Maalausprojekti ja kätilön tapaaminen

Maanantai iltana aloitettiin M:n kanssa lapsen huoneen maalausprojekti. Halusimme maalata koko huoneen kiertävän "omenan vihreän" boordin. Boordi on leveydeltään 30 cm. Ekaksi piti tietysti siirrellä huonekaluja pois ja tehdä seinien vierelle tilaa. Ostimme sellaista erityistä maalausteippiä, jotta saisimme raitojen reunoista mahdollisimman terävät, eikä maali pääsisi leviämään ei-toivotulle-alueelle (siitä meillä on jo kokemusta!!). Teipin laittaminen vaati vähän taiteilua. M: piteli vatupassia ja mä yritin saada aina teipattua uutta pätkää seinään. Ei todellakaan ollut mitään nopeaa toimintaa, mutta saatiin se lopulta aikas hyvin seinään. 

Teipattu raita

Ensimmäinen urakka takana. M pääsi maalailemaan ensimmäistä kierrosta maalia seinään ja mä irrotin teippiä seinästä mahdollisimman pian maalaamisen jälkeen (kuten ohjeissa lukee... Viime kerralla odottelimme ensiksi maalin kuivumista ja sen jälkeen sen teipin irrottaminen tekee enemmän tuhoja kuin auttaa. Siitä oppineena tällä kertaa toimimme toisin.). Irrottaessani teippejä huomasin, että teippi on falskannut joka tapauksessa! Hitsi, että ärsytti! Emme onneksi olleet vielä ehtineet kovinkaan pitkälle maalausurakkamme kanssa, joten ehdimme vielä vaihtaa vähän taktikkaa. Painelimme teippiä seinään kaikin voimin ja M yritti maalata aina teipistä poispäin, painaen teippiä tiukemmin seinään. Tällä tavoin tulos alkoi näyttämään, siltä kuin olimme suunnitelleet. Eka kierros oli takana ja maalin piti antaa kuivua yön yli...

Seuraavana aamuna mä pomppasin ylös ja ryhdyin yöpuku päällä teippaamaan uudelleen raidan reunoja, jotta saataisiin uusi kerros vihreää maalia seinään. Kiire tällä projektilla oli siitä syystä, että halusin sen saada seuraavaan aamuun mennessä valmiiksi, sillä kätilöni tulisi kotitapaamiselle. Ensivaikutelmanhan tiedetään olevan tärkein. En siis halunnut, että asuntomme on kuin pommin jäljilta, huonekalua ja missä sattuu ja hirveä haju. Eli piti siis saada äkkiä uutta väriä seinää, jotta se ehtisi vielä päivän aikana kuivua. Tarkoituksena oli meinaan vielä sen vihreän värin jälkeen paikkailla ylimenneitä kohtia valkoisella maalilla ja sitä varten pitäisi vihreän olla täydellisesti kuivunut. 

Hoputin siis M:n heti aamutuimaan pukemaan erittäin kulahtaneet ja rikkinäiset maalausvaatteet päällensä ja itse huinin edelleen yöpuvussa, siinä valmiudessa, jossa olin herännyt! Kunnes ovisummeri soi! Häh??!?! Ei meille pitäisi olla ketään tulossa! Avaan oven ja oven takana seisoo kätilöni! Vähän olin äimänkäkenä ja kysyin, että eikö me oltu sovittu aika vasta huomiselle, mutta päästin tätin tietysti sisään, keskelle kaaosta! M tuli esittelemään itsensä pieruverkkareissa ja mä yöpuvussa!! Se siitä ensivaikutelmasta!

Kätilö istahti sohvalle ja mä lähdin vaihtamaan vaatteita. Hetken päästä kätilö huutelee olohuoneesta: "joo, totta! Sori, meillä on tapaaminen vasta huomenna! Mä taidankin tästä lähteä, koska eräs toinen nainen odottaa. Mä tulen huomenna samaan aikaan uudelleen!"  Ja niin hän poistui!

Hitto, että meitä nolotti! Mutta minkäs teet. Toivon vain, että noi kotikätilöt ovat nähneet jo jos jonkinlaisia koteja, että ei meidän kaaos pahasti päässyt säikäyttämään! 

Mutta tän pienen keskeytyksen jälkeen saatiin vihreä väri seinään, se ehti päivän aikana kuivua ja mä sain sitten vielä tehtyä hienosäätöä valkoisen maalin voimin. Illalla siirreltiin kalusteet vielä paikoillee ja a´vot! ;D Huone oli siinä valmiudessa, jossa toivoin kätilön sen näkevän! :) 

Mä tilasin netistä myös kivoja seinätarroja pikkuiselle! :D

Huone ei ole vielä muutoin täysin valmis. (nuo verhot eivät esimerkiksi ole ne oikeat!)

Seuraavana aamuna tuli kätilö sitten uudelleen ja oli kyllä erittäin mukava tapaaminen. Juteltiin paljon siitä, miten raskaus on edennyt, millaisia vaikeuksia ja ajatuksia on ollut. Sitten juttelimme siitä, mitä mahdollisesti on ensimmäisien viikkojen aikana odotettavissa, kun vauva vihdoin on täällä; pelkoja, toiveita ja ajatuksia. Synnytyksestäkin ehdimme vähän jutella ja siitä, mitä parisuhde vauvan synnyttyä vaatii! Oli erittäin rento keskustelu ja tunsin saavani paljon hyviä vinkkejä! Lopulta kätlö tarkasti vielä mun verenpaineen (110/85) ja paineli vatsaa. Hänen mukaansa kaikki on näyttäisi olevan hyvin! Vatsan koko ei hänen mukaansa ole mikään erityisen suuri, joten hän suositteli olemaan murehtimatta vauvan mahdollista suuruutta! Näin teen! Hän kehoitti ottamaan rauhallisesti, mutta pelkkään makaamiseen ei vielä ole tarvetta! 

Sovimme vielä uuden kotikäynnin ennen lapsen syntymää, jotta ehdittäisiin vielä puhumaan imetyksestä ja käymään läpi käytännön vinkkejä! Mulle jäi erittäin hyvä mieli tuosta tapaamisesta ja odotan jo innolla sitä seuraavaa meetinkiä! :) 

Nyt painelen parvekkeelle nauttimaan tuosta aurinkosta ja lämmöstä kirjani kera! :) Mukavaa päivää ja voikaa hyvin! 

Herkkuaamiaiseni: Tuoreta mansikoita, banaania ja naturjugurttia! NAM! :)