaikaan: 79
Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti