Eilen meillä oli synnytysvalmennuksen "paripäivä" eli siis jokaisen möhömahaisen naisen partneri oli myös paikalla. Jännäsin ennakkoon vähän sitä, että miten "nololta" tuntuu huhkia siellä 10 naisen ja 10 miehen keskellä, mutta se meni lopulta paremmin kuin mitä olin odottanut!
Tähän mennessä eniten tämä eilinen päivä on auttanut, synnytystä ajatellen. Tai siis niin minusta ainakin tuntuu. Enhän mä voi loppupeleissä tietää, että miten mun synnytys menee ja mistä sitten lopulta oli hyötyä, mutta eilisen vaikutelman perusteella sanoisin, että eilisestä voi jopa olla jotain hyötyä. Me käytiin läpi synnytysvaiheita, ei siis mitään pelottelevia synnytysvideoita, vaan vain se, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, miksi se kestää niin kauan ja mitä siinä vaiheessa voi apuna hyödyntää. Paljon tuli mahdollisia synnytysasentoja testattua ja tarkasteltua, mitä mies voi missäkin vaiheessa tehdä tukeakeen ja helpottaakseen synnyttäjän taakkaa. M sai paljon hierontaohjeita ja hän sanoikin kurssin jälkeen, että nyt on olo huomattavasti helpottuneempi sekä vähemmän stressaantunut synnytystä ajatellen,kun tietää, miten mahdollisesti pystyy tukemaan. Hän tosin totesi siihen samaa hengenvetoon, että mun kanssa tilanne siellä synnytyssalissa ei varmastikaan tule olemaan mitenkään leppoisa, vaan ohjeita epämääräisiä ohjeita satelee, eikä mikään mitä hän tekee, ole oikein! :) Täytyy kyllä myöntää, että oma kuvitelmani ei juurikaan poikkea hänen kuvitelmastaan, eli ei tule olemaan M:lle helppoa! :)
Olihan siellä joukossa sitten niitäkin hetkiä, jolloin ajattelin, että onko pakko, en tahdo, mutta onneksi paljon vähemmän kuin olin ajatellut! Meillä on oikeastaan erittäin rento ja mukava ryhmä, joten nekin 5 tuntia lauantaista meni aika vauhdilla! Mutta kyllä sitä sitten kurssin jälkeen huomasi olevansa aika poikki kaikesta informaatiosta ja huhkimisesta! :)
Meidän päivän ohjelma ei kyllä sitten siihen kurssiin päättynyt vaan edessä oli 1-vuotiaan hurmurin syntymäpäiväjuhlat! Ystävä pariskuntamme aurikoinen poika täytti tällä viikolla vuoden ja eilen sitten juhlittiin grillailun ja hyvän seuran voimin herran syntymäpäiviä. Aika on mennyt jotenkin niin nopeasti. Muistan vielä niin hyvin ajan, jolloin ystäväni oli raskaana ja itsekin mietin, että milloinkohan meillä ollaan noin pitkällä. Sitten syntyi se pieni nyytti heidän perheeseen ja tämän vuoden ollaan niitä kehitysaskeleita viereltä seurattu ja täytyy myöntää, että paljon siinä ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu! Nyt se pieni nyytti on jo vuoden vanha, kävelee ja huutelee aurinkoisesti äitiä! Ihan uskomatonta! Ja nyt, vuoden jälkeen meillä ollaan siinä vaiheessa, että odotetaan malttamattomina oman nyytin syntymää ja sitä, että päästään elämään sitä ensimmäistä vuotta oman hurmurin kanssa! Elämä on ihmeellistä ja ikinä ei tiedä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan! Onneksi!
Tämän päivän pyhitämmekin sitten siivoilulle ja rentoutumiselle, että huomenna voi aloittaa sitten uuden viikon taas uusin voimin! Edessä onkin jo 33. raskausviikko! :)
35 päivää vauvan täysiaikaisuuteen
56 päivää laskettuunaikaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti